Lentolupakirja diabeetikolle?

[Juho Vastapuu 0]

Ilmeisesti diabeetikolle (=sokeritautii) ei saa myöntää minkään sortin lentolupakirjaa. Minun mielestäni tuohon tulisi tulla muutos (olen itse diabeetikko  ), sillä en näe siinä mitään riskiä, jos tulisi lentää seuraavin ehdoin:

 

- Hyvä verensokeritasapaino

- Koneessa tulee olla toinen lentotaitoinen ohjaaja (mieluiten kapteenina)

- Koneessa tulee olla autopilotti

- Vain yksityislennot (siis PPL lupakirja)

 

Oletteko samaa vai erimieltä?

[Vieras]

Mielestäni ei. Rajanveto olisi liian vaikeaa. Inkapasitaation mahdollisuus on diabeetikolla kuitenkin aina olemassa.

 

[Juho Vastapuu 0]

Eikös sokeritautia potevalla voi tulla yhtäkkisiä kohtauksia? Joten ei.

 

Jep, sokki joka johtuu pitkäaikaisista korkeista verensokereista, sekä kooma, joka johtuu liian alhaisita (alle 2.0) verensokereista.

 

Mahdollisuus siis kohtauksiin on, mutta ei yleensä sellaisella, joka hoitaa diabetestaan hyvin.

[Antti Tuomela 2]

Itse kanssa 20 vuotta tätä sairautta kokeneena, voisin väittää että suurin osa diabeetikoista on paremmin kykeneväisiä oman kehonsa tuntemiseen kuin moni 'terve', mutta silti äänestin Ei

 

Tuo käsitys että yhtäkkisiä kohtauksia voi tulla on osittain oikea osittain väärä. Jos diabeteksensa hoitaa kunnolla ei noita äkillisiä yllätyksiä pääse tulemaan, mutta aina on se riski että tuollainen iskee. Silloin kun itse olin kutsuntaikäinen oli selkeä vapautus kaikesta rauhanaikaisesta palveluksesta, mutta nykyäänhän ainakin vapaaehtoisena pääsee inttiin.

 

Itsellä haaveet kyllä 9 vuotiaana mureni kun lentäjän ammatista silloin unelmoin. No ei pidä valittaa, elämä on ollut kiinnostava ja nyky tekniikka jo melkolähelle tuota oikeaa lentämistä simulaattoreilla päästää.

 

niin ja Ei ei tullut vain siitä et ku mä en oo päässy niin ei pidä kenenkään toisenkaan päästä

[Ville Kokkonen 0]

Hyvä, että löytyy realistisia mielipiteitä myös teidän joukostanne, joilla diabetes on. Itsekin äänestin EI, vaikka mieleni teki äänestää KYLLÄ, sillä riski on liian suuri. En tosin tunne tautia kovinkaan hyvin, joten olen samaa mieltä, että diabetesta "sairastava" lentäjä tietää itse olonsa paremmin kuin kukaan muu.

 

Onkos diabetekseen olemassa jotain ennustetta, milloin kohtauksia voi tulla??Siis onko niitä mitenkään ennustettavissa?

 

Voisihan systeemi diabeetikkolentäjille olla tosiaan sellainen, että lupakirjan omaava "vara-ohjaaja" istuisi vieressä, ja ottaisi ohjat jos jotain sattuisi..Mutta tosiaan hankala valvoa. Voisihan sitten olla joitakin kokeita ennen lentoa, ja tulosten täytyisi täyttää asetetut rajat, ja silloin saisi lentää esim. tietyn aikaa.

 

Itse en haluaisi terveydellisten syiden estävän kenenkään ilmailua, mutta joka sairaudessa on omat riskitekijänsä, ja pahimmassa tapauksessa ilmassa voisi samaan aikaan sattua muutamassa koneessa joku "medicaalinenkonflikti" (lue: sairauskohtaus) jolloin ilmatila olisi melko sekaisin. Ja onhan siinä sekin, että lähin apu voi olla kaukanakin, ja seuraukset vakavat

 

Kinkkinen asia tämä, ja ei ole ollut paljoakaan keskustelun aiheena. Hyvä, että nostitte asian esiin.

 

Ja ns. "terveenä" on hankala ajatella tilannetta, ennenkuin jotain omalle kohdalle sattuu. Ja elämässä on paljon asioita, joita kannattaa arvostaa(olipas viisas mietelause ) 

 

Vili-vilperi

[Tero Knuth 0]

Ja jos lupakirja myönntetään vain sillä ehdolla että mukana on lentotaitoinen lentäjä, on sääntöä vaikea noudattaa ja valvoa.

 

Onkos tuo nyt sen vaikeampaa kuin lupakirjojen valvonta muutenkaan? Yksityislentäjiltä ei lupakirjoja kovin usein taideta kysellä.

 

-Tero-

[Juho Vastapuu 0]

Itse kanssa 20 vuotta tätä sairautta kokeneena, voisin väittää että suurin osa diabeetikoista on paremmin kykeneväisiä oman kehonsa tuntemiseen kuin moni 'terve', mutta silti äänestin Ei

 

I agree with you! Kiva kun on "kohtalotovereita".

[Juho Vastapuu 0]

Onkos diabetekseen olemassa jotain ennustetta, milloin kohtauksia voi tulla??Siis onko niitä mitenkään ennustettavissa?

 

Ei voi ennustaa muutakuin sokki (tavallaan), eli jos verensokerit ovat olleet todella pitkään korkealla.

 

Jos ette siis tiedä, mikä diabetes on, niin laittakaapas wikitystä tai googletusta

[Antti Tuomela 2]

kohtaukset on aika hyvin yleensä ennustettavissa, oikeastaan kahdella tavalla, ensinnäkin verensokerin mittaaminen on paras keino kertoa missä mennään, toisena keinona tietty omat tuntemukset, jotka tosin voivat hiukan joskus valehdellakin. Suurempi riski on tuossa liian matalassa sokerissa. Silloin kärjistetysti sanottuna ensin katoaa reaalinen maailma ja kaveri on ihan sekaisin josta seuraa jossain vaiheessa jopa tajuttomuus ja tietty pahimmassa tapauksessa sitten kuolema.

Siis verensokerin laskeminen äkkiäarvaamatta on joissain tilanteissa ihan mahdollinen ja sen takia ainakin itse yritän pitää aina paria palaa sokeria mukana ensiavuksi.

Tuo toinen ääripää sitten korkeista sokereista johtuva ketoasidoosi tila taasen ei pitäisi kyllä ketään yllättää. Itsellä kokemuksia enemmänkin tästä puolesta ja jos vain jaksaa sokeritasapainoaan hoitaa ja järkevästi ylläpitää ei tällaisia vaivoja pääse tulemaan.

Eli valvomalla verensokeritasoa voitaisiin todeta diabeetikon kyky toimia lentäjänä. Tähän ei riitä ennen lentoa tehtävä kertamittaus vaan on oltava pidemmältä ajalta tuloksia joista päätellä tilanne.

[Juho Vastapuu 0]

Itse ajattelin kanssa tuota verensokerin mittausta ennen lentoa.

[Antti Tuomela 2]

Ennen ja lennon aikana, sillähän se selviää

[Johan Löfgren 0]

Kyllä tuohon on pakko sanoa että ei. Ihmeellisesti noita tupsahtelee viikottain tuonne päivystykseen enempi tai vähempi huonossa kunnossa.  Se että sokerit on tasapainossa ei ole ongelma, mutta se onneton päivä kun jotain menee esimerkiksi pieleen annostuksessa, niin silloin on piru irti. Varsinkin jos sokerit menee alhaiseksi ja ollaan siinä koomassa, johon voi myös liittyä kouristelua, sehän voi esim estää varaohjaajan toimimasta sekä fyysisesti että psyykkisesti.   

 

J

[Guest helopilot1]

Mietin hetken asiaa, enkä vastannut kumpaakaan vaihtoehtoa, koska mielestäni vielä parempi vaihtoehto kuin PPL olisi löytynyt vanhoista kansallisista lupakirjaluokista. Aikanaan oli vaihtoehtona saada nk. yksinlentäjän lupakirja, joka nimensä mukaisesti ei antanut lupaa kuljettaa matkustajia mutta antoi luvan Cessnailla "omaksi iloksi". Tarkkaan en tiedä, mitkä yksinlentäjän kirjaan olivat ennen vaatimukset, mutta noin periaatteessa tuollainen lupakirja voitaisiin mielestäni joillakin edellytyksillä myöntää myös sellaisille henkilöille, joilla on tunnettu, hallinnassa oleva hyvin hoidettu sairaus.

 

Toki ammattihommiin tuollainen sairaus on este ja mielestäni myös matkustajien mukaan ottaminen olisi kyseenalaista, mutta toisaalta en oikein näe syytä, miksei diabeetikkokin voisi saada jonkinlaista oikeutta nauttia valitsemastaan harrastuksesta. En myöskään ole mikään lääketieteen asiantuntija, joten itse sairaudesta minulla on rajallisesti tietoa. Mutta kuten jo asiaa kokeneet tuossa edellä sanoivat, kyseinen sairaus on nykymenetelmin hyvin hoidettavissa/ ennakoitavissa/ hallittavissa. Varsinkin, jos päätös lupakirjan/ medikaalin myöntämisestä tehtäisiin jokaisen hakijan kohdalla erikseen lääketieteen asiantuntijoiden lausuntoja kuunnellen.

 

Tietty olisi eri asia, että kuka suostuisi esim. vuokraamaan konetta tällaisten lupakirjan omistavien käyttöön, mutta se on taas toinen juttu.

 

Yksinlento siis jees, yksityislento ei.

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Niin, elämä ei ole aina reilua 

 

Yksi ei saa lupakirjaa diabeteksen takia, toinen epilepsian takia, kolmannella on liian huono näkö, neljännellä mielenterveysongelmia, viidennellä liian korkea verenpaine, kuudes ei pääse läpi kirjallisista kokeista, seitsemäs ei pääse läpi tarkkarilennosta, kahdeksannella ei ole tarpeeksi rahaa, yhdeksännellä on tajuton lentopelko, kymmenennellä värisokeus joka rajoittaa yölennot pois jne.

 

Löytyy muuten pari harvinaisempaa tapausta: Yhden silmän näkökyvyn puuttuminen tai halvaantuneet jalat eivät ole estäneet lupakirjan saantia. Tosin jalkojen toimimattomuuus on edellyttänyt erikoisohjainjärjestelyjä koneeseen.

 

[Antti Tuomela 2]

Niin diabeetikot tosiaan ei ole ainoa ryhmä jolle lupakirjan saaminen ei ole mahdollista. Ajokortti sentään vielä annetaan. Reilu 230 000 meitä tässä maassa kuitenkin on. http://www.diabetes.fi/tiedoston_katsominen.php?dok_id=116 tuossa mielestäni aika hyvin kiteytettyä tietoa diabeteksesta ja sen kahdesta erilaisesta ilmenemismuodosta.

 

Jossain muistan huhuja kuulleeni 2 tyypin (ent. vanhuusajan) diabeetikosta jolla lentolupakirja olisi säilynyt vaikka tauti oli diagnosoitu. Tästä en sitten tiedä että onko tuo todellisuudessa mahdollista.

 

Nuorena joku minulle sanoikin että tämä ei ole sairaus vaan elämäntapa joka hiukan kärsivällisyyttä ja kuria vaatii.

[Mika Tamminiemi 10]

Varsinkin jos sokerit menee alhaiseksi ja ollaan siinä koomassa, johon voi myös liittyä kouristelua, sehän voi esim estää varaohjaajan toimimasta sekä fyysisesti että psyykkisesti.J

 

Tarkoittaisiko tämä myös sitä, ettei esim. yksityislentäjä saa kuljettaa etuistuimella lupakirjatonta diabeetikkoa... Riski eventille ja seuraukset kouristustapauksessa ovat samat - oli lupakirja tai ei.

 

Allekirjoittanut (ei-diabeetikko) mielellään soisi nykyaikasella hoidolla tasapainossa olevalle diabeetikolle ilmailumahdollisuuden varmistusohjaajan kanssa. Diabeetikon inkapasitaatio tapahtuu esioirein (toisin kuin esim. epilepsia) ja tilanne on varsin yksinkertaisesti ja nopeasti hoidettavissa.

 

Diabeetikoiden autoilua ei rajoiteta. Diabeetikon ilmailu olisi analogisesti ja em perusteella ok mikäli mukana on varmistusohjaaja. Rajanveto ilmailussa vain tuppaa olemaan todella tiukka. Ehkä tässä asiassa olisi tarkastamisen varaa. Ak ei kyllä näin marmeladipohjalta muista onko teknisesti mahdollista myöntää lupakirjaa, joka mahdollistaa operoinnin vain varmistusohjaajan kanssa.

 

 

 

 

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Heti muuten tuli mieleen epäilys, että Jenkeissä tai Kanadassa voisi onnistuakin. Yksi henkilökohtainen tarina:

 

http://starbulletin.com/2003/02/13/news/story15.html

[Juho Vastapuu 0]

Ajokortti sentään vielä annetaan.

 

Onneksi! 

 

Reilu 230 000 meitä tässä maassa kuitenkin on.

 

Ja määrä kasvaa jatkuvasti, varsinkin tyypin 2 (=aikuisiän) diabetes on yleistymässä. [En vihjaa, että kohta Suomessa olisi pelkkiä diabeetikkoja  8)]

[Jussi Rantala 1]

Heti muuten tuli mieleen epäilys, että Jenkeissä tai Kanadassa voisi onnistuakin.

 

 

Ote FAA:n sivuilta:

http://www.faa.gov/licenses_certificates/medical_certification/specialissuance/diabetes/index.cfm

 

Itseä ihmetyttää (ei-diabeetikko) että miksi kontrolloitu hoidossa oleva diabetes estää PPL:n Euroopassa mutta ei USA:ssa?

 

[Jouni Laukkanen 55]

Kun lupakirjaläpyskä tuntee jo valmiiksi sellaisen rajoitusmuodon, että se on voimassa vain varmistusohjaajan kanssa, niin minusta asia on ok.

[Guest jkarjanl]

Kaverilla on ollut diabetes n. 10-vuotiaasta saakka. Useita pistoksia päivässä, mutta ei koskaan ole mennyt tullut "kohtausta", eli mennyt koomaan.

 

Eli mielestäni diabetes on kyllä täysin eri asia kuin vaikka epilepsia. Sallisin ilman muuta varmistusohjaajan kanssa lentämisen.

 

Jos lähdetään siitä että ajokortti annetaan silti. Ja meistä jokainen jonkun lentolupakirjan omaava tietää (jos haluaa sen rehellisesti myöntää) että liikenteessä on riskit paljon suurempia, ja "läheltä piti" -tilanteet yleisempiä kuin ilmailussa.

 

Kun satasen rajoitusalueella kaksi autoa kohtaa, niin siinä ei tarvi montaa senttiä liikauttaa rattia niin on nokkakolari. Ja taatusti käy pahasti. Ja vaikka ei tulisikaan autoa vastaan, niin montaa senttiä ei tarvi rattia vääntää väärän suuntaan niin rytisee heti.. toisin kuin lentokoneessa.

 

Itselläni on "vain" GPL, mutta senkin perusteella voi tehdä seuraavaa vertailua:

- Lentokone on pääosin stabiili, auto ei. Eli raajat irti ohjaimista voi lentää, eikä heti satu mitään toisin kuin autossa

- Ilmassa on tilaa "töppäillä", liikenteessä ei. No okei, Malmin laskukierros voi olla ruuhkainen, mutta entäs Mannerheimintie? On siinä eroa kuitenkin ruuhkalla ja ruuhkalla

- Kummassakin väsyy fyysisesti samalla tavalla, eli 2 tuntia kelikeikkaa tai 2 tuntia ajamista yhtee menoon on ainakin itselläni yhtä rasittavaa

- Jos töppäät purtsikalla, yleensä vaarannat vain oman henkesi. Jos töppäät autolla, monta kertaa suurempi todennäköisyys vahingoittaa sivullisiakin

- Yleisestikin autolla pitää olla skarppina koko ajan, purtsikalla ei ihan koko aikaa. (Älkää vetäkö herneitä tästä. Totuus on kuitenkin että purtsikalla voin kuvata kymmeniä kuvia maisemaa pitäen kaksin käsin kamerasta. Kokeilkaa liikenteessä sama autolla...)

- Silti kaveri pistää insuliinit auton ratissa, pysähtymättä. Samoin mittaukset.

 

Ainut asia missä auto on parempi on siinä että jos jotain sattuu, auton saa muutamassa kymmenessä sekunnissa tien viereen. Lento on sen sijaan lennettävä laskuun saakka.

 

Käsittääkseni tämä ilmailun kieltäminen diabeetikoilta on vain osa tätä yleistä yhteiskunnan vihamielistä suhtautumista ilmailluun, ja vailla todellisia perusteita. Mielestäni autoilun kieltämiseen olisi paremmat syyt, mutta sitä tuskin silti vakavasti harkitaan..

[Jaakko Kuusisto 3]

Kyllä tuota lentokoneella lentämistä voi harrastaa kuka tahansa, ainoa tärkein vaatimus on, että noudattaa 0-promillerajaa. Menee lennonopettajan kanssa lentämään, siinä se varmistusohjaaja on, ilman mitään rajoituksia "lupakirjassaan".

Kun oppilaalla ei ole oppilaskorttia, ei hän saa laske lentotuntejaan hyväkseen mahdollista lupakirjaansa varten.

Olen kouluttanut muutamaa henkilöä tuolla lailla, he ovat pitäneet jopa omaa lentopäiväkirjaansa ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä.

Tuo opettajapalkkio, kaupallisessa koulussa ei ole suurin kuluerä.

Voihan opettajana toimia jonkun lentokerhon lennonopettaja, jolla on vain yksityislentäjän lupakirja.

 

Ei muuta kuin sopimaan jonkun opettajan kanssa ja lentämään.

[Guest nuppi]

Silloin kun itse olin kutsuntaikäinen oli selkeä vapautus kaikesta rauhanaikaisesta palveluksesta, mutta nykyäänhän ainakin vapaaehtoisena pääsee inttiin.

 

Ei pääse enää. Oli liian ongelmallista.

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Tuoretta päivitystä USA:n tilanteesta vanhaan ketjuun: 41-vuotias tyypin 1 diabeetikkomies voi FAA:n sääntöjen mukaan lentää USA:n sisällä, kunhan verensokeri tarkastetaan alle puoli tuntia ennen lentoonlähtöä eivätkä arvot saa olla alle 100 tai yli 300. Mikäli lento kestää yli tunnin, sokeri testataan ilmassa tunnin välein ja jos se on alhainen, nautitaan glukoosia ja testataan uudelleen 30 min kuluttua. Testaus vie vain 15 sekuntia. Kaverilla on myös mittari- ja monimoottorikelpuutukset.

 

Under his certification, Harmon said he has to follow specific procedures under the FAA. These procedures involve testing his own blood sugar no more than 30 minutes prior to take off. The results cannot be below 100 or above 300.

 

Once he takes off, Harmon said he has to re-test every hour while in flight and if his levels drop below 100, he has to take glucose and re-test again in 30 minutes.

 

“Safety is maintained because we have to test it well before it would get to a dangerous range,” Harmon said.

 

He said the actual test takes 10 to 15 seconds and takes place while the plane is at a stable cruise.

 

http://www.fredericknewspost.com/news/health/diseases/article_14043fda-3561-5edd-895a-0ace301b76b7.html

 

Kuulemma noin 500 amerikkalaisella diabeetikolla on nykyisin lupakirja eikä onnettomuuksia ole sattunut.

[Jaakko Männistö 268]

Niin, elämä ei ole aina reilua 

 

Yksi ei saa lupakirjaa diabeteksen takia, toinen epilepsian takia, kolmannella on liian huono näkö, neljännellä mielenterveysongelmia, viidennellä liian korkea verenpaine, kuudes ei pääse läpi kirjallisista kokeista, seitsemäs ei pääse läpi tarkkarilennosta, kahdeksannella ei ole tarpeeksi rahaa, yhdeksännellä on tajuton lentopelko, kymmenennellä värisokeus joka rajoittaa yölennot pois jne..

 

Mutta alkoholisti kyllä saa lupakirjan,jos vain onnistuu luovimaan itselleen medikaalin     Läheltä 1-tyypin diabeetikkoa 25v. seuranneena olen sitä mieltä,että PPL pahviin ei se saisi olla esteenä.