Merimiestarinoita

[Guest ohjvg]

OLI KYLLÄ KOMEA VENE

 

Olimme matkalla kemikaalitankkeri Crystal Emeraldilla kohti Örnsköldsvik:ikiä, joka sijaitsee suunnileen Vaasan korkeudella. Olimme lähteneet Le Havresta, ja matkanneet Tanskan salmien kautta. Näin siksi, kun meillä ei ollut aikataulullista kiirettä käyttää Kielin kanavaa ja bunkrasimme halpaa menovettä Köpiksen lentoaseman kupeessa olleella ankkuripaikalla, joka tarjosikin yöaikaa ihan hienot puitteet. Reissu oli sujunut tähän mennessä komeasti ja Doverissa oltiin koettu hienoja hetkiä kun Caesar oli käynyt brykalla sikari sormiensa välissä hieromassa partaansa lokia katsoen. Myhäillyt tyytyväisenä tuttuun tapaan todeten "Incredible" kun vauhtia oli virran ansiosta about kolme solmua enemmän kun mihin normaalisti pääsimme samalla koneteholla (ajoimme yleensä 85-90 prossan alueella).

 

No bunkrauksen jälkeen matkan jatkuessa seuraavana päivänä minun ja filippiiniläisen perämiehen Fredericon vahti sujui kaunista päivää kummastellessa lähes ylhäisessä yksinäisyydessä kulkiessamme jossain hieman Tukholman alapuolella. Kunnes tutkaan ilmestyi maali. Otin sen plottaukseen ja se näytti vaihtelevaa 25-28 mailin nopeutta ja oli tulossa lähelle perästä päin. Saavuttikin meidän laiskan 13 solmun vauhdin äkkiä ja siinä me sitten Fredin kanssa ihmeteltiin brykan siivillä komeaa isoa ompun vihreää trimaraania joka taisi kantaa Skandinaviska Enskilda Bankenin mainoksia ja ohitti meidät aivan vierestä. Haltioissamme katselimme komeaa kaunotarta kunnes sen kippari sai älyttömän päähän piston. Hän oli juuri ja juuri päässyt meidän keulamme ohi kun hän jostain kumman syystä käänti veneen suoraan poikittain meidän linjaamme. Äkkiä autopilotin ohituksella ruoria tiukasti oikeaan ja tyfoonia perään painaen vältimme törmäämisen. Vene pysähtyi kuin seinään menettäessään tuulensa oudon kurvinsa aikana ilmeisesti torppamme tultua väliin muuriksi (tuuli tuli meidän takaa). Teki mieli huutaa veneelle pari sanaa. Caesar oli salamana hytistään brykalla  -tottakai kun tankkeri kallistu nopeasti mikä ei ole ihme. Laivat kallistuvat suhteelisen paljon jo 10-15 asteen ruorikulmilla. Hän huomasi tietysti toisen aluksen -sen trimaraanin ja selitin pikaiseen kuvion. Förstimmekin tuli brykalle. Hän oli ollut kannella katsomassa jotian maalaushommia ja saanut maalipurkin melkein  niskaansa. Meriteiden säännöt ovat mielenkiintoisia, koska ne ovat monessakin tapauksessa helpot ja yksioikoiset, mutta toisaalta toisinaan jättävät avoimia kysymyksiä.

 

Tässä tapauksessa esimerkiksi oikein ja väärin toimineen määrittely ei ole ihan mutkatonta: Meriteiden säännöissä ohittava alus on väistämisvelvollinen. Mutta toisaalta aluksen tulee väistää oikealta tulevaa. Trimaraani oli ohittava ja kulki samaa suuntaa kuin me. Mutta se oli oikealta tuleva tullessaan 90-asteen kulmassa eteemme. En ole saanut asiaan kysyessäni mistään yksioikoista vastausta. Ainoa mikä asiassa jäi kovasti häiritsemään oli se turha riski minkä tuo kilpaveneen kippari otti. En uskokaan, että keulamme edessä oli juuri sillä hetkellä mitään niin ehdottoman tärkeää ja kriittistä reittipistettä, että hänen piti juuri keulamme edessä tehdä käännöksensä. Hyvän merimiestavan mukaan hän olisi alunalkaen ohittanut meidät vasemmalta ja kääntynyt ilman häiriötä minä hetkenä hyvänsä.

 

No näitä sattuu. Se on vähän sama asia kun suomalainen huviveneilijä usein ei osaa lukea meriteiden säännöistä kuin yhden kohdan: "Moottorialus väistää purjealusta" ja sitä sit noudatetaan sitäkin hanakammin usein kapeilla saaristoväylillämme... 

[Esa Karanko 1 225]

Heippa Ville,

 

Makeita juttuja. Kiitos!

 

Minulla on kysymys, johon sinä Ville taidat tietää vastauksen. Se on lasien lyöminen kellolla (purje)aluksissa. Miten nuo kaksoislyönnit  tarkalleen lyödään ja koska? Yksi lasia, kaksi lasia, kolme lasia ja neljä lasia?

 

:-)    Esa 

[Esa Karanko 1 225]

PITKÄ MERIMATKA

 

Bensowin S/S Ariana lähti Manilasta Bremeniin. Tiedossa oli pitkä matka. Laiva oli kopralastissa, jolla on taipumus kuumentua ja syttyä itsekseen. Siksi tuuletus piti järjestää huolellisesti. Ensimmäisen kerran otimme öljyä Singaporessa. Pysähdys kesti vain muutaman tunnin eikä maihin ehtinyt. Sitten laiva otti kurssin kohti ennestään tuttua Suezin kanavaa.

 

Kun Intian valtameren ylitys alkoi olla lopuillaan, niin Israelin ja Egyptin välinen kuuden päivän sota alkoi. Suezin kanava suljettiin sotatoimien vuoksi ja kanavaan jäi yksi saattue, jossa oli kymmenkunta laivaa, vuosikausiksi. Arianan oli nyt pakko kääntyä ja lähteä seitsemän solmun vauhdilla kiertämään Afrikkaa. Kapkaupungissa bunkrattiin toisen kerran. Siellä ehdin käväistä maissa. Sitten suunnattiin kohti Kanarian saaria.

 

Olimme jo olleet merellä yhteen kyytiin pari kuukautta. Ainoa henkireikä muuhun maailmaan oli radio. Siksi oli alkanut toimittamaan yhden liuskan mittaista uutiskoostetta päivän tapahtumista. Sosiaaliset taidot olivat myös koetuksella pienessä yhteisössä. Samat naamat näki joka aamu. Pelkkä hyvän huomenen toivottaminen messissä saattoi johtaa hampaiden kiristelyyn. Kuumuus haittasi nukkumista. Kopralastikin alkoi lämmetä yhdessä ruumassa.

 

Eräänä yönä kipinää tarvittiin kahden maissa, sillä joku laiva vilkutti valoa pimeydessä. Tähtäsin Aldis -lampulla ja aloitin viestityksen. Kreikkalainen laiva kysyi onko meillä naisia laivassa. Joillain toisillakin oli näköjään tylsää.

 

Bunkrasimme kolmannen kerran Las Palmasissa. Minä kipaisin nopeasti tarkastamaan Puerto de la Luzin kuppilat. Sitten lähdettiin kohti Bremeniä.

 

Kun tulimme perille, niin matka Manilasta Afrikan ympäri Bremeniin oli kestänyt 89 vuorokautta. Vain minä olin ehtinyt käydä kahdessa bunkraussatamassa maissa. Jokaisella oli vähintään kolmen kuukauden palkka säästössä. Siksi juhlinta maissa oli reipasta. Olut maistui ja minä nauratin sydämeni pohjasta kauniita saksattaria.

 

   

[Esa Karanko 1 225]

AHTERISEILURI

 

Rahtilaiva on suljettu yhteisö, jossa ihmisten välinen toiminta perustuu luottamukseen. Hyttien ovet eivät ole merellä lukossa. Varastaminen laivatoverilta pahin ajateltavissa oleva teko. Nuori merimies saatiin kiinni itse teossa varastamisesta. Hän varasti rahaa, tupakkaa ja arvoesineitä. Tavarat hän aikoi myydä maissa. Laivatoverit pitivät varkaalle tiukan puhuttelun. Silti hän jatkoi varastelua.

 

Olimme tulossa satamaan. Istuin radiohytin ulko-oven korkealla kynnyksellä ja kuuntelin radioita sekä nautin tuoksuista ja maisemasta. Yhtäkkiä huomasin, että varasteleva nuori merimies seisoi laiturilla poliisien kanssa. Komentosillan puolelta kuului myös hämmästyneitä kommentteja.

 

Merimies oli muutama tunti sitten pudonnut laivastamme mereen. Putoamiskohdan lähellä oli ollut suuri kellopoiju, jossa oli tikkaat. Onnekas nuorukainen kiipesi poijun päälle. Pian ohi ajanut kalastajavene otti hänet mukaansa ja sitten hän pääsi poliisiauton kyydissä satamaan.

 

Poliisit toivat merimiehen laivaan. Tämä kertoi pudonneensa laivasta vahingossa. Tulkkasin kertomuksen poliiseille, jotka onnittelivat miestä ja poistuivat.

 

Viikon kulutta nuorukaisesta tuli ahteriseiluri. Hän ei tullut laivaan kun se lähti. 

[Esa Karanko 1 225]

UNENPÖPPERÖINEN KIPINÄ

 

Autoalarm -laite päivysti hätätaajuutta laivoissa silloin, kun radisti oli vapaavahdissa. Ennen hätäkutsua lähetettiin hälytysmerkki, jossa oli 12 neljän sekunnin pituista viivaa. Neljä viivaa riitti laukaisemaan hälytyksen. Kello soi komentosillalla, radiohytissä ja sähköttäjän punkan yläpuolella. Hälytyksen pystyi katkaisemaan vain radiohytistä.

 

United Ownersin M/S Doris seilasi yöllä Biskaijanlahdella, kun heräsin kellon kalinaan. Juoksin radiohyttiin ja kuittasin hälytyksen. Sitten juoksin takaisin sänkyyni. Pistäessäni päätäni tyynyyn tajusin äkkiä, että jokin ei nyt mennyt aivan kohdalleen. Juoksin uudestaan radiohyttiin ja avasin vastaanottimen. Perämies seurasi puuhiani hämmästyneenä. Lands End radio lähetti DDD SOS DDD (mayday relay) hätäkutsun. Kuittasin hätäsanoman. Doris sai kuitenkin jatkaa normaalisti reitillään, sillä monta muuta laivaa oli meitä lähempänä vuotavaa troolaria.

 

Unenpöpperöisen kipinän toiminnasta riitti iloa laivan yksitoikkoiseen arkeen moneksi päiväksi.

[Esa Karanko 1 225]

TULIPALO ÖLJYTANKKERISSA

 

Ahvenanmaalaisen Sally varustamon tankkeri M/T Dalny, joka oli aikanaan Suomen suurin alus, seilasi Wightinsaaren tasalla kohti Rotterdamia. Lastina oli raakaöljyä. Se on vaarallinen lasti, sillä öljyn keveät kaasumaiset aineosat haihtuvat kaiken aikaa huohotinputkien kautta ulkoilmaan.

 

Dalnyssä annettiin keskipäivällä palohälytys. Arvelin, että kyseessä on harjoitus. Radiohytti oli midshipissä komentosillan takana. Kävelin komentosillan puolelle. Siellä perämies tuijotti silmät teevadin kokoisina kohti ahteria, josta nousi musta savu. Koko muu miehistö oli kippari mukaan lukien sammuttamassa paloa. Koska perämiehellä ei ollut minulle mitään ohjeita, niin pyysin häneltä laivan paikan ja palasin radiohyttiin. Ensimmäiseksi pistin passin ja lompakon taskuun. Sitten kutsuin suomalaisia laivoja yleiskutsulla OHFF. Sain heti vastauksen FÅA:n laivalta. Kerroin sen kipinälle tilanteestamme ja pidimme sitten jatkuvaa yhteyttä.

 

Dalnyn konehuoneessa oli soinut automaattihälytys. Konemiehistö jätti heti konehuoneen. Savunmuodostus jatkui ja pääkone kävi koko ajan. Sen pysäyttämistä ja sprinklereiden avaamista konehuoneeseen harkittiin. Konemestarit avasivat kuitenkin ensin sprinklerit konehuoneessa olevaan kemikaalivarastoon. Kaikkien helpotukseksi palo sammui siihen ja konehuone tuuletettiin.

 

Jälkeenpäin olen monesti muistellut suomalaisten merimiesten kylmäveristä toimintaa tiukoissa tilanteissa.

[Esa Karanko 1 225]

POLKUPYÖRÄRIKSASSA

 

S/S Ariana oli Madraksessa Intiassa. Istuin yöllä polkupyöräriksan kyydissä matkalla satamaan. Hiljaisen kadun reunalla nukkui ulkosalla ihmisiä. Riksan vasen takapyörä kulki erään nukkujan rinnan yli. Töyssy tuntui takapuolessani ja samalla kuului raksahdus. Katsoin takse ja näin, kun nukkuja nousi istualleen. Rinta oli varmaan aamulla kipeä. Yritin kertoa tapahtuneesta kuskilleni, mutta hän ei ollut kuulevinaan. Aloin epäillä kuskin olevan huumeessa.

 

Tulimme joen alitse menevään tunneliin. Alamäessä ketjut putosivat pois päältä. Koska jarruja ei enää ollut, niin tärisevän ja tutisevan hökötyksen nopeus kiihtyi huimaksi. Nyt kuski huusi kuin mielen köyhä. Syy huutoon paljastui pian. Tunnelin syvimmässä kohdassa oli mutka. Tajusin, että kuskin on kovan vauhdin vuoksi pakko leikata vastaan tulevien puolelle. Minua alkoi pelottaa ja valmistauduin hyppäämään pois kyydistä, jos mutkassa tulisi auto vastaan. Onneksi niin ei käynyt ja riksa pysähtyi itsekseen ylämäkeen. Jatkoin kävellen ja riksakuski jäi huoltamaan ajopeliään. Hetken päästä otin taksin.

 

Käytin riksoja vastedeskin, mutta vain lyhyillä matkoilla päiväsaikaan.

[Esa Karanko 1 225]

RUOTSINKIELTÄ

 

Sallyn M/T Dalny purki lastia Belfastissa. Laiva oli kiinnitetty rantaan menevän putken päähän. Maihin mentiin paikallisella taksiveneellä.

 

Olin päällikön ja stuertin kanssa matkalla maihin. Melkoinen aallokko kävi. Kun tulimme laiturin luo, niin ajoituksessa oli oltava tarkkana. Onnistuin siinä hyvin. Astuin veneen keulasta tavallisen kävelyaskeleen ja olin turvallisesti kaijalla. Stuju tuli seuraavana. Sitten oli kipparin vuoro. Hän epäonnistui ajoituksessa täysin. Hänen toinen jalkansa oli kaijalla ja toinen nopeasti vajoavan veneen keulakannella. Vaistomaisesti nappasin kiinni kipparin takin niskasta ja nykäisin hänet laiturille mahalleen. Onneksi takin napit olivat kiinni. Kuului ähkäisy ja tack. Tästä lähtien ahvenanmaalainen kippari puhui kanssani suomenkielen sijasta ruotsia. Minut, joka puhuin parhaimmillaan keskinkertaista ruotsia, oli lopullisesti hyväksytty porukkaan.

 

Sallyn omistama Solstad palkkasi minut myöhemmin ruotsinlaivojensa Viking 6 ja sitten Viking 5 radiosähköttäjäksi. Niissä minulle avautui jälleen uudenlainen maailma.

 

[Esa Karanko 1 225]

NAISMATKUSTAJIA

 

Viking 6:n linjaluotsi oli hyvin suosittu kauniiden nuorten naismatkustajien keskuudessa. Päätin tarkkailla hänen toimintaansa. Ehkä oppisin jotain.

 

Kun matkustajat tulivat laivaan, niin luotsi oli arvomerkit olkapäillä heitä vastassa. Hän painoi mieleensä kaikki ilman miesseuraa olevat nätit neidot, jotka veivät matkatavaransa säilytykseen. Se merkitsi, että neidoilla ei ollut hyttiä. Parin kolmen tunnin päästä, kun laiva oli tullut avomerelle, luotsi meni johonkin laivan baareista etsimään seuraa. Aina löytyi neito, joka ei pystynyt vastustamaan yösijaa hyvän näköisen upseerin hytissä.

 

Päätin kokeilla menetelmää. Seisoin vastaanottamassa matkustajia. Valkoisen paitani olkapäillä olevissa mustissa epoleteissa kimmaltelivat kullattu salama ja kaksi kullanväristä nauhaa. Iäkäs ja tyylikäs ruotsalaisrouva tervehti minua itsevarmasti ja laski hyttinsä avaimen käteeni sekä osoitti matkatavaroitaan. Tilanteen hallinta oli luisunut käsistäni. Kantaessani matkalaukkuja rouvan hyttiin mitetin, että taktiikkani kaipaa hiomista. Minua odotti vielä yllätys. Estelyistäni huolimatta rouva painoi rintataskuuni 100 kruunua ja kiitti hymyillen avusta.

[Guest ohjvg]

Esa, matkustajalaivat totisesti ovat oma eksoottinen maailmansa... 

 

SUOMALAISTA PERHEONNEA LAIVALLA

 

Oletteko huomanneet, että useimmiten teette laivamatkanne vain puolisonne, tyttö/poikaystävän tai jonkin muun seuralaisen (treffit???) kanssa? Laivalla on loppuen lopuksi hyvin vähän perheitä matkustamassa koko matkustajamäärään nähden. Usein keski-ikää lähentyvät pariskunnat lähtevät ihan vain kahdestaan, kun teini-ikäisiä lapsia ei kiinnosta enää hengata vanhempien kanssa laivalla (ja onhan koti silloin pari päivää tyhjänä vaikka bilettämistä varten...  )

 

Finnjetillä ollessani ja lähes joka ilta laivan yöelämää yörespa-ystäväni Päivin kanssa seuranneena maailmani ja käsitykseni suomalaisesta perheonnesta muuttui täysin. Lähes joka reissusta löytyi yksi yhteinen piirre se oli tämä:

 

Laivalle tulee viidessäkymmenissä oleva tavallinen suomalainen pariskunta. Kun ensin on syöty hyvin seisovassa pöydässä, niin siirrytään jatkamaan illan alkutunteja ennen laivan show:ta hyttiin "tax-free"stä ostetun pullon/pullojen pariin. Sitten sitä lähdetään mukavasti pienessä maistissa katselemaan laivan elämää ja jossain vaiheessa tulee jostain ihan mitättömästä asiasta sanaharkkaa, mikä kehittyy niin suureksi riidaksi, että vaimo tarvitsee laivan vahtien apua ja ukko pitää saada putkaan.

 

No paras on vasta edessäpäin. Kun ukko on saatu humalassa laivan putkaan, vaimollla alkaakin sitten viidenkympin villitys ja sitä sit lähdetään kalastamaan yökerhosta vapaita miehiä ja seuraa haetaan sit kans tosissaan. Aamupäivästä, kun puoliso viimein pääsee kärttyisenä ja krapulaisena pois putkasta, on vaimo sen sijaan ollut tyytyväinen risteilyyn.

 

Tämä on niin sääntö, että kutakuinkin joka risteilyllä on ainakin tilastollinen yksi pariskunta, jonka kohdalla tää on täysin totta.

 

Ja miehiä pidetään aina pahoina? No Mr. Garrisonkin totesi jossain South Park:in jaksossa: "I don't trust anything that bleeds for five days and doesn't die."

 

Niinpä... 

 

 

[Esa Karanko 1 225]

HUNDEN

 

Olin juttelemassa Viking 5:n purserin toimistossa, kun tiskin ääreen tuli koiraa taluttava ruotsalainen herrasmies. Hän valitti, että hän ei millään löydä tästä laivasta koirien ulkoilutuspaikkaa. Purseri kertoi ettei sellaista erikseen ole ja kehotti menemään kannelle. Matkustaja väitti vastaan ja ilmoitti koirien ulkoilutuspaikan olevan jokaisessa suomenlaivassa. Hän vain ei löydä sitä. Pohdimme asiaa purserin kanssa ja pyysimme sitten matkustajaa kuvailemaan ulkoilutuspaikan. Hän kertoi, että se on sellainen suuri alue, joka on maalattu vihreäksi siksi, että koirat tykkäisivät. Se on merkitty isolla valkoisella ympyrällä, jonka keskellä on H-kirjain. Hunden!

 

Herrasmies sai haluamansa ohjeet ja me arvelimme, että helikopterit tuskin pahastuisivat.

 

 

[Esa Karanko 1 225]

VIERAAN MAAN MULTAAN

 

S/S Ariana oli vuonna 1967 tulossa Karachista Cochiniin Intiaan. Kolmella merimiehellä oli malariaa muistuttavia kuumekohtauksia. Siksi lääkäri kutsuttiin radiolla laivaan, kun se saapuisi satamaan. Lääkäri määräsi heti merimiehet vietäväksi sairaalaan.

 

Seuraavana aamuna asioitamme maissa hoitava meklari tuli aikaisin laivaan. Hänellä oli suruviesti. Yksi merimiehistä oli kuollut yöllä. Sairaalassa ei varmuudella tiedetty kuka, koska kaksi muuta miestä olivat tajuttomia ja passit olivat vielä poliisin hallussa. Minä jouduin lähtemään sairaalaan. Kävin ensin katsomassa eläviä, jotka olivat hyvin huonossa kunnossa. Seuraavaksi kävin muodollisesti tunnistamassa kuolleen laivatoverin. Palasin laivaan ja Arianan lippu laskettiin ensimmäisen kerran puolitankoon.

 

Onneksi muut kaksi merimiestä paranivat. Malariaan kuollut nuori puolimatruusi Veli-Matti Kuronen siunattiin laivatovereiden läsnä ollessa Cochinin kristillisessä kirkossa. Sitten hänet laskettiin haudan lepoon vieraan maan multaan kaukana kotoa.

[Esa Karanko 1 225]

HERKKUSUU LAIVAKOIRA

 

S/S Gracian miehistö osti Genovasta saksanpaimenkoiran pennun. Hyväluonteinen koiranpentu oli kaikkien lemmikki eikä sen tarvinnut nukkua yksin. Kun koira kasvoi, niin siitä tuli erinomainen laivakoira. Se osoittautui älykkääksi, sillä sen mielestä laumanjohtaja oli kokki. Kokista tuli myös sen paras kaveri. Ystävykset kävivät Etelä-Amerikassa yhdessä maissa ja joivat olutta samasta tuopista. Kokki oli maissa täysin turvassa, vaikka häntä joskus hieman väsytti. Valpas ja kunnioitusta herättävä koira vartioi kokkia ja päästi lähelle vain oman laivan porukkaa.

 

Kerran merellä satuin kannella kävellessäni vilkaisemaan kokin valtakuntaan. Byssan lattialla oli suuri korkeareunainen kattila, jossa oli marjakiisseliä jälkiruoaksi. Koira ei ollut yltänyt reunan yli maistelemaan kiisseliä. Siksi se oli hypännyt etutassuineen kattilaan ja latki kiisseliä. Kokki huomasi tapahtuneen ja nosti koiran etupään pois kattilasta sekä torui sitä lempeästi. Koira asettui nolon näköisenä byssan lattialle mahalleen makaamaan. Sitten se alkoi nuolla kiisseliä etukäpälistään. Minä poistuin huomaamatta oven ääreltä ja jatkoin kävelyä täkillä.

 

Sinä päivänä en ottanut aterian jälkeen kiisseliä, vaikka muut kertoivat sen olevan oikein hyvää.

 

 

 

 

 

 

[Jari Välkkynen 0]

Tämä on ketju on parhaita ketjuja koko foorumilla, olen seuraillut tarinoita kesän kuluessa päivittäin. Kiitokset kirjoittajalle elävistä ja voisi sanoa joskus pohdintaakin aiheuttavista tarinoista.

[Jaakko Pekkanen 0]

Ylen radiokanavalla, taitaa olla YLE Tampere/Suomi, tulee muistaakseni päivittäin kuunnelma, jossa on Esan kertoman kaltaisia juttuja merimieselämästä. Tarinat ovat todella hyvin kerrottuja ja mielenkiintoisia. Radion juttujen todenperäisyydestä en sen enempää tiedä.

[Esa Karanko 1 225]

SHERIFFI SELVIYTYMISKOULUTTAJANA

 

S/S Gracia oli New Yorkissa. Laiturimme oli Hudsonjoen toisella puolella Hobokenissa New Jerseyssä.

 

Minä olin seikkailemassa Manhattanin yössä. Oli aamuyö, kun lähdin suunnistamaan Chinatownista laivalle. Tarkoituksenani oli ensin ajaa maanalaisella muutama asemanväli. Menin vahingossa pikajunaan, joka ohitti pysähtymättä monta asemaa. Poistuin junasta heti kun se oli mahdollista ja päätin käydä kurkistamassa millaisella seudulla olen. Tulin yöllä kadulle keskellä pimeintä ja mustinta Harlemia. Paikalliset tuijottivat hämmästyneinä joukkoonsa yhtäkkiä ilmestynyttä kalpeanaamaa. Aloin jo vähän huolestua, kun eteeni pysähtyi valot vilkkuen poliisiauto. Sheriffi käski minut autoonsa ja lähti heti liikkeelle sekä kutsui minua hulluksi. Hän huomasi minut ulkomaalaiseksi ja kysyi mistä olen. Kerroin olevani suomalainen. Poliisi mietti hetken ja totesi, että Suomessa ei varmaankaan ole kovin monia mustaihoisia (hän käytti toista sanaa). Vahvistin näin olevan. Ajaessaan sheriffi opetti minulle tosiasioita New Yorkissa selviytymisestä. Sitten hän päästi minut autostaan Times Squarella ja toivotti hyvää onnea jatkossakin.

 

Laivatoverini tuijottivat minua hämmästyksestä mykkinä, kun ylpeänä kerroin heille yöllisestä seikkailustani.

[Jani Salo 10]

Terve Esa !

 

Tuli ihan vahingossa klikattua tähän threadiin ja luettua kaikki jutut putkeen   

 

Olet seilannut aika lailla Intian Valtamerellä, tuli vaan mieleen että oletko käynyt Mosambikissa Nacala nimisessä satamakaupungissa ? Itse asustin tuolla vuosina 1989-1990 jolloin satamaa pyörittivät suomalaiset. Isäni tosin oli Nacalassa Ympäristöministeriön hommissa, mutta pääosa suomalaisista oli satama tai tie&vesi projektissa. Nacalan satamahan taitaa olla vieläkin yksi itäisen Afrikan tärkeimmistä satamista.

 

Jani

[Esa Karanko 1 225]

oletko käynyt Mosambikissa Nacala nimisessä satamakaupungissa ?

 

Heippa Jani,

 

En ole käynyt Nacalassa. Minä kävin Mosambikissa, kun sitä vielä hallitsi Portugali. Pääkaupunki Lourenco Marques oli svengaava paikka ja radio LM:n rock and roll kuului lyhytalloilla koko Intian valtamerellä. Vuonna 1975 tapahtuneen itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen monien paikkojen nimet ovat saattaneet muuttua. Esimerkiksi pääkaupungista tuli Maputo.

 

Minä kävin laivalla seuraavissa Mosambikin satamissa: Lourenco Marques (Maputo), Beira, Porto Amelia ja Antonio Enes.

 

:-)   Esa

[Teppo Hilden 0]

Taidan tietää yhden paatin minkä kyytiin ei edes Esa suostuisi  nousemaan

pahamaineinen SELIPAATTI

[Mikko Kartano 157]

Taidan tietää yhden paatin minkä kyytiin ei edes Esa suostuisi  nousemaan

pahamaineinen SELIPAATTI

 

Tässä sen sijaan joitain kyytiin nousseita, bongattu keskiviikkona Porvoonjoella.

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

-m

 

[Esa Karanko 1 225]

SELIPAATTI

 

Hah haa. Selipaattiin en kyllä suostuisi. Empaatti vielä menisi.

 

:-)    Esa

[Jussi Sahlberg 0]

Tässä sen sijaan joitain kyytiin nousseita, bongattu keskiviikkona Porvoonjoella.

 

 

Bongasin ko. paatin Emäsalon sillalta, reipasta ylinopeutta rajoitusalueella, jos kuski sattuu tätä foorumia seuraamaan niin hyihyi.

 

Välillä kun seuraa Meri-VHF:stä Helsinki VTS:n sekä Emäsalon luotsien jutustelua alusten kanssa niin tuntuu että tuurilla laivatkin seilaavat, aina välillä ainakin.

 

-Jussi

 

P.S. (No, liittyihän tämä kommentti jotenkin mereen)

[Teppo Hilden 0]

tuollaisessa selipaatissa voisin itse kyllä vaikka viettää toven

[Guest ohjvg]

JOTAIN HUORAHTAVAA...

 

Merenkulun opiskelun parhaita paloja on koululaivalla vietettävä aika. Sinne pääsee jo heti opiskelun ensimmäisinä viikkoina oppimaan tiettyjä perusasioita. Olimme menossa jo heti ensimmäisellä koululaivaviikolla Stadiin. Saavuimme alkuillasta Skattalle k/a Katarinalla ja lähes kaikki alkoivat tekemään lähtövalmisteluja kohti Stadin yöelämään.

 

Siinä sitten meitä lauma oli menossa laakonkia pitkin maihin, kun aluksemme sittemmin jo eläkkeelle siirtynyt , maailman meret jo 15 vuotiaasta alkaen nähnyt ja kaiken kokenut, poosu (pursimies) kysyi meiltä kundeilta, että onhan munat pesty kunnolla ettei neitokaiset juokse karkuun ja joku siihen kiireekseen vastasi: "Joo". Jonon viimeisenä menijänä ehdin rekistöröidä vielä pikaisen keskustelun tyngän: Talouspuolen opiskelija tyttöjä oli laakongin kupeessa kannella tupakalla ja joku kysyi muilta, että: "mitäs me nyt sit tehtäis?" Tähän poosumme Väiski kuuluvalla äänellä hyvin varmanoloisesti mutta samalla jotenkin välinpitämättömästi totesi: "Te voisitte mennä pukemaan jotain huorahtavaa yllenne ja tulla viihdyttämään mua hyttiini." Likat katosivat kannelta välittömästi.

[Guest ohjvg]

*** KIRJAIMELLISESTI HOUSUSSA

 

Tämä seuraava tarina ei ole itsekoettu, mutta on ehdottomasti hulvattomin tarina mitä merenkulun saralta itse tiedän. Olin muutama vuosi takaperin Oppilaskuntamme lehden Navikon päätoimittaja. Navikon tiimoilta perinteeseen kuului, että aina kun lehti oli saatu tehtyä, niin profiitti syötiin ja juotiin Seurahuoneella. Tällä tavalla ahertajat saivat jonkinlaista korvausta vaivannäöstään ja panoksestaan. Lisäksi myös aina saunottiin jatkoina ottaen vähän lisää pohjaa ennenkuin meno yökerhossa alkaisi. Tavan mukaan porukkaan otettiin ammattiaineopettajiakin pari mukaan, jotta meidän opiskelijoiden ja maikkojen välillä ei olisi minkäänlaista sosiaalista kuilua vaan sitä oltaisiin hyvää maata vaikka kolleegoja ei vielä opiskeluaikana varsinaisesti oltaisikaan.

 

Merikapteeni Alava oli saunomassa kanssamme ja jonkin jutun kautta hän alkoi kertomaan jutun, mitä hän ei itse aikoinaan meinannut uskoa, mutta rohkeana kaverina (ja ystävänä josta kenties oli apua) oli sen kysynyt asianomaiselta, jonka me kaikki opiskelijatkin tavalla tai toisella tiesimme kun osa oli ehtinyt olla tekemisissä kyseisen kaverin kanssa samassa paatissa (piirit kun on todella pienet). Alava valaisi meitä, että älkää menkö vahingossakaan itse kysymään asiasta, kun kaveri voi ottaa siitä pultit. Juttu oli seuraava:

 

Merimies X suomalaisella laivalla joskus vuosia sitten oli nauttinut enemmän kansalaisluottamusta kuin kenties olisi ollut tarpeen. Pari kaverusta päättivät tehdä sammahtaneelle kaverille pienen kepposen. He hakivat laivan punttisalilta nyrkkeilyhanskat, jotka he sitoivat X:n käsiin niin tiukkaan, että ne eivät varmasti ilman apua käsistä irtoa. X:n tajunna tason lisääntyessä aamulla ensimmäinen kiireellistä huomiota tarvitseva toimi oli wc:hen pääsy. Valitettavasti menestys oli tässä lajissa erittäin heikko mikä sai koko torpan alueen kattavan karjunnan ja uhoamisen. Edes syyttömät eivät uskaltautuneet pitkään aikaan näyttäytymään laivalla vaan pysyivät visusti hyteissään.

 

En olisi halunnut olla uhrin kuin en myöskään tekijöiden asemassa... Heh heh...