Merimiestarinoita

[Esa Karanko 1 225]

Tähdet ja meri

 

Laiva voi rullata ja stampata vaikka kuinka kovasti. Jostain syystä en tule merikipeäksi. Nukun merenkäynnissä hyvin. Minusta keli on kova vasta kun jalanjälkiä on katossakin. Monet laivatoverini olivat kateellisia. Useimpiin merenkäynti vaikutti ainakin vähän. Yksi päällikköni kertoi opetelleensa sietämään merisairautta, koska hän pitää seilaamisesta ja yleensä hyvä keli vallitsi.

 

Päiväntasaajan seudulla oli aina hyvä sää. Oli kuuma. Meren pinnalla saattoi olla hidas kevyt dyyninki tai sitten oli täysin pläkä. Edessä näkyi pelkkää sinistä ja ahterissa viivasuora vanavesi. S/S Ariana (IMO 5023681) oli höyrylaiva, Se seilasi äänettömästi kuin aave. Säikähtänyt parvi lentokaloja pyrähti joskus föörin edessä ilmaan. Muuten maisema oli virikkeetön. Ei lintuja. Ei mitään. Vasco da Gama on varmaan ihmetellyt lilluessaan tyvenessä ja purjeiden roikkuessa hyödyttöminä.

 

Yöllä kaikki muuttui. Sysimustan avaruuden suuret tähtitarhat heräsivät eloon. Tähdet kimmelsivät kuin jalokivet. Naapurigalaksin Andromedan hento hohde näkyi paljaalla silmällä. Mielikuvitus alkoi helposti laukata. Yöllä aavalla merellä kirkkaan tähtitaivaan alla minä vieläkin tunnen itseni osaksi universumia.

 

Esa 

[Juha Lampi 266]

Muistan Uuden-Seelannin reissultamme tämän aiemmin näkemättömäni tähtitaivaan upean leimun ja erikoiseen asentoon kellahtaneen kuutamon  

[Pauli Hankonen 663]

Isäni jo edesmennyt konemestarikaveri kertoi minulle merimiestarinoita, kun olin lapsi ja teini. Monta hauskaa juttua kuulin ja kuuntelin niitä silmät ymmyrkäisinä antaen mielikuvitukseni seilata hänen tarinoiden kanssaan. Ja varmaan tarinoissa oli väriä mukana, mutta ne olivat hauskoja!

Hän mm. kertoi että jossain Mariaanien haudan paikkeilla olivat laittaneet koneet toppiin, laskeneet pelastusveneen ja menneet siitä uimaan, kun "Kerrankin oli vettä niin paljon, ettei jalat ota pohjaan!".

Tarinoita oli paljon ja kerrotaan nyt toinenkin mieleen jäänyt:

"Kun ylitetään tyyntämerta ja istut siellä konehuoneessa, niin muutaman päivän (vai olisiko ollut viikon) kuluttua hitailla kierroksilla käyvien päädieselien rauhallinen käynti alkaa kuulostaa siltä kuin ne sanoisivat 'Hyppää mereen, hyppää mereen, hyppää mereen, hyppää mereen..' ..ja nopeammilla kierroksilla pyörivät apukoneet alkavat jossain kohtaa komppaamaan -  'et uskalla, et uskalla, et uskalla, et uskalla!'"

[Esa Karanko 1 225]

Tavallinen merimies

 

Kontit muuttivat merenkulun pysyvästi. Pitkistä satama-ajoista eksoottisissa maissa tuli historiaa.

 

Olin viimeisen kerran ammattilaisena merillä vuonna 1980. Vikajeerasin kesälomalla radiosähköttäjää ruotsinlaiva Fenniassa.

 

Englannin pääministeri Thatcher sattui matkustamaan kyydissämme Ruotsista Suomeen. Järjestelyt laivalla poikkesivat tavallisista rutiineista.

 

Osasin radioviestinnän melko hyvin. Radioamatööri- ja radiotiedustelijataustani edesauttoivat. Ilmailustakin oli hyötyä. Britit hoksasivat sen. He uskoivat, että minut oli komennettu tälle matkalle.

 

Todellisuudessa olin aivan tavallinen suomalainen merimies. En ollut kovin kokenutkaan. Brittien puuhia oli kyllä kiinnostavaa seurata.

 

Meriurani päättyi. Sähkötyskin loppui vuosituhannen vaihteessa. Onneksi se on kuin musiikki. Sitä ei unohda.

 

En enään kaipaa seilaamista, mutta mukavat muistot siitä jäi. Päätin siirtyä pinnan alle. Uusi maailma avautui. Minua ei ole syöty. Vielä.

 

Esa

[Esa Karanko 1 225]

Kosteudesta

 

Höyrylaiva Ariana oli rakennettu vuonna 1954. Tropiikissa ainoa ilmastointi oli hyttien venttiilit. Siis ikkunat. Monenlaiset ötökät pyrkivät sisään nauttimaan kalpeanaamoista. Pataruumaa ja konehuonetta viilennettiin tuulta kohti käännetyillä raakitorvilla. Hiki valui yötä päivää. Suolatabletteja ja malariapillereitä syötiin jatkuvasti.

 

Monsuunisateiden aikana Kaakkois-Aasiassa oli kuumaa ja kosteaa. Muut kuin päällä olevat vaatteet homehtuivat.

 

Minä asensin vaatekaappini alaosaan 40 watin sähkölampun. Sen lämmön aiheuttama pystysuora ilmavirta riitti pitämään vaatteet kuivina. Laivatovereiila oli muitakin virityksiä, mutta lamppu oli mielestäni paras.

 

Esa

[Esa Karanko 1 225]

Nainen laivassa

 

Laivoja pidetään naisina. Laivoilla on lanteet, ryntäät ja ahteri. Perinteisesti laivoille annetaan kolmitavuinen naisen nimi, joka päättyy a -kirjaimeen. Esimerkiksi Johanna. Nykyään nimi voi olla mikä tahansa.

 

Merimiehet ovat taikauskoista porukkaa. He uskoivat, että nainen laivassa tuo huonoa onnea. Kova myrsky johtui siitä, että edellisessä satamassa joku oli jättänyt maksamatta naiselle. Saatiin kokea naisen kosto. Aloittelevia kokemattomia merimiehiä kovisteltiin sen vuoksi.

 

Suomessa naisia ei saanut palkata valtameriliikenteeseen. Kielto poistui 1960 -luvulla.

 

Matkustajalaivoissa naisia on tietysti ollut. Nykyään naiset on hyväksytty myös rahtilaivoissa. Heitä on kaikissa tehtävissä. Päälliköstä oppilaaseen.

 

Minä en vielä 1970 -luvulla osannut pysyä poissa meriltä. Vikaeerasin kesälomalla kongolaisessa rahtilaiva Doriksessa (IMO 6806511). Toinen perämies oli nainen. Sillä oli hyvä vaikutus merimiesten käytöstapoihin.

 

Esa

 

PS. Kumma juttu. Rakastan merta yhä.

[Esa Karanko 1 225]

Raitistumista liioitellaan

 

Monet raitistuneet juopot kertovat tiedotusvälineissä viattomille sivullisille raitistumisensa ilosanomaa. Kun he panivat korkin kiinni, niin kaikki muuttui. Värit ovat kirkkaampia ja äänet heleämpiä. Jotkut ovat jopa kirjoittaneet aiheesta kirjoja.

 

Aikoinaan merillä opin tykkäämään oluesta. Laivatoverini ja kauniit neidot eksoottisissa satamissa kertoivat, että olut pukee minua. Vielä nykyisinkin vanhana eläkeläisenä juon olutta mielelläni. Siksi olen aina pitänyt itseäni pikkuisen juoppona. 

 

Lopetin kokeeksi oluen juomisen. Muuta alkoholia en nautikkaan. Nenänvalkaisuni on kestänyt jo kaksi kuukautta. Kantapubissani minun varmaan luullaan kuolleen.

 

Olen koko ajan innokkaasti odottanut raitistumisen ihmettä. Mitään ei ole tapahtunut. Aika vain kuluu hitaammin. Tuntuu kuin olisin merimatkalla. Silloin ollaan vesiselvänä.

 

Tässä pitkän valtamerireissun simuloinnissa ei ole järkeä. Pitäisi kai juoda enemmän, jotta voisi kokea enemmän. Raitistumisen ihme on saavuttamattomissa.

 

Minulle riittää tavallinen värinäkö. Taidan palata olueeseen. Raitistumista luultavasti liioitellaan.

 

Esa

[Topi Falkenberg 406]

Juu, ei sitä kannata Esa kokeilla liikaa 😂 kohtuus kaikessa.