Helikopterilentämisen sietämätön keveys

[Jorma Silo 0]

Heinäkuun lopun perjantai-illan kunniaksi kerrottakoon tarina tositapauksesta, joka kuvastaa mielestäni mainiosti meidän ilmailu-entusiastien ja asiasta oikeasti jotain tietävien eroja. (Tämä kuuluisi ehkä vapaan keskustelun puolellekin – moderaattorit päättäkööt.)

 

Kuulun yhteen urheiluseuraan, joka on sikäli mainio, että siellä puhutaan – paljon! - ilmailusta, jos ei puhuta juuri yhdistyksen alaan kuuluvista asioista. Syvyyttä debattiin tuo se, että mukana on usein myös ihan oikeita lentäjiä (joku Saab-pilottikin siellä vaikuttaa) tai lennonjohtajia. Seuraava tapaus sattui pimeänä syyskuun iltana, kun oltiin kunnostamassa... mitä lienee.

 

Osanottajat (nimet muutettu):

 

- J. Mies, 50+ v. valokuvaaja ja toimittajanretku. Levittää leipätyökseen rakentamisen, yhdyskuntasuunnittelun ja arkkitehtuurin ilosanomaa. Ilmailu-entusiasti.

 

- G. Mies, 40+v. Graafinen suunnittelija. Laatii leipätyökseen kuvituksia käyttöohjeisiin. Ilmailu-entusiasti.

 

- C. Mies, 70+v. Eläkkeellä oleva tehtaanjohtaja, ent. kunnanvaltuutettu, syvästi uskovainen, hieno herrasmies vanhaan malliin. Lentänyt 40-50 -lukujen taitteesta lähtien Messerschmittiä, Pyryä ( vai Tuiskua?) ja Vampirea... ja pitää purjelentoa kaiken lentämisen huipentumana. Lentäjätuttuja on ympäri maailmaa. Tiimaa on – ja paljon, vaikka aktiivinen ura on jo takana.

 

Syysmyrsky pauhaa ulkona. Vajassa on kuivaa ja lämmintä. On tehty työtä pitkään ja keskittyneesti. Lopulta J. (50+ v.) oikaisee selkänsä, katselee ympärilleen ja julistaa:

 

”Kuulkaa jätkät. Jos mä vielä syntyisin uudelleen ja voisin valita, mitä tekisin... niin mä haluaisin olla HELIKOPTERILENTÄJÄ!”

 

Jonkun työpöydän takaa ponnahtaa esiin G:n karvainen pää. Tuijottaa edellistä puhujaa haltioituneena ja kajauttaa:

 

”Voi että! Juuri tätä olen itsekin AINA ajatellut! Jos syntyisin uudelleen ja voisin valita... niin mä haluaisin olla HELIKOPTERILENTÄJÄ!”

 

Silloin C, tuo valkotukkainen kirkon- ja kunnanvaltuutettu, jonka huulilta emme ole kirosanaa kuulleet, heittää työkalut käsistään. Tuijottaa edellisiä puhujia leimuavin katsein – ja räjähtää:

 

”Ei h*lvetti. Ei p*rkele! Tajuatteko te, mistä oikein puhutte? Mulla on yksi tuttu Kanadassa. Se on lentänyt helikopteria 30 vuotta. Ja mitä se on tehnyt? Se on TARKASTANUT SÄHKÖLINJOJA! Kolmenkymmenen vuoden ajan se on lentänyt helikopteria ja katsellut sähkölinjoja! MINÄ AMPUISIN ITSENI ENNEN KUIN TEKISIN SELLAISTA TYÖTÄ!”

 

J. ja G. ovat ihan hiljaa ja jatkavat höyläämistä ja hiomista... C:n suunnalta kuuluu vain hiljaista pihinää... olisiko kuulunut ärräpäitäkin...

 

Ajattelin vain, että tämä tarina saattaisi kiinnostaa niitä nuoria, jotka helikopterilentäjän ammatista haaveilevat...

 

--- Jorma

[Jari Alanko 0]

heh, suomessa pääsee lisäksi lennättämään vippejä suurajoihin jyskälään

[Antti Tuomela 2]

Jeps ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä etsimään tuittupäisiä poroja erotukseen ilmasta käsin.

 

[Guest helopilot1]

Tässä sitä juuri näkee, mitä paskaa tuutista tulee kun jutut on pohjalta; "mul on yks tuttu jne.". Mullakin on Jorma muuten monta tuttua Känädässä ja vaikka missä... :-).

[Guest helopilot1]

Aijuu, saanen vielä lisätä hiukan. Nimittäin takaan ja vannon, ettei kenenkään tarvitse Kanadassa tarkastaa sähkölinjoja kolmeakymmentä vuotta jos ei siitä hommasta satu oikeasti tykkäämään. Siellä kun on "vähän" muitakin vaihtoehtoja hekolentämisen saralla kunhan kokemus ja tserttifikaatit on kunnossa.Niinkuin joku VIISAS lentsikkakuski joskus sanoikin helikopteria lentävälle kollegalleen: "From FL 410 you can see the world is round, but you guys see the world...

[Jorma Silo 0]

Eli voimme G:n kanssa edelleen suunnitella ryhtyvämme hekopiloteiksi seuraavassa elämässä? Tämä helpotti...

 

--- Jorma

 

 

[Guest helopilot1]

No mikä jottei. Samalla kannattaa sitten.suunnitella syntyvänsä vaikka juurikin sinne Kanadaan. Helpottaa ehkä hiukan suunnitelman toteutumista nääs.