laskuvarjohyppääjiä?

[Antton Rintala 0]

onkos täällä foorumeilla laskuvarjohyppääjiä? omasta mielestä hyvin mielenkiintoinen laji, joten voisitte kertoa omia kokemuksia, tästä "urheilu" muodosta

[Kalle Virtanen 0]

onkos täällä foorumeilla laskuvarjohyppääjiä? omasta mielestä hyvin mielenkiintoinen laji, joten voisitte kertoa omia kokemuksia, tästä "urheilu" muodosta

Itselläni muutama hyppy takana, viime kesänä tuli käytyä Jyväskylän laskuvarjokerhossa varusmieskurssi ja tänä kesänä Tampereen Laskuvarjokerhoon liittynyt. Jälkimmäisen kerhon oppilastoiminta lähinnä Jämijärvellä ja viikonloppuisin, joten itse en ajanpuutteen vuoksi ole liiemmin sinne suunnalle kerennyt. Ehkä ens viikonloppuna.

 

Kurssin käymistä tietysti suosittelen, ensimmäistä hyppyä ei oikeestaan osannut edes pelätä ja tunne sen jälkeen oli kyllä mahtava. Toisella hypyllä ymmärtääkin sitten miettiä tekemisiään, mutta hyvin sitä silloinkin alas tultiin.

 

Varusmiespalveluksen vuoksi en viime kesänä hypännyt kuin kaksi kertaa ja nyt tänä kesänä kun kertauskurssille meni, niin ensimmäistä kertaa enemmänkin tuli mietittyä, että mitä ihmettä sitä on tekemässä  Mutta ilmeisesti varsin tuttu tunne kaikille joille pieni tauko tulee hyppyuran alussa...

 

 

[Guest motojuzzi]

Itse olin myös viime kesänä Jämillä kurssilla, ja neljän hypyn jälkeen voin sanoa, että kannattaa ainakin kokeilla, jos rahaa riittää. Itselläni jäi tämän kesän hypyt välistä, koska en armeijan takia päässyt TamLK:n oppilaskertauksiin, ja muut kerhot vaativat täyden jäsenmaksun kertauttamisesta. Porukka ainakin TamLk:lla on todella leppoisaa, ja tuolla jämillä on mukava oleilla, vaikkei tuuli sallisikaan hyppäämistä koko aikaa.

 

Itsellä tuo eka hyppy meni niin ankarasti keskittyessä, että siitä fiiliksestä ei ehtinyt erityisemmin nauttia. Oli se kuitenkin todella hienoa, ja maassa oli semmonen tunne, jotta tuolta ylhäältäkö sitä juuri tuli alas. Toinen hyppy jännitti ensimmäistä enemmän, mutta neljännellä ja ainakin toistaiseksi viimeisellä kerralla alkoi jännitys tasottumaan. Kaikkein eniten jänskätti siinä vaiheessa, kun koneen ovi avattiin ilmassa, ja illuusio turvallisesta suljetusta tilasta jäi potkurivirran mukana taakse.

[Jukka Juvankoski 0]

onkos täällä foorumeilla laskuvarjohyppääjiä? omasta mielestä hyvin mielenkiintoinen laji, joten voisitte kertoa omia kokemuksia, tästä "urheilu" muodosta

 

http://www.laskuvarjokerho.com/portal/login/login.php 

 

 

[Antton Rintala 0]

joten purjelento vai laskuvarjohypyt?

[Veli-Matti Karppinen 12]

joten purjelento vai laskuvarjohypyt?

 

Tuohon ei pysty antamaan muuta neuvoa kuin kokeilla kumpaakin: tandemhypyllä tai tutustumislennolla . Sitten saat valita ihan itse.

 

Tämän jälkeen voidaan avata kumpaisenkin lajin kehuskelupuheenvuorot:  meikäläinen koukussa purtsikkaan 

 

t: V-M

[Guest motojuzzi]

joten purjelento vai laskuvarjohypyt?

 

Itse ajattelin jättää hyppäämisen purjelennon takia..

[Joonas Wilska 0]

Jeps. Löytyyhän meitä "pelastusvälineiden väärinkäyttäjiä" täältä ainakin muutamia.

 

Hyvä vaihtoehto tutustua lajiin on tandemhyppykurssi. Tämä ei vaadi useiden iltojen kurssia, vaan yleensä alle tunnin briifauksen missä käydään läpi mm. hypyn eri vaiheet ja opetellaan vapaapudotusasento. Hyppymestari huolehtii hypyllä kaikesta muusta ja hyppymestariin valjailla kiinnitetty asiakas voi keskittyä nauttimaan. Hyppy suoritetaan 3000-4000 metristä riippuen kerhosta. Tandemiin saa usein myös kuvauksen, jolloin mukana hyppää kuvaaja joka tallentaa videolle koko hypyn esivalmisteluineen.

 

Itsenäisen hyppäämisen voi aloittaa kahdella eri vaihtoehdolla. Perinteisellä JAD-kurssilla tai yleistyvällä NOVA-kurssilla. Tässä tietoa noin yleisesti:

 

JAD-kurssissa on aluksi muutamien arki-iltojen ajan teoriakoulutusta ja käytännön harjoituksia mm. kaatumisen ja varavarjotoimenpiteiden osalta. Hyväksyttyjen kokeiden jälkeen oppilas pääsee suorittamaan ensimmäisen pakkolaukaisuhyppynsä hyppymestarin avustuksella. Ensimmäiset hypyt suoritetaan 1000 metrin korkeudelta. Kerhosta riippuen pakkolaukaisu voi tapahtua hieman eri menetelmin, mutta perusperiaate on sama, varjo aukeaa heti oppilaan hypättyä ulos koneesta. Ensimmäisen vapaapudotushypyn ja varjon itsenäisen avaamisen (ts. itsari) pääsee kokemaan jo seitsemännellä hypyllä, mikäli edelliset suoritukset ovat olleet hyväksyttyjä. Ensimmäisellä itsarilla vapaapudotusta tulee kolme sekuntia. Seuraavilla hypyillä vapaapudotusaikaa ja hyppykorkeutta kasvatetaan ja jatkossa suorituksiin tulee myös muuta ohjelmaa, kuten kääntymisiä ja voltteja. Alussa "tyhjän päälle" hyppääminen tuntuu melko luonnottomalta ja erilaiset refleksit pyrkivät pintaan. Siksi vapaapudotukseen totutellaan pienissä erissä. JAD-oppilasohjelma sisältää noin nelisenkymmentä hyppyä, joista jokainen pitää suorittaa hyväksytysti. Ohjelman aikana tehdään lisäksi muutama kirjallinen koe. Tämän jälkeen hyppääjä suorittaa erityisen koehypyn ja kirjallisen kokeen. Mikäli ne hyväksytään, saa hyppääjä kelpoisuustodistuksen (ts. "lupakirjan"), eli oikeuden hypätä itsenäisesti ilman hyppymestarin valvontaa.

 

NOVA-kurssi alkaa myös muutamien arki-iltojen teoriakoulutuksella, mutta ensimmäinen hyppy tapahtuu suoraan 4000 metristä (tai 3000 metristä, kerhosta riippuen) kahden hyppymestarin avustuksella. Hyppymestarit pitävät oppilaasta kiinni ja valvovat suoritusta. NOVA-ohjelmassa hypätään aluksi seitsemän ns. tasohyppyä, joissa on viiden hypyn ajan mukana aluksi kaksi, myöhemmin yksi hyppymestari. Tasojen jälkeen oppilas jatkaa uraansa perinteistä JAD-ohjelmaa lyhyemmän ohjelman mukaisesti. Parhaimmassa tapauksessa kelpoisuustodistuksen voi saada jo parilla kymmenellä hypyllä. Nova on siis huomattavasti intensiivisempi ja nopeampi kurssimuoto. NOVA kurssia ei tarjota kaikissa kerhoissa.

 

Oppilasajan saa käyttää aina kerhojen varusteita, joten oman varjokaluston hankinta tulee ajankohtaiseksi vasta koehypyn jälkeen. Käytettynä hyvän varjopaketin saa muutamalla tuhannella eurolla, kun uuteen rahaa saa tuhlattua helposti 6000+ euron verran. Muita tarvittavia varusteita ovat kypärä, korkeusmittari, hyppylasit ja sopiva vaatetus.

 

Hienointa hypätessä on tietenkin vapaapudotus, jota on melko vaikea kuvailla. Vapaassa ei tunne erityisemmin putoavansa, vaan vauhdin huomaa lähinnä kovasta ilmavirrasta ja toisinaan vastaan tulevista pilvistä. Ja kyllä, vapaapudotuksessa voi hengittää ihan helposti. 4000 metristä hypätessä vapaata otetaan noin 60 sekunnin verran ja varjo avataan yleensä noin 1000 metrin paikkeilla. Vauhtia saa asennosta riippuen noin 180km/h aina jopa yli 400km/h asti. Vapaassa voikin sitten tehdä lähes mitä vaan, yksin tai yhdessä muiden hyppääjien kanssa. Perusasento vapaapudotuksessa on vatsallaan, mutta lentäminen onnistuu myös esimerkiksi pää ylös-/alaspäin. Hyppäämisessä on myös useita erilaisia alalajeja, kuten kuviohyppäämiset tai vaikkapa vauhdikas varjolla suoritettava ns. swooppaus, joka vaatii erittäin paljon kokemusta.

 

Haittapuolena lajissa lienee sen koukuttavuus. Rahaa saa halutessaan uppoamaan juuri niin paljon kuin sitä on ja kaveripiirikin vaihtuu melko helposti ja nopeasti. Olen kuitenkin kuullut tarinoita, että hyppäämisestä voi selvitä myös edullisesti ja kaveripiirin säilyttäen.

 

Mikäli hyppääminen kiinnostaa, kannattaa pyörähtää lähimmällä laskuvarjokerholla. Hyppääjät kertovat mieluusti lisää ja esittelevät toimintaa. Itseään lähimmän laskuvarjokerhon löytää helposti täältä: http://www.ilmailuliitto.fi/index.php?mid=247 Kerhojen omilta sivuilta löytää myös viimeisimmät tiedot kursseista.

 

Jussille se, että hyppää ihmeessä itsesi vapaisiin, missä laji vasta oikeasti alkaa. Mieti vasta sitten purjelentoon vaihtamista... vaikka on sekin varmasti upea laji.

 

 

- Joonas (300 hyppyä lähestyy)

 

PS: Huomasin Antonin iän tuolta profiilista, joten pitää vielä lisätä, että kurssille pääsee jo 15-vuotta täytettyään vanhemman suostumuksella.

[Jarno Oikkonen 0]

Niin no vauhdikas laji se ainakin on.. ja kallis. Tosin mikäpä ilmailulaji olisikaan halpaa.

 

Itselläni takana ~200 hyppyä, mutta noin viiteen vuotten en ole hypännyt kertaakaan. Aloitin 15-vuotiaana hyppäämisen. Perheestämme ensimmäisenä aloitti isäni, tämän jälkeen kaksi vuotta vanhempi siskoni ja viimeisenä minä. Siskolla oli muistaakseni kolmannella hypyllä täydellinen vajaatoiminta päävarjossa eli varjo ei avautunut lainkaan. Tuli sitten varavarjon kanssa alas. Kahdeksannella hypyllä sitten katkesi nilkka, kun tuli noin 4 metristä laskevan virtauksen mukana pystysuoraan alas. Ei ole hypännyt tämän jälkeen.

 

Itselläni meinasi harrastuksen aloittaminen tyrehtyä äitini kovaan vastustukseen, johtuen siskon kokemuksista. Ensimmäisestä hypystä ei muista juuri mitään.  Seitsemännellä hypylla tuli sitten varavarjokeikka, kuitenkin täysin avautuneen päävarjon jälkeen. Punokset vaan sattuivat olemaan hieman solmussa, todennäköisesti pakkausvirhe (ei itsepakattu). Ensimmäinen itseaukaisuhyppy meni koneella lennellessä, eli tulin koneella alas kun ei kantti riittänyt. Seuraavana päivänä uudestaan ovella sanoin hyppymestarille, että en mene. Hyppymestari sanoi vain, että hän vaikka työntää miut ulos, alas et koneella lähde. Eipä muuta sitten kun ulos (omaehtoisesti siis). Maassa katsojat hämmästeli, että näytti ihan pakkolaukaisuhypyltä. Eikös se pitänyt olla itseaukaisu.. Oli sitten lähtenyt apuvarjo taskusta taivaalle heti, kun olin koneesta irronnut. 

 

Yksi maastolaskukin on tullut tehtyä. Hyppäsin kuvioita oppilaan kanssa. Meni purku hieman alas. Jätin oppilaan avaamaan paikoilleen ja itse liu'uin kauemmas. Varjo auki, varjon tarkastus, varjo ohjaukseen, korkeuden tarkastus (noin 800 metriä), sijainnin tarkastus... Niin.. Missäs se kenttä? Pienen pyörimisen jälkeen paikallistin kentän selän takaa noin 1,5km:n päästä. Oli sitten toisten takia lähdetty hieman liian pitkältä. Siinä sitten (oma)nokka kohti kenttää. Pienen funtsimisen jälkeen totesin, ettei korkeus riitä, vaan maastoon on mentävä. Tsekkasin sopivan pellon, jossa vieläpä asfalttitie kulkee vieressä. Sinne sorvattiin normaali lasku. Kamat kainaloon ja asutusta etsimään. Lähin talo löytyikin nopeasti. Siellä ystävällinen isäntä lupasi kyyditä kentälle. Kamoja kyytiin sovittaessa tulikin kentältä etsintäkyyti paikalle, jolla sitten pääsi takaisin. Matkalla sain sitten tietää, että edellä lähteneestä porukasta yksi oli laskenut puihin, toinen tullut kentän reunaan kyljelleen ja reisiluu poikki yms. Minun kanssani hypännyt oppilas oli siististi pääsyt kentälle.

 

On tullut hypättyä C206:sta, C207:sta, AN-2:sta sekä MI-8:sta. Streevakoneesta ei ole koskaan tullut roikuttua.

 

Harrastusinto tyrehtyi pienen kerhon ongelmaan, eli puuttui hyppääjiä, lentäjä, hyppymestari milloin mitäkin. Ei jaksanut kentällä notkua turhanpäiten. Toiseksi opiskelijana hyppyhinnat tuntuivat liikaa rahapussissa. Aikaisemmin kun kotona asuessa mentiin pappa betalar tyylillä.  Mielessä on häilynyt harrastuksen virvoittaminen, varsinkin kun asustelee tätä nykyä aktiivisemman kerhon läheisyydessä. Kamatkin löytynee vielä... Ehkä sitten viidenkympin villityksessä, kun toiset hankkii moottoripyörän. Itsellä kun tällainen kaksipyöräinen on jo.

 

- Jarno -

 

 

[Guest motojuzzi]

Jussille se, että hyppää ihmeessä itsesi vapaisiin, missä laji vasta oikeasti alkaa. Mieti vasta sitten purjelentoon vaihtamista... vaikka on sekin varmasti upea laji.

 

Mites on muuten, kun olen viimeisen hyppyni hypännyt vuoden 2005 heinäkuussa, niin voinko ensi kesänä käydä hyppäämässä vain normaalin oppilaskertauksen ja varavarjokokeen jälkeen? Vai pitääkö kerrata pidemmän kaavan mukaan (eli jää hyppäämättä..)?

 

Ehkäpä voisin tehdä ensi kesänä molempia, kun tämä kesä on kerran mennyt armeijan ja remontin merkeissä käytännössä ohi.

[Antton Rintala 0]

 

PS: Huomasin Antonin iän tuolta profiilista, joten pitää vielä lisätä, että kurssille pääsee jo 15-vuotta täytettyään vanhemman suostumuksella.

 

joo niinhän se on

 

HUOMAUTUS: se on Antton

 

edit. kuinka se varavarjo muuten toimii,, jos sen avaa niin heivaako se sen "päävarjon" hevon kuuseen automaattisesti. mitenkä varavarjo eroaa siitä "päävarjosta" muuten kuin nimellä`?

[Guest motojuzzi]

edit. kuinka se varavarjo muuten toimii,, jos sen avaa niin heivaako se sen "päävarjon" hevon kuuseen automaattisesti. mitenkä varavarjo eroaa siitä "päävarjosta" muuten kuin nimellä`?

 

Varavarjo auetessaan tosiaan automaattisesti irroittaa päävarjon (tosin varjon voi säätää niinkin, ettei näin tapahdu). Varavarjotoimenpiteissä se avataan tosin varmuudeksi myös "manuaalisesti". edit: Plaah, siis päävarjon irroittaminen avaa varavarjon, ajattelin äsken nurinpäin.

 

Varavarjo on rakenteeltaan päävarjoa hieman yksinkertaisempi ja toimintavarmempi, eikä sitä ole pakattu pussiin (mikä mahtoikaan olla virallinen termi?) niin kuin päävarjo, vaan suoraan reppuun. Eli kaikki vajaatoimintamahdollisuudet on varavarjon kanssa karsittu minimiin. Varavarjon saa pakata vain erikseen siihen valtuutettu henkilö, jotta se olisi varmasti pakattu oikein.

[Antton Rintala 0]

sitten vielä yks kysymys,, kuinka toden näköistä on ettei kumpikaan varjo aukea??

 

eli kuinka usein näitä onnettomuuksia sattuu, netistä kyllä luin että varjot pettävät useinmiten silloin kun niillä "leikitään" liikaa..

[Guest motojuzzi]

sitten vielä yks kysymys,, kuinka toden näköistä on ettei kumpikaan varjo aukea??

 

eli kuinka usein näitä onnettomuuksia sattuu, netistä kyllä luin että varjot pettävät useinmiten silloin kun niillä "leikitään" liikaa..

 

En tiedä mitään lukuja, mutta enpä ole tuota viitsinyt edes pelätä, suurempi vaara on, että ne molemmat varjot onkin yhtäkkiä auki.

 

 

Ja muokkauksena tuohon edelliseen, varavarjon avaaminen ei päästä päävarjoa irti, vaan päävarjon irtipäästö avaa varavarjon. Muistin väärin päin.

[Joonas Wilska 0]

Mites on muuten, kun olen viimeisen hyppyni hypännyt vuoden 2005 heinäkuussa, niin voinko ensi kesänä käydä hyppäämässä vain normaalin oppilaskertauksen ja varavarjokokeen jälkeen? Vai pitääkö kerrata pidemmän kaavan mukaan (eli jää hyppäämättä..)?

 

Muistaakseni vuosi on yleensä ollut se raja minkä jälkeen vaatii vähän enemmän urheilua pelkkien kaatumis ja varavarjonäytteiden lisäksi. Otapa yhteyttä kerhosi koulutuspäällikköön, niin asia selvinnee helposti ja saat tarkat tiedot kertauksista.

 

- Joonas

[Joonas Wilska 0]

kuinka se varavarjo muuten toimii,, jos sen avaa niin heivaako se sen "päävarjon" hevon kuuseen automaattisesti. mitenkä varavarjo eroaa siitä "päävarjosta" muuten kuin nimellä`?

 

Jeps. Jos päävarjossa on vajaatoiminto, heivataan se hevonkuuseen irtipäästöpampulasta. Sen jälkeen avataan varavarjo metallisesta kahvasta, joka vapauttaa repun yläosaan pakatun varavarjon jousellisen apuvarjon. Jousi pongahtaa repusta ilmaan, haukkaa ilmaa ja vetää varavarjon taivaalle. Päävarjossa apuvarjo pakataan repun pohjaan josta se heitetään kädellä ilmaan, joten siinä ei tarvita jousta. Päävarjossa apuvarjo ja varjon sisäpussi ovat yhdistetty varjoon, jolloin ne seuraavat mukana maahan asti. Varavarjossa varjo on pakattu vähän erilaiseen pussiin, jossa jousiapuvarjo on kiinni, mutta varavarjoa ei ole suoraan yhdistetty siihen. Eli pussi ja jousi irtoavat vedettyään varavarjon taivaalle ja jatkavat keskenään matkaa alas. Osa hyppääjistä käyttää erillistä RSL-systeemiä (Reserve Static Line), joka päävarjon irtipäästössä vetää irti päästetyn varjon vetämänä varavarjon vaijeria vapauttaen sen "automaattisesti". Varavarjot ovat nykyään myös patjan mallisia kuten päävarjotkin, eivätkä eroa niistä perusrakenteeltaan kovinkaan paljoa.

 

Suurimmalla osalla hyppääjistä (oppilailla aina) on repussa myös elektroninen tai mekaaninen AAD-laite (Automatic Activation Device), joka avaa varavarjon automaattisesti mikäli hyppääjän nopeus on liian suuri tietyn korkeuden (muutamia satoja metrejä) kohdalla. Eli jos hyppääjä on vaikka tajuton, aukeaa varavarjo automaattisesti.

 

Varavarjot ovat tosiaan hyvin varmatoimisia ja ne pakataan koulutettujen pakkaajien toimesta 6kk välein. On siis erittäin epätodennäköistä, että kumpikaan varjoista ei aukeaisi. Onnettomuudet tapahtuvat useinmiten toimivan varjon alla ja johtuvat inhimillisistä erehdyksistä, eivätkä niinkään kalustosta. Lähinnä loukkaantumiset ovat tyyliin venähtäneitä nilkkoja ja mustelmia. Kuolemaan johtaneita onnettomuuksia sattuu onneksi harvemmin.

 

Vieläkö keksit kysyttävää?

 

- Joonas

[Antton Rintala 0]

 

Vieläkö keksit kysyttävää?

 

 

kyllä aika tyhjentävää oli.. mutta tuo vielä kun kirjoitit että jos hyppääjän korkeus on liian kova jne. niin jos se on liian kova ja päävarjo on auki mutta viallinen ja sitten se avaa varavarjon niin kuinka siinä käy.. (en tiedä onko tälläinen mahdollista mutta vielä oli kysyttävää )

[Joonas Wilska 0]

niin jos se on liian kova ja päävarjo on auki mutta viallinen ja sitten se avaa varavarjon niin kuinka siinä käy.

 

No periaatteessa tuo on mahdollista, mutta päätös päävarjon toiminnallisuudesta tehdään 600 metriin mennessä. Eli jos päävarjo ei ole lentokunnossa 600 metrissä, heivataan se sinne hevonkuuseen. AAD toimii tosiaan vasta matalammalla. Koulutuksessa kuitenkin opetetaan mitä tehdä, jos päävarjo ja varavarjo ovat samaan aikaan ulkona. Sehän on käytännössä ihan mahdollista. Tälläisessä tilanteessa ohjataan lyhyesti sanottuna kantavaa varjoa. Mikäli varjot ajautuvat vastakkaisille sivuille ja lähtevät syöksyyn, ainoastaan silloin päästetään päävarjo irti. Eli kaikkeen on varauduttu.

 

- Joonas

[Kalle Virtanen 0]

Ensimmäisestä hypystä ei muista juuri mitään. 

En tiedä tarkoittaako Jarno samaa asiaa, mutta itselläni myöskin ensimmäisen hypyn osalta on pieni musta hetki. Streevakone siis kyseessä ja välittömästi kun koneesta päästää irti, niin muutama sekunti taisi kadota taivaantuuliin.

Tätä kuulemma sattuu joillakin, että hypyn ja varjon avautumisen väliin tulee muutama "tyhjä" sekunti, havahtuu kun varjo alkaa kehittymään.

Itse kuulin tähän selityksen, että aistit ylikuormittuisivat ja aiheuttaisi tämän...

 

[Tommi Hinkka 32]

Joo, kyllä siinä semmonen "musta hetki" tuntuu olevan melkein kaikilla. Aktiiviaikana kun mestaroin melkein kaikki uudet kurssilaiset, niin välillä heilutin oppilaan perään tai väläytin heleän hymyn ja sain vastaukseksi hymyn. Kuitenkin hyppyä läpikäydessä, suurin osa ei muistanut nähneensä edes konetta, saati heiluttavaa hyppymestaria.

[Jarno Oikkonen 0]

Joo, kyllä siinä semmonen "musta hetki" tuntuu olevan melkein kaikilla. Aktiiviaikana kun mestaroin melkein kaikki uudet kurssilaiset, niin välillä heilutin oppilaan perään tai väläytin heleän hymyn ja sain vastaukseksi hymyn. Kuitenkin hyppyä läpikäydessä, suurin osa ei muistanut nähneensä edes konetta, saati heiluttavaa hyppymestaria.

 

Niin no mikäli muistaa tosiaankin sitä konetta kattoa. Streevakoneessa toimii varmaan ihan hyvin, mut C206:ssa ovelta lähtiessä on paljon kivempi vilkaista alas... Ja sitten otetaankin pientä kupitusta. Mut kyl se on kiva parin hypyn jälkeen, ku voi vilkutella kavereille takasin koneeseen.