Lennonopettajan sanomana

[Jaakko Kuusisto 3]

Kyllä suomenkielellä pitäis pärjätä Suomessa, vaan ei.

 

Opettaja neuvoo kaartojen harjoittelussa;" kallistusta, jalkaa, keskitys ja vetoa".

 

Seuraava kommentti on: " älä vedä niin perkeleesti"

 

vanhempi ope osaa: " kallistusta jalkaa, keskitys ja hieman vetoa"

 

Seuraava kommentti on : " nosta sitä nokkaa, vetämällä sauvasta".

 

Mäkelän Seppo sanoi oppilaalleen, briefatessaan sakkausta, " työnnä sauvasta reippasti, kun kone sakkaa".

 

Kun tekivät tuolla lennolla sakkauksen, oli Seppo katossa, tuhkakupit irtosivat ja pölyä oli ohjaamo täynnä.

 

Seppo totesi; " lennä seuraavaksi kenen kanssa haluat, minä en tule mukaan".

 

 

 

[Guest Sauli Särkkä]

Lensin PPL:ää, Asikkalan Markku opettajana. Vuosi taisi olla 2001, alkukesä.

 

Kasassa oli muutama tunti tiimaa, lähinnä harkka-alueilla pyörittelyä, jonkun verran laskuharjoituksia. No, tällä kertaa oli puuskainen sivutuulikeli ja sepäs onkin hyvä harjoittelukeli läpäreitä varten. Oletin, että oltaisiin menty ihan normaalisti kiertämään EFOU:ta ja ajettu 5-8 kpl läpäreitä, mutta ei. Ajeltiin Ahmosuolle, jossa en ollut ikinä ennen koneen kanssa pyörinyt.

 

- Laske se tuohon kolomenollalle kuha oot kiertäny kentän.

- (Mietin hetken) Mihin?

- Siis tuohon suoraan eessä olevalle kiitotielle.

- (tihrustan maastoa, havaitsen n. hammastikun kokoisen baanan) SIIS TUO KAPEA TYNKÄ?!

- Nii, siinä on Ahmosuon lentokenttä.

- No ehän tää tuommoselle istu ja vielä sivutuuli

 

Tässä keskustelun lomassa ollaan edetty nätisti kenttää ympäri, tehty ilmoitukset ja oltiin likipitäen kaartamassa finaaliin. Rutiinilla vähensin hanaa ja pudotin ensimmäiset laipat peruksella, kaarron aikana finaalille toiset laipat ja siinä vaiheessa

 

- Nii siis tuo on varmasti ihan oikea paikka

- Juu, pidä jalalla nokka tuulta päin, mennään niinku kylkimyyryä kohti kenttää, älä välitä kuulasta mitään

- Ai näinkö (kone vaakatasossa, hieman heilahtelee puuskissa), nokka tuulessa, kolmannet laipat ulkona, nopeutta n. 80 MPH

 

Markku tekee sitten semmoisen tempun, mitä ei ikinä olis voinu odottaa. Se nappaa oman penkkinsä etäisyyssäädön vapaaksi ja rojahtaa lötköttämään rentoon aurinkotuoliasentoon, kippaa lipan silmille ja sanoo "juu, just noi, anna mennä vaan...kyllä se siihen istuu. Oliks tää läpäri vai mennäänkö ihan laskuun? Jos ei oo läpäri, nii alahan sitten jarrutella ku pääset maihin, mutta älä vedä lukkoon.." - tyhjäkäynnille ja viimeinen vispaus..

 

 

Kyllä se Markku olisi siitä ihan varmasti ehtinyt napata otteen, jos jotain vakavampaa olisi alkanut kytemään, mutta kone istui..kröhöm..riittävän nätisti kynnykseltä n. 50m eteenpäin ja pysähtyi kiltisti. Käännettiin ympäri, mentiin platalle ja mulle maistui jostain syystä parikin savuketta peräjälkeen.. 

 

 

 

-Sale

 

EDIT: Typoja

[Mikko Suokas 1]

Mäkelän Seppo sanoi oppilaalleen, briefatessaan sakkausta, " työnnä sauvasta reippasti, kun kone sakkaa".

Kun tekivät tuolla lennolla sakkauksen, oli Seppo katossa, tuhkakupit irtosivat ja pölyä oli ohjaamo täynnä.

 

Minulle on opetettu, että sakkauksen oikaisusta pitää selviytyä mahdollisimman vähällä korkeudenmenetyksellä. Tehdessäni ensimmäisiä sakkauksia C150:llä Onska Viljamaan valvovan silmän alla hoidin homman aluksi kuten purjekoneella, joskaan ei aivan noin rajusti, eli Onskan päähän ei tullut kuhmua eikä niskanikamat saaneet kipeää. Sen jälkeen löysäsimme vain vetoa sauvasta ja laitoimme täydet tehot moottoriin, jolloin sakkaus oli hyvin miellyttävä ja korkeudenmenetys vähäinen. Turvallista, varsinkin jos ollaan matalalla.

[Guest Sakari Pyörre]

Minulle on opetettu, että sakkauksen oikaisusta pitää selviytyä mahdollisimman vähällä korkeudenmenetyksellä. Tehdessäni ensimmäisiä sakkauksia C150:llä Onska Viljamaan valvovan silmän alla hoidin homman aluksi kuten purjekoneella, joskaan ei aivan noin rajusti, eli Onskan päähän ei tullut kuhmua eikä niskanikamat saaneet kipeää. Sen jälkeen löysäsimme vain vetoa sauvasta ja laitoimme täydet tehot moottoriin, jolloin sakkaus oli hyvin miellyttävä ja korkeudenmenetys vähäinen. Turvallista, varsinkin jos ollaan matalalla.

 

Niinhän me purjelentäjät teemme... parhaat saa koneen selkäsyöksyyn. Onhan sauvassa eturajoitin. Minulle kerrottiin vasta A2-tarkkarilla sakkausharjoituksen idea, 15 vuoden vatsaakääntävien muljautusten jälkeen.

 

Sanomisiin: Kuulemma Etelä-Pohjanmaalla opettaja ns hitaammalle oppilaalle noin 20 keikan jälkeen: "Olekkossää koskaan ajatellu, miten mukava harrastus olisi vaikka tua postimerkkien keräily?"  Oppilas ymmärsi, häntä ei enää koskaan nähty kentällä.

[Jaakko Kuusisto 3]

Olen opettajana huomannut tärkeäksi sanomiseni selkeyden.

Teemme lähestymistä ja pyydän vähentämään tehoja, oppilas vähentää varovasti, sanon "lisää" siis tarkoittaen, että vähentää lisää.

Kerran oppilas kysyi, tarkoitaks sä että lisään vai että vähennän tehoja.

Nykyisin hoen vain, jos on tarvetta vähennä..vähennä vähennä.

 

Sama ohjeistus koskee laskun loppuvaihetta, vedon suhteen.

Aina siis samaa sanaa hokien.

 

Esittäisinkin kymysyksen;

Kuinka paljon annetaan jalkaa lentoonlähdössä, esim. C-152:sen startissa

[Seppo Kyllönen 0]

 

Esittäisinkin kymysyksen;

Kuinka paljon annetaan jalkaa lentoonlähdössä, esim. C-152:sen startissa

 

Just sen verran kuin on tarpeen pitää kone kiitotien keskilinjassa, riippuu aikas paljon tuulesta onko miten sivusta. Välttämättä ei ollenkaan jos koneen kallistuksella voidaan sivutuuli kompensoida. Varmaan meni metsään mutta menköön, itse käyttäisin kyllä tarpeen mukaan jalkaakin. Kallistus tuuleen ja vastajalkaa niin johan kone lentää kauniisti kiitotien päällä sivutuulessakin.

[Jaakko Kuusisto 3]

Just 

[Seppo Kyllönen 0]

Just 

 

Kannattaa turista "konkarin" kanssa pyöreän kaiteella kun ollaan nokikkain, saattaa aina oppia jotain.

[Jaakko Kuusisto 3]

Kannattaa turista "konkarin" kanssa pyöreän kaiteella kun ollaan nokikkain, saattaa aina oppia jotain.

 

Sitähän tänäänkin harrastin 

 

Muutamana päivänä pidimme pyöreän kaiteesta kiinni, kun oli kova sivutuuli.

[Mika B Virolainen 0]

 

 

Esittäisinkin kymysyksen;

Kuinka paljon annetaan jalkaa lentoonlähdössä, esim. C-152:sen startissa

 

....vähän lisää....

[Jaakko Kuusisto 3]

Just sen verran kuin on tarpeen pitää kone kiitotien keskilinjassa, riippuu aikas paljon tuulesta onko miten sivusta. Välttämättä ei ollenkaan jos koneen kallistuksella voidaan sivutuuli kompensoida. Varmaan meni metsään mutta menköön, itse käyttäisin kyllä tarpeen mukaan jalkaakin. Kallistus tuuleen ja vastajalkaa niin johan kone lentää kauniisti kiitotien päällä sivutuulessakin.

 

Tuossa sivutuulilentoonlähdössä pidetään alussa siiveke kallistettuna tuulen puolelle.

Jalalla hoidetaan suunta.

Kun kone irtoaa kentästä ja maakitka loppuu, heilahtaa nokka tuulen puolelle.

Nyt jatketaan samalla lentosuunnalla tuulikorjauskulman avulla.

 

Laskussa on ihan sama juttu.

Tuulikorjauskulmalla loivennukseen ,

jossa ohjeena; kallistuksella radan päällä, jalalla radan suunta ja vetoa vauhdin hiljentyessä.

 

noissa on pulmana,

kun antaa siivekettä pitää antaa jalkaa sekä

vauhdin muuttuessa ohjaintehot muuttuvat

 

 

[Jaakko Kuusisto 3]

....vähän lisää....

 

Kuinka paljon pudotetaan nokkaa, kun oikaistaan alkanut  sakkaus?

[Seppo Kyllönen 0]

Kuinka paljon pudotetaan nokkaa, kun oikaistaan alkanut  sakkaus?

Niin paljon että saavutetaan nopeasti normaali lentonopeus.

[Jaakko Kuusisto 3]

Kyllä.

 

Nokkaa painetaan alas työntämällä  , kunnes siipi taas kantaa.

Eli pienennetään kohtauskulmaa alle sakkauskohtauskulman.

Ei mitään pystysyöksyä tarvita, loivennus riittää

Pilli hiljenee siinä vaiheessa.

Loppu on kosmetiikkaa.

[Mika B Virolainen 0]

Kuinka paljon pudotetaan nokkaa, kun oikaistaan alkanut  sakkaus?

 

....meinasin kyllä, että vastaus tähänkin ois "vähän lisää"...

[Guest Simonen]

Tuossa sivutuulilentoonlähdössä pidetään alussa siiveke kallistettuna tuulen puolelle.

Jalalla hoidetaan suunta.

 

 

 

Miten pitää ohjata kun alla on jäinen liukas kiitotie ja reipas sivutuuli?Lentoonlähdössä/laskussa? Kone nokkapyörällinen kesnapiperi.

[Jaakko Kuusisto 3]

Miten pitää ohjata kun alla on jäinen liukas kiitotie ja reipas sivutuuli?Lentoonlähdössä/laskussa? Kone nokkapyörällinen kesnapiperi.

 

Koneen radalla pysyminen perustuu maakitkaan, varsinkin laskussa, jossa nopeus hidastuu.

Jäisellä liukkaalla kiitoradalla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin laskeutua vastatuuleen.

 

suurin sallittu eli Maksimi sivutuulikomponentti on tuolloin Nolla.

[Mika Vesasto 0]

Koneen radalla pysyminen perustuu maakitkaan, varsinkin laskussa, jossa nopeus hidastuu.

Jäisellä liukkaalla kiitoradalla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin laskeutua vastatuuleen.

 

suurin sallittu eli Maksimi sivutuulikomponentti on tuolloin Nolla.

 

Kerroppas maallikolle, että tarkoittaako tämä sitä että lentokoneella ei saa laskeutua jäiselle kiitoradalle sivutuulessa?

[Jaakko Kuusisto 3]

Kerroppas maallikolle, että tarkoittaako tämä sitä että lentokoneella ei saa laskeutua jäiselle kiitoradalle sivutuulessa?

 

Tämä tarkoittaa juuri tuota, mitä sanoit.

Laskuun ei voi tulla noissa olosuhteissa. On haettava kenttä jossa on kitkaa, tai tuuli vastainen.

[Guest Simonen]

Koneen radalla pysyminen perustuu maakitkaan, varsinkin laskussa, jossa nopeus hidastuu.

Jäisellä liukkaalla kiitoradalla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin laskeutua vastatuuleen.

 

suurin sallittu eli Maksimi sivutuulikomponentti on tuolloin Nolla.

Aikoinaan opetti tarkastuslentäjä Antsu Maanselkä sellaisen tekniikan että jos on jäinen

kiitotie ja sivutuuli niin lentoonlähdössä annetaan siivekettä tuuleen ja TYÖNNETÄÄN sauva täysin eteen ja kiihdytetään kone selvästi yli irtoamisnopeuden ja nostetaan siitä ilmaan ja jatketaan tuulikorjauskulmalla. Sama laskussa kun nokkapyörä laskee maahan niin työnnetään sauva eteen. Aerodynaamiset voimat painavat konetta maahan ja kone on paremmin ohjattavissa. Kyllä näillä tekniikoilla kone pysyy käsissä hieman suuremmilla sivutuulilukemilla kuin nolla.

[Guest Simonen]

Aikoinaan peruskurssilla lennettiin koulumatkalentoja 172:lla.Oppilas ohjaimissa,lennonopettaja Kiiski vieressä ja minä takapenkillä.Mentiin Kuopijjoon ja laskussa kone rojahti maahan aika korkealta tehden muutaman pirunmoisen pompan niin että hampaista paikat putoilivat. Tähän Kiiski:" Perkele,tuossa oli jo särkemisen maku"

[Guest Jari Kaija]

 

Ajeltiin Ahmosuolle, jossa en ollut ikinä ennen koneen kanssa pyörinyt.

 

- Laske se tuohon kolomenollalle kuha oot kiertäny kentän.

- (Mietin hetken) Mihin?

- Siis tuohon suoraan eessä olevalle kiitotielle.

- (tihrustan maastoa, havaitsen n. hammastikun kokoisen baanan) SIIS TUO KAPEA TYNKÄ?!

- Nii, siinä on Ahmosuon lentokenttä.

- No ehän tää tuommoselle istu ja vielä sivutuuli

 

 

Heh. Tuo Ahmosuon kenttä oli nyt lauantaina myös työstämisen alla. Kolmen

vuoden tauon jälkeen lähdin Urpon kanssa kertauskoululennolle ja mahanpohjassa

oli muutama perhonen jo valmiiksi. No tottakai heti EFOU jätettiin taakse ja

eikun Ahmonsuolle läpäreitä ja tarkkuuslaskuja sorvaamaan. Vielä oli sopivasti

tulossa etelän suunnasta, lähellä, tiedättehän te, niitä +10 km pilviseiniä, joten

oli pyörteitä +päivän aikana lämmennyt metikkö. Koneen pitäminen tarkalleen

keskilinjalla vaati todellakin töitä ja selkähän siinä kastui, kun 172:sta (OH-CKK)

väänsin istumaan kentälle kerta toisensa jälkeen.

 

Nooh, erehtyi Urpo jopa pari kertaa sanomaankin, jotta: "Hieno lasku".

Ei olisi pitänyt Tultiin meinaan vielä pari läpäriä sade/ukkospilveä karaten

tekemään EFOU:lle. Ensimmäinen.... nojooo... toinen.... auts, sällit painuivat

hieman penkkeihinsä. Tulin hieman kovemmanpuoleisesti alas pilli vinkuen

 

Kaippa sitä jotenkin tuosta hyväksyttävästi selvisi, kun tänään tai huomenna

olisi sitten odotettavissa tarkkari. Riippuu kelistä.

 

Vaan olipa se mukavaa pitkästä aikaa!

[Jukka Nisula 2 265]

Tunnettu vaasalainen persoona, "Lentävä Mattokauppias" Veikko "Vexi" Välimäki, toimi lennonopettajani ja tarkastuslentäjänä. Aloiteltiin mopukurssia ja jossakin siinä alkuvaiheessa kun piimäkelissä iltamyöhään lenneltiin ja ihailtiin maisemia, niin Veikko rauhalliseen tapaansa yhtäkkiä sanoi: "Kuule Jukka, kyllä tämä lentäminen on hienoa. Aina se naisten kuulantyönnön voittaa." 

 

Jukka

[Guest Sakari Pyörre]

Olikohan se Oripään suunnasta eräs suuri ilmailuhahmo, joka totesi (nais)oppilaalle:

"Verä, tai me molemmat kuallaan".

[Guest Sauli Särkkä]

Asikkalan Markun perinteinen sanonta: "Varmuuden välttämiseksi".

 

Toinen, kun päivänä A on surkea keli ja on treenattu esim. 60 asteen kaartoja ja päivänä B onkin hyvät kelit ja treenataan 30 asteen kaartoja: "Onkose sallaa harijotellu?"

 

Jännitteet tiivistyy ja tiivisteet jännittyy.

 

 

-Sale