Yleisen asevelvollisuuden tarpeellisuus?

[Guest ohjvg]

En yhtään, kun samassa duunipaikassa ei ole ja harrastuksienkaan kautta en niitä tunne.

Ainoa kontakti niihin mikä niihin on, on tiedotusvälineet. Ja niissä valitettavasti, he ovat negatiivisessa valossa.

Ei siinä etteikö sivari, ole hyväksyttävä vaihtoehto. Mutta joka haluaa inttiin niin menköön ja joka menee sivariin, niin menköön.

Jos huomaa elämänsä myöhemmissä vaiheissa, valintansa aiheuttaneen mielipahaa tai muuten leimautumista pitäisi se kestää, oma valinta oma vastuu.

 

Mä en mielestäni ole koskaan nähnyt tiedotusvälineiden harrastavan propagandaa, missä he mustamaalaisivat sivareita.

 

Kyllä se että sivareita moni suomalainen ei arvosta ja heitä haukutaan homoiksi on ihan kiinni monien näiden asenteiden omaavien henkilöiden kohdalla ihan oman kodin kasvatus. Mä väitän, että nää asenteet pitkästi korreloivat sanojansa yleissivistykyksen kanssa. Jos on ennen inttiä ja intin aikana elänyt silmät ja korvat kiinni muulle maailmalle niin ei voi kaverilta paljoa odottaakaan.

 

Se, miten erilaisiin yhteiskuntamme vähemistöihin, on ne sit sivareita, homoja, vammaisia, pakolaisia, ulkomaalaisia, venäläisiä, suomenruotsalaisia, juutalaisia, muslimeja, työttömiä, yksinhuoltajia jne suhtaudutaan, on ihan täysin riippuvainen yllä mainituista seikoista. Ja valitettavasti, jos joku on punaniska-sovinisti eikä suostu elinaikanaan muuttamaan käsityksiään, on ymmärrettävää, että suurella todennäköisyydellä henkilön ajatusmaailma siirtyy jälkikasvulle ja ties kuinka monta sukupolvea eteenpäin.

 

Kuitenkin vielä monesti asiassa näkyy arvostelijan (esim. sivareiden leimaajan tapauksessa) oma heikkous ja ryhmäpaine: "Jos kaverit on sitä mieltä, niin munkin täytyy olla samaa mieltä." Eikö ole kumaa, miten heikon itsetunnon omaavat ihmiset yleensä ensimmäiseksi haukkuvat ja arvostelevat toisia?

 

Mikolla ja monien muiden sivareiden puolustukseksi olen sitä mieltä, että sivarilla ei voi ainakaan sanoa olevan heikko itsetunto ja että he monesti eivät olisi mieheksi kasvaneita. He just ovat niitä mieheksi kasvaneita. Jos kaveri täällä "sivarit on läpimätää kansaa"-yleissävyisessä keskustelussa rohkeasti sanoo olevansa sivari ja on varmasti saanut eläissään kerran jos useammminkin saanut p***aa niskaan aiheesta, niin on minusta kunnioitettavaa, että seisoo valintansa ja näkemyksensä takana ja kehtaa sen tuoda julki. Sivarit on useimmin sinut heihin psyykkisesti kohdistuvien asenneongelmien vuoksi. Heille kun on selvää jo valintaa tehdessä, että he saavat asiasta varmasti kuulla jossain muodosta jostain suunnasta aina. He tekevät valinnan ja kestävät sen syntyvän negatiivisen panettelun kuin mies -toisin kuin moni muu.

 

Niin, miten on teidän armeijan käyneiden laita? Jos teitä alkaisi naapurit ja tuntemattomat vaikka homottelemaan urakalla vaikka aihe olisi täysin perätöntä, niin kuinka kauan kestäisit? Taitaisi viina alkaa maistua ja heikomman kaverin tapauksessa tulla Suomen suuriin itsemurhatilastoihin yksi lisää...

 

 

 

[Markku Vierelä 0]

 

 

Niin, miten on teidän armeijan käyneiden laita? Jos teitä alkaisi naapurit ja tuntemattomat vaikka homottelemaan urakalla vaikka aihe olisi täysin perätöntä, niin kuinka kauan kestäisit? Taitaisi viina alkaa maistua ja heikomman kaverin tapauksessa tulla Suomen suuriin itsemurhatilastoihin yksi lisää...

 

 

 

 

Miten homottelu on yhteydessä viinan juontiin?  ???

Niin jos mua alkais naapuri homottelemaan/pitämään homona, niin kai mä olisin antanut siihen aihetta/signaalia.

Tosin nyt kun on vaimo ja muksuja niin ei ole homotellut(pitää kai kaappihomona), jos homottelee.

 

 

ps. Duunissa on yks homo joka on käynyt intin, eikä juo liikaa viunaa.

No jos se alkaa homottelemaan, niin minkä mä sille voin. Viina maistuu ilman homottelujakin.

[Esa Lehtismäki 0]

Armeijaan liitetään vääristynyt, ideologinen isänmaallisuus, jonka mukaan armeijan käyminen on moraalisesti oikein ja käymättä jättäminen väärin. Kullakin on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta suosittelen lämpimästi maailmankuvan avartamista. Oikeasti mustaa ja valkoista on varsin vähän. Pitäisi olla sellainen palvelu, mistä saa vuokrata kaveripiiriinsä yhden sivarin, yhden mustan, yhden homon ja yhden muslimin, niin ehkä sen jälkeen olisi helpompi lakata lokeroimasta ihmisiä yhden ominaisuuden perusteella 

 

Jos minä joutuisin päättämään ihmisten palkkaamisesta, niin itsenäistä ajattelua vaativaan työhön katsoisin siviilipalveluksen käymisen tai totaalikieltäytymisen pieneksi plussaksi, mutta ei armeijan käynyt sellaisessakaan tehtävässä automaatisesti huonompi ole. Sivarilla on vain yksi näyttö itsenäisestä ajattelusta enemmän.

[Guest steamheads]

Voi voi. Samalla tavalla voisi itkeä, miksi peruskoulu on pakollinen ja kestää yhdeksän vuotta. Helpostihan sitä oppisi samat asiat muutamassa vuodessa. 

 

[Esa Lehtismäki 0]

En sanonut, että vääristynyt isänmaallisuus on ainoa syy arvostaa armeijaa. Päinvastoin, sanoin etteivät asiat ole mustia tai valkoisia. Jälkimmäisessä lauseessa et ilmeisesti ollut lukenut lainaamaasi minun lausettani lainkaan? Minähän nimenomaan sanoin, ettei armeijan käyminen todista mistään. Esimerkiksi minä olen käynyt armeijan.

[Ville Alho 0]

Voi voi. Samalla tavalla voisi itkeä, miksi peruskoulu on pakollinen ja kestää yhdeksän vuotta. Helpostihan sitä oppisi samat asiat muutamassa vuodessa. 

 

Niin voisi jos peruskoulu olisi pakollinen. Mutta kun se ei ole. Suomessa ei ole eikä ole koskaan ollut peruskoulupakkoa. Suomessa on oppivelvollisuus joka on ihan eri asia. Jos vanhemmat vain ovat tarpeeksi viitseliäitä, he voivat jäjestää asiat niin, että heidän lapsensa eivät joudu viettämään sekuntiakaan peruskoulussa.

[Sami Virkkula 0]

Niin voisi jos peruskoulu olisi pakollinen. Mutta kun se ei ole. Suomessa ei ole eikä ole koskaan ollut peruskoulupakkoa. Suomessa on oppivelvollisuus joka on ihan eri asia. Jos vanhemmat vain ovat tarpeeksi viitseliäitä, he voivat jäjestää asiat niin, että heidän lapsensa eivät joudu viettämään sekuntiakaan peruskoulussa.

 

Eihän armeijakaan ole pakollinen vaan se on asevelvollisuus 

[Ville Alho 0]

Eihän armeijakaan ole pakollinen vaan se on asevelvollisuus 

 

Ero tuleekin siitä, että oppivelvollisuuden voi suorittaa tasan niinkuin alaikäisen lapsen vanhempia huvittaa se lapsellaan suorituttaa. Valtiolla ei ole mitään sanomista siihen, miten tai missä lasta opetetaan. Asevelvollisuuden voi puolestaan suorittaa vain kahdella valtion määrämällä tavalla, menemällä armeijaan tai sivariin. Muuten kieltäytyjä laitetaan vankilaan. Peruskoulun käynnistä kieltäytyvää lasta ja tämän vanhempia ei laiteta vankilaan.

[Guest Raine Laurila]

Keskustelu näyttää ajautuvan mielenkiintoiseen suuntaan. Nähtävästi aika kultaa muistot, ja vanhempi polvi näkee armeijan jonkinlaisena kasvattikouluna mieheksi, nuoremman polven suhtautuessa pakolliseen asepalvelukseen pragmaattisesti "pakollisena pahana".

 

Mielenkiintoista on myös huomata erot sukupolvien välillä, jotka kummatkin ovat käyneet armeijan. Jotenkin nykyiset intin käyneet sukupolvet suhtautuvat asiaan paljon kiihkottomammin, ja myös siviilipalveluksen käyneitä kunnioittaen ja arvostaen.

 

Ymmärrän tietysti sen, että joillekin ihmisille armeija näyttäytyy tapakouluna, jossa oppii nyky-yhteiskunnan normit ja säännöt. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos pohjatyö on tehty hyvin, ei kaikkien tarvitse mennä armeijaan opiskelemaan asioita ihmiselämästä, jotka ovat jo muutenkin omaksuneet. Osoittaa suurta päättäväisyyttä ja oma-aloitteisuutta poiketa joukosta, ja pystyä valitsemaan siviilipalvelus, tai mahdollisesti jopa totaalikieltäytyminen armeijan sijaan. Se on kunnioitettava saavutus yhteiskunnassa, jossa laumasieluisuus miesten keskuudessa on tällaista. - Enpä ole myöskään koskaan kuullut sanontaa, että joukossa älykkyys tiivistyy. - Ehkä parempi poiketa normista, ja käyttää aikansa hyödyllisemmin itsensä kehittämiseen, kuin armeijassa olemiseen, jonka hyödyt ovat aika kyseenalaiset.

 

On miellyttävä huomata, että suomalaiset ihmiset ovat järkevöitymässä, ja suhtautumassa kiihkottomimmin armeijan käymättömiin miehiin. On myös tärkeää, että kyllästymiseen asti toistettu mantra siitä, että armeijan käyminen edesauttaa elämässä pärjäämisessä, työuralla etenemisessä ja antaa kykyä hyväksyä ja selviytyä erilaisten ihmisten kanssa, alkaa olla jo menneiden vuosien painajaisia.

 

Uskaltaisin sanoa, että armeija kasvattaa tiettyyn muottiin, heterokeskeiseen ja miehistä sukupuoliroolia kasvattavaan öykkäröintiin; haluttavampaa olisi saada kasvatettua yhteiskuntaan suvaitsevaisia ihmisiä, jota armeija ei edesauta, vaan lisää kahtiajakoa "meihin" ja "heihin".

 

Siviilipalveluksen hyödystä työmarkkinoilla, toisin kuin yleensä väitetään, on kiistaton etu verrattuna armeijan käyneisiin ihmisiin. Kolmetoista kuukautta julkishallinnossa itseänsä kehittäen ja kouluttaen, yhteiskunnalle työpanoksensa antaminen, on hyvin arvostettua myös työnantajien keskuudessa. Se vaatii ponnistuksen, tehdä tietoinen valinta ja päätös poiketa yhteiskunnan normista. Työnantajat näkevät, että henkilöllä on kykyä ja oma-aloitteisuutta toimia itse, oman kehityksensä eteen.

 

Armeijassa on myös arveluttavia tasa-arvokysymyksiä, joita nykyisen kaltaisessa modernissa demokraattisessa yhteiskunnassa ei tulisi olla. Näistä kiistattomin epäkohta on miesten pakollinen asepalvelus, josta naiset ovat poissuljettu. Heille se on vapaaehtoista.

 

Asepalvelus on myös mielenkiintoinen isänmaallisuuden ja paatoksen laitos. Yhä suurempi osa viimeisistä sukupolvista, ja yhä suuremaksi osaksi nyt kasvavat sukupolvet ovat irtautuneet kansallisvaltion käsitteestä, ja ovat ns. maailman kansalaisia. Heitä ei tulisi väkinäisesti yhteiskunnan toimesta kiinnittää kansallisvaltio Suomeen, ja sen puolustamiseen verellä ja hengellä. Suomalaisuus on muutakin, kuin valtion rajat. Sitä ei voi riistää vaikka Suomi kansallisvaltiona katoaisikin.

 

Näen armeijan - ei pelkästään Suomessa - instituutiona, jolla ei ole tulevaisuudessa funktiota. Maapalloistuminen ja esimerkiksi EU:n integraatio on tekemässä siitä tarpeetonta. Tähän on toki vielä aikaa, ja vielä nykyisellään armeijalla on tärkeä osuus suomalaisuuden ja etujemme puolustamisessa. Ns. "Idän uhkan" ja muiden kansallisvaltioiden kehittyminen vääjäämättömästi yhä kansallisesti irrallisempaan suuntaan varmaankin poistanee tulevaisuudessa tarpeen sotavoimien ylläpitoon, ainakin sellaisessa mittakaavassa, mitä meillä nyt Suomessa on. Jonkinlaiset turvallisuusjoukot ja palkka-armeija säilynee, mutta sekin useiden maiden yhteisenä elimenä. Kuten meillä nyt EU:ssa on kehityksen suunta.

 

Itse en haluaisi investoida omaa elämääni sotatilanteessa päätöksien tähden, joiden takana en itse välttämättä seiso. - On mukava todeta, että nykyinen nuoriso on suhteellisen elämäänsä arvostavaa, ja sen sijaan että luovuttaa henkensä abstraktin ja niinkin muodottoman asian tähden, kuin kansallisvaltio Suomen (tai mikä tahansa valtio, yhtä kaikki), taitaa iso osa lähteä valloitussodan uhatessa rauhallisempiin maisemiin elämäänsä rakentamaan. - Tosin Suomessahan meillä on paha tapa tuollaisten kriisien yhteydessä alkaa teloittamaan omia kansalaisia, jos valtaapitävien "oikeat" mielipiteet eivät kelpaa. - Hankala arvostaa ja kunnioittaa sellaista maata, ja sellaisia ihmisiä, jotka seisovat tällaisen koneiston takana.

 

Tässä kaikille sotakoirille ja muille murhamiehille, joita tässäkin threadissa riittää, hiukan luettavaa. Todellinen sankari, Arndt Pekurinen.

[Esa Lehtismäki 0]

Hyvä kirjoitus Rainelta. Tosin vähän hymyilytti näin 41-vuotiaana tuo kuvaus, jonka mukaan kuulun ilmeisesti nuorempaan sukupolveen

 

Minä näkisin kehityksen vievän siihen, että tulevaisuudessa viralliset asevoimat ovat vain maailmanhallituksen rauhanturvajoukko, jonka tehtävänä on tukahduttaa erilaiset etnisten ryhmien väliset nahistelut. Tähän on kuitenkin pitkä matka. Mutta se on kuitenkin selvää, että nykyinen systeemi on se, mistä pitää pyrkiä hallitusti pois.

[Esa Lehtismäki 0]

En ole vieläkään ymmärtänyt tätä hyöty kysymystä. Ehkä siitä ei ole hyötyä, mutta pitäisikö olla? Itse menin sinne melkeimpä vain larppaamaan ja se oli hauskaa. Paljon hauskempaa kaasutella tankilla ympäriinsä, kun pyyhkiä mummojen peppuja. Ei tarvis miettiä edelleenkään montaa kertaa kumman valitsisin.

 

Eihän sitä kukaan ole sanonutkaan, etteikö armeijaan saa mennä. Mutta ei kai kaikkia miespuolisia tarvitse pakottaa armeijaan siksi että sinusta on hauskaa kaasutella tankilla? Kyllä minustakin tykillä ampuminen oli ihan hauskaa, kenenpä sisäinen pikkupoika ei tykkäisi isoista pamauksista. Mutta sen osuuden olisin hyvin voinut poiketa hoitamassa töistä kotiin ajaessa, ei sitä varten olisi tarvinnut lusia 8 kk.

[Guest steamheads]

Oliskohan sillä paveluksen pituudella mitään tekemistä sen kanssa, että ei konflikti tilanteessakaan joka ilta kotona hypätä.

Sota on varmasti turha asia, mutta niin kauan kuin on ihmiskunta tällä pallolla hallinnut on sotia käyty ja tullaan käymään edelleen.

Tässä maassa ja maailmassa on varmaan turhempiakin asioita kuin maanpuolustukseen tarkoitettu armeija. Esimerkkinä vaikkapa kirkko. On totta, että se on vapaaehtoinen mutta vasta päästyäsi siihen ikään, että voit itse päättää asioistasi. Tämäkään ei tietysti pidä paikkaansa kaikkien kohdalla, mutta kuitenkin suurimman osan.

Pasifisteista en taas sano mitään muuta kuin, että jos periaatteen vuoksi antaa itsensä ennemmin teloittaa kuin puolustaisi itseään, perhettä tai vaikkapa vain ystäviä, niin sitä vaan sitten.

Kaunis on ajatus maailmasta ilman sotia tai armeijoita, mutta todella utopistinen.

 

 

[Esa Lehtismäki 0]

Niin, ei armeijasta eroon päästä ainakaan lähivuosikymmeninä. Pääasiassa tässä onkin keskusteltu siitä (tai sen ympäriltä), onko sen oltava pakollinen, vai voisiko se muiden vastaavien yhteiskunnan elimien ja monien muiden maiden armeijojen tavoin toimia vapaaehtoiselta palkkauspohjalta.

[Guest Jone]

Mun mielestä pasifismi on ajattelutapa, eikä reaktionpuute.

Kyllä varmasti puolustaa pasifistikin itseään+läheisiään siinä ihan konkreettisessa tilanteessa.

Sotatoimiin osallistumatta jättäminen taas on sitten ihan eri juttu...

 

edit: vähän offtopic, mutta: Minä toivon, että ihminen uskaltaisi sallia ajatteluunsa hieman sitä utopistisuutta, eikä eläisi aikaansa niin kovin asiallisesti ja hyväksytysti vaan.

 

[Esa Lehtismäki 0]

Niin, ei pasifistikaan jää sormi suussa tappamistaan vartoomaan, Linnaa lainatakseni. Minuakin varmaan voi sanoa pasifistiksi. Lähinnä kyse on siitä, että sodan aloittaminen ei ole koskaan oikea ratkaisu. Vastaan tappelemeninen saattaa olla. Mutta ei automaattisesti sekään.

[Tuomas Kuosmanen 52]

Niin no, elämä on paljon helpompaa kun yrittää muistaa että on olemassa tiettyjä stereotyyppejä jotka vaikuttavat myös omaan mielikuvaan tietyistä ihmisryhmistä. Mutta sen ryhmän sisällä olevat ihmiset ovat kuitenkin kaikki ihan itsenäisiä, ajattelevia ja erilaisia yksilöitä. Aika harva loppujen lopuksi on sellainen mitä se ryhmän mielikuva antaisi olettaa.

 

Pasifisti joka sanoo ettei puolustaisi omaa perhettään tuskin vielä omistaa perhettä?

 

//T

 

[Antti Rimpisalo 0]

Enpä jaksanu lukea koko topikkia läpi, mutta sanonpahan vain, että

Palvelin 12kk Ilmavoimissa, ylpeänä tietäen sen, että jos tulee tosi paikka niin olen valmis puolustamaan maatani.

Intti on nykypäivänä valitettavan monelle se ensimmäinen paikka, jossa joutuu oikeasti jotain itse tekemään ja tottelemaan muita.

Valitettavasti nykyään on homma menossa semmoseksi vellipersetouhuksi, ettei oikeen mitään saa edes teettää varusmiehillä.

Itse olin alokaskaudella "simputettavana"..eli juttu pääs julkisuuteen ja sakkoja annettiin alikersanteille, mutta en kyllä kokenut sitä mitenkään erikoisena. Mitä nyt vähän illalla jumpattiin.

 

Nyt tällainen pieni ajatusleikki; Mitäs jos sanotaan..seuraavan 5 vuoden sisään Venäjän sisäpoliittinen asema muuttuu siten, että Venäjän keskushallinto alkaa rakoileen ja alkaa oleen kapinallisia maakuntia..ja jos tällainen kapinallinen maakunta päättääkin alkaa rähiseen Suomea kohtaan.

Oletteko pasifistit valmiit puolustamaan, vai toimitteko aatteidenne mukaan ja ette nosta aseiden piippuja?

 

Tosiasia on se, että niin kauan kun maapallolla on ihmisiä, on silloin sotiakin.

Eikä siihen auta, vaikka kuinka toivoo, ettei tulis sellaista tilannetta.

 

Edit: Unohtu mainita, että vaikka palvelinkin 12kk, niin kotiuduin korpraalina.

[Jari Laakko 0]

Hyvin mainitsit tuon "niin kauan kuin on ihmisiä on sotia" asian. Näinhän se on. Vasta uutisissakin mainittu juttu "Venäjä keskittää joukkojaan lähemmäs rajaa" ei ole pelkkää hupi juttua. Kyllä sillä jotain haetaan. Vaikkakin Venäjälle "vaarallisin" rajavyöhyke löytyy toiselta puolelta niin eivätpä ne Suomeakaan huomiotta jätä. Tietävät toki että Suomen suunnalta ei heille ole uhkaa mutta se ei tarkoita sitä etteikö Venäjällä olisi kiinnostusta Suomea kohtaan. Jos tosiaan tilanne menee niin arkaan suuntaan että Venäjällä alkaa muodostua omia sotilasalueita (mitä on jo nyt) niin vain aika näyttää kuinka käy. Ovatko mielenkiinnot Suomessa vai jossain muualla.Toivottavasti muualla. 

[Esa Lehtismäki 0]

Se riippuu tilanteesta. Mitä se kuvitteellinen kapinallinen maakunta oikeastaan haluaa ja miten Suomen kuvitteellinen johto toimii. Jos sota aiheutettaisiin silkkaa puupäisyyttään, arvovaltakysymyksenä, eipä paljon huvittaisi lähteä mukaan. Mutta jos oikeasti pitäisi ihmisarvoista elämää puolustaa jonkin ääriaatteen kannattajilta, niin niitä vastaan tappelisin, vaikka olisivat suomalaisia.

 

En osaa kyllä oikein realistisesti kuvitella tilannetta, että joku alkaisi käymään valloitussotaa Suomea vastaan, ainakaan idästä päin ja metsissä rähjäten. Täällä kuin ei ole mitään arvokasta, vain loputtomia soita joita asuttaa muutama ärrimurri pierupussi, ja suota piisaa kyllä idässäkin. Valloittajan motiivína olisi mikä? Jos Suomi valloitetaan, se tapahtuu osana Venäjän ja Euroopan isojen maiden ja/tai USA:n konfliktia ja silloin on sellaiset voimat liikkeellä, että se on aika sama mitä me täällä tehdään.

[Guest TeemuGranstrom]

Enpä jaksanu lukea koko topikkia läpi, mutta sanonpahan vain, että

Palvelin 12kk Ilmavoimissa, ylpeänä tietäen sen, että jos tulee tosi paikka niin olen valmis puolustamaan maatani.

Intti on nykypäivänä valitettavan monelle se ensimmäinen paikka, jossa joutuu oikeasti jotain itse tekemään ja tottelemaan muita.

Valitettavasti nykyään on homma menossa semmoseksi vellipersetouhuksi, ettei oikeen mitään saa edes teettää varusmiehillä.

Itse olin alokaskaudella "simputettavana"..eli juttu pääs julkisuuteen ja sakkoja annettiin alikersanteille, mutta en kyllä kokenut sitä mitenkään erikoisena. Mitä nyt vähän illalla jumpattiin.

 

 

Saanko kysyä, miksi hyväkstyit tuon mainitesmasi "simputtamisen". Mielestäni kypsää ajattelua ei osoita se, että tottelee kaikkia käskyjä mukisematta ja juoksee pässinä narussa, vaan se että osaa kyseenalaistaa asioita ja myös olla hyväksymättä joitakin asioita.

Mitä muuten varusmiehillä pitäisi saada mielestäsi teettää? Entä mitä intti opetti sinulle?

[Antti Rimpisalo 0]

Saanko kysyä, miksi hyväkstyit tuon mainitesmasi "simputtamisen". Mielestäni kypsää ajattelua ei osoita se, että tottelee kaikkia käskyjä mukisematta ja juoksee pässinä narussa, vaan se että osaa kyseenalaistaa asioita ja myös olla hyväksymättä joitakin asioita.

Mitä muuten varusmiehillä pitäisi saada mielestäsi teettää? Entä mitä intti opetti sinulle?

No tämä "simputus" oli liikuntaa...en minä kyllä nähny mitenkään pahana asiana, että alokkaiden kuntoa yritetään kasvattaa.

Kunto parani,joukkuehenki kasvo todella paljon.

Varusmiehillä tulis saada teettää..koulutukseen liittyviä asioita, eli ei mitään majurin mökin paskatankin tyhjennyksiä ym.

Intti opettu mulle, ainaki pinna kasvo. Ei tullu suututtua jokaisesta pikkuasiasta.

Toki ihan rahallistakin hyötyä mulle oli intistä.

 

Tosin meidän palvelus oli aikalailla poikkeavaa jakkeperusjägsterin palvelukseen verrattuna.

Paljon rennonpi työilmapiiri ja mukavat esimiehet oli laivueessa ja oikeasti tehtiin asioita, joilla oli tarkotus.

[Guest Kiwipilot]

No tämä "simputus" oli liikuntaa...en minä kyllä nähny mitenkään pahana asiana, että alokkaiden kuntoa yritetään kasvattaa.

Kunto parani,joukkuehenki kasvo todella paljon.

 

Mutta sakkoihin tuomittiin kuitenkin. Ihan normijumppaa vai?

[Guest Sauli Särkkä]

Toki ihan rahallistakin hyötyä mulle oli intistä.

 

 

Öö...kui?

 

 

-Sale

[Ville Elomaa 0]

Täytyypä itsekin osallistua tähän keskusteluun, tämä on mennyt niin mielenkiintoiseksi.

 

Ensinnäkin voin heti ihan avoimesti kertoa, että kuulun niihin, jotka ovat keskeyttäneet intin - en hapeä sitä mitenkään.

En kuitenkaan tunnustaudu miksikään vellihousuksi. Ehkä en vain osannut silloin (90-luvun alku) nollata aivojani niinkuin varmaan olisi pitänyt.

Tässä yhdeydessä ei kuitenkaan ole tarpeen käsitellä keskeytykseni syitä sen enempää.

 

Minut on kyllä vapautettu palveluksesta, mutta vain rauhan ajaksi ja olen käytettävissä mihin sitten määrättäisiinkään jos niin

köpelösti kävisi, että asevelvolllisia jouduttaisiin kutsumaan hommiiin.

 

En loppujen lopuksi edes ymmärrä miksi kaikkien pitäisikään sopeutua inttiin, eiväthän kaikki sopeutuisi ja pystyisi opiskelemaan yliopistossa tai valmistumaan koneinsinööreiksi.

Eikä intillä minusta ole enää sellaista merkitystä, kuten varmaan ennen on ollut, että siellä esimeriksi opetettaisiin tapoja miehille. Kyllä nykyään suurin osa

pojista on saanut vähintään kelvolllisen tapakasvatuksen jo ennen inttiä.

 

Ja ei se kouluttaja nimen omaan ole sitä varten että se jakaa koko ajan tietoa siitä mitä varten tämä on tätä..  Se sanotaan kerran alussa ja jos sitä ei tajua vielä 2kk jälkeen niin oma on harmi.. Turha kysyä uudestaan..  Kouluttajat suunnittelevat ohjelman ja valvovat että se tehdään niinkuin on suunniteltu.. Sekä arvioivat varusmiehiä... +muuta..

 

Olisi kiinnostavaa tietää, onko intin kouluttajilla, siis kapiaisillakaan, mitään pedagogista koulutusta. Vaikken itse olekaan pedagogiaa opiskellut, yllä mainittu

on minusta kaikkien normaalien opetusmenetelmien vastaista. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja sen verran olen joutunut erilaisia koulunpenkkejä

kuluttamaan, että minusta sanonta "kertaus on opintojen äiti" pitää todellakin paikkansa.  Minusta kouluttaja tai opettaja on nimenomaan sitä varten, että

opettaa oppilaille asiat ja tarvittaessa kertaa niin monesti, että kaikki oppivat. Tällaisessa suhteessa armeija ei saisi erota siviilistä, tavallaanhan sekin on eräänlainen koulu.

 

Minusta olisi hyvä, jos nimenomaan oppitunneilla intissä opettaminen tehtäisiin kuten missä tahansa oppilaitoksessa ja esimerkiksi jätettäisiin turha

pokkurointi pois. Riittää, että armeijassa muuten puhutellaan kersanttia herra kersantiksi ja teititellään ja muuten opetetaan kuria, mutta oppitunnilla se on tosi jäykkää.

 

Minäpä kerron vielä tuohon liittyen yhden esimerkin omalta lyhykäiseltä inttiajaltani.  Meillä oli kerran yksi varuskunnan lääkärin pitämä oppitunti menossa

ja oveen koputettiin. Sisään tuli alokas, joka marssi luokan eteen ilmoittamaan syyn tuloonsa myöhässä,  niinhän se muistaakseni kuului tehdä.

Kaveri vain ei varmaan sattunut olemaan mikään ruudinkeksijä ja vahingossa sinutteli lääkäriä. Kaveri tietysti heitettiin ulos ja joutui ottamaan homman alusta.

Kaiken kukkuraksi tuosta annettiin vielä julkisesti poistumiskieltoa ekaksi viikonlopuksi, kun pääsimme lomille. Tuossa alkuvaiheessa pelkkä julkinen nuhtelukin

kaikkien edessä olisi ollut tarpeeksi kova paikka. Minkä kumman takia koko tuollaista menettelyä tarvitaan, että jos tulee luokkaan myöhässä niin pitää

julkisesti ilmoittaa syy?

 

- Ville -

 

 

 

[Jari Laakko 0]

 

Olisi kiinnostavaa tietää, onko intin kouluttajilla, siis kapiaisillakaan, mitään pedagogista koulutusta. Vaikken itse olekaan pedagogiaa opiskellut, yllä mainittu

on minusta kaikkien normaalien opetusmenetelmien vastaista. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja sen verran olen joutunut erilaisia koulunpenkkejä

kuluttamaan, että minusta sanonta "kertaus on opintojen äiti" pitää todellakin paikkansa.  Minusta kouluttaja tai opettaja on nimenomaan sitä varten, että

opettaa oppilaille asiat ja tarvittaessa kertaa niin monesti, että kaikki oppivat. Tällaisessa suhteessa armeija ei saisi erota siviilistä, tavallaanhan sekin on eräänlainen koulu.

 

On intin kouluttajilla pedagogista koulusta. Kadettikouluhan on riippuen opintolinjasta korkeakoulu. Joo ja ei tietenkään kouluttajan tehtävä saa olla se että jos joku ei ymmärrä jotain tehtävää/käskyä niin mollaa oppilaan eikä kerro opetuksen syytä tai tarkoitusta. Mutta armeijassa asia on kuitenkin hieman eri. Oppilaita on paljon ja asiat pitää opettaa suht nopealla tahdilla. EI kerkeä jokaista asiaa opettaa kädestä pitämällä sille joka sen hitaimmin tuntuu sisäistävän. Tokihan armeijassakin on esim eri ryhmiä. Toisessa ryhmässä on ne joille oppi on mennyt kalloon ja toisessa ne joille se paneutuu sinne hieman hitaammin. Että kyllä siellä paneudutaan koulutukseen... JA taitaapi jopa olla että armeijan kouluttajat käyvät opiskeluaikanaan ihan kasvatusopin tunteja läpi.. Varma en ole mutta jostain luulen kuulleeni!..