Wanhoja menetelmiä

[Erkki Mikola 1]

Milloinkas Ilmavoimissa siirryttiin radioliikenteessä käyttämään puhetta?

Ja milloin lopetetettiin titaaminen? Vai onko vieläkään lopetettu?

 

Samat kysymykset koskien kaupallista lentoliikennettä.

 

Kai R Lehtonen kyseli muistaakseni tätäkin asiaa Kyösti Karhilalta 3.9. Malmilla ERP2006-tilaisuudessa, mutta selvä vastaus jäi saamatta (tai minulta kuulematta). Hän muistaakseni perusteli pitkään jatkunutta titaamista sillä, ettei kaikilla kentillä ollut puheradioita. Vai olisiko syynä ollut puheradion huonompi kuuluvuus?

Kaikkihan tiedämme, että sodan aikana jokaisella kaukopartioilla oli mukana oma radisti ja Kyynel-niminen radio

http://www.tp.spt.fi/~ekko/kyynel.htm mutta eikös hävittäjälentäjät pitäneet yhteyttä toisiinsa ja tukikohtaansa jo silloin puhumalla

 

Itse pääsin rannikkotykistön viestikoulutuksen osana RUK:n viestikomppaniaan v.1965, mutta kyllä siihen aikaan jo käytettiin puhetta sekä kenttäpuhelimissa että Panu-radioissa.

 

Vaan Riihimäeltä tulleet titarit olivat oma joukkonsa joilla oli oma kielensä. Ja piipityksestä tunnistivat heti "käsialan" eli kuka oli avainta naputtamassa.  8)

 

Armeijan nykyisestä viestikalustosta näyttää olevan esittely täällä, mutta Panusta siellä ei puhuta mitään.

 

Mutta tämä varmaan kiinnostaa vanhojen lentokoneradioiden harrastajia:

http://www.tp.spt.fi/~ekko/fug16.htm

(löytyi luettelosta täältä)

 

Ja Malmin alkuperäisitä radiolaitteista löytyy tarinaa ja kuvia Lönnrothin kirjasta sivulta 69 "Viestityslaitteet"

 

 

 

[Juha Paulavuo 21]

 

Kaikkihan tiedämme, että sodan aikana jokaisella kaukopartioilla oli mukana oma radisti ja Kyynel-niminen radio

http://www.tp.spt.fi/~ekko/kyynel.htm mutta eikös hävittäjälentäjät pitäneet yhteyttä toisiinsa ja tukikohtaansa jo silloin puhumalla

 

Ei ole tainnut koskaan olla hävittäjissä muita kuin puheradioita. IIRC nin mm. Blenheimissa taisi olla sähköttäjä.

[Kari Kyheröinen 0]

...Hän muistaakseni perusteli pitkään jatkunutta titaamista sillä, ettei kaikilla kentillä ollut puheradioita. Vai olisiko syynä ollut puheradion huonompi kuuluvuus?

 

Tekniseltä kannalta kuuluvuus tai viestien luettavuus on varmasti yksi tekijä. Puhe on paljon alttiimpi radiohäiriöille, kuin sähkötys. Kun signaali on heikko, sähkötyksellä lähetetty viesti menee paremmin perille. Titauksen pystyy erottamaan hyvin vielä kovankin kohinan ja metelin keskeltä.

 

Vaan Riihimäeltä tulleet titarit olivat oma joukkonsa joilla oli oma kielensä. Ja piipityksestä tunnistivat heti "käsialan" eli kuka oli avainta naputtamassa.  8)

 

Jep. Jokaiselle tulee omanlainen rytmi taputella tangenttia. Sen käsialan oppii kyllä tuntemaan aika nopeasti...

[Ari Aho 62]

Radiomajakathan lähettää titaamalla tunnustaan edelleen. Eikä sen tunnistus nykytekniikalla ole mikään konsti, esim. nykyisessä työkalussani kun FMS on vaihtanut matkan varrella VORia, ilmestyy etäisyys(jos on DME) ja QDM näytön yläpuolelle ensin ---, ja kun titaus on luettu, niin selväkielisenä tunnus esim. JON, niin (nyky)lentäjäpoikakin tietää, mistä matka ja suunta on mitattu (piti minunkin aiokoinaan IFR-kurssilla titaustulkintakoe tehdä, vaatimustasoa en muista, siitä on >20 vuotta) Voisihan siis selvitys tulla edelleenkin titaamalla, mutta taitaa toi digitaalinen datalinkki tehdä sen tehokkaammin ja pienemmillä virheillä...