Guest oksu88

Linux

74 viestiä aiheessa

Mielestäni yli 500 mummoa (tuo halvin hinta Vistasta, eikä ilmeisesti sisällä 3D ikkunointia, Aeroa) pelkästä käyttöjärjestelmästä on sikamainen hinta. Asia selittyy tietysti sillä, että yksikään Vista ei ole pelkkä käyttöjärjestelmä, vaan runsas kokoelma ylimääräisiä ohjelmia, joilla loppukäyttäjä ei välttämättä tee lainkaan mitään, mutta joista hän joutuu kuitenkin maksamaan täyden hinnan.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Vista Home basic on suunniileen sellaset 95€ ja kallein Vista Ultimate on se lähes 500€. Eroja on ominaisuuksissa, lisäosissa ja käyttöjärjestelmän rakenteessa. Perus kotiversiot ovat 32-bittisiä kun Business ja Ultimatessa on ympätty x64 mukaan.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Perus kotiversiot ovat 32-bittisiä kun Business ja Ultimatessa on ympätty x64 mukaan.

Mistäs tämä tieto on peräisin?

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kaikille niille, jotka edes harkitsevat linuxin kokeilua, suosittelen TÄTÄ erittäin loistavaa artikkelia. Linux ei ole Windows.

 

/Mikko

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ihan hyvä artikkeli. vi on tosiaan loistava esimerkki ohjelmasta, joka on todella näppärä kun sen osaa, ja aivan kauhea kun ei osaa. Siinä käyttöliittymä on suunniteltu vain sitä silmällä pitäen, että kaikki sujuu mahdollisimman nopeasti, kunhan tietää kaikki lukemattomat äärimmäisen lyhyet komennot äärimmäisen lyhyine parametreineen. Mutta jos tarvitsee tekstieditoria harvoin, ei kannata yrittääkään opetella vi:tä. Sitä varten on pico tai nano. Jos sen sijaan jatkuvasti käsittelee eri *nix-järjestelmien konfiguraatiotiedostoja, vi:n opettelu tosiaan kannattaa. Se on kaikissa Unixeissa ja Linuxeissa aina asennettuna ja hyvin nopea.

 

Jos haluaa käyttää Linuxia, kannattaa opetella se. Siis se Linux, eikä vain hirellä kliksuteltavan työpöydän tarjoamat työkalut. /etc-hakemistosta löytyy huikea määrä määrittelytiedostoja, joilla järjestelmä oikeasti hallitaan. Graafiset työkalut muuttavat justiin niitä, mutta ne eivät osaa kaikkia määrityksiä, eivätkä tarjoa kaikki mahdollisia vaihtoehtoja. Tekstieditori tarjoaa. Summamutikassa ei tietenkään pidä mennä kokeilemaan, mutta kun pikku hiljaa opettelee tekemään eteen tulevat muutokset suoraan tiedostoihin, alkaa pian tajuta homman juonen.

 

Minä en kylläkään viitsi käyttää Linuxia työpöytäkäyttiksenä, vaikka osaan sen ihan hyvin. Kaikkia käyttämiäni ohjelmia ei ole Linuxille, mutta Windowsille on. Siksi Windowsia käyttämällä säästyn vaihtamasta käyttöjärjestelmien välillä. Käyttöjärjestelmä ei ole itseisarvo vaan pelkkä alusta, joka valitaan sovellusten tarpeiden mukaan.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Terve!

 

 

Aikonaan M$-DOS käyttöjärjestelmä oli komentopohjainen aivan, kuten Linuxkin aikoinaan.

Silloin piti opetella samalla tavalla erilaisia komentoja ( cd.. c:\  deltree xcopy jne.)

config.sys:iä ja autoexec.bat:ia muokattiin käsin Petteri Järvisen kirja yleensä toisessa kädessä

 

Koneeseen asennettaessa uusia laitteita määritykset tehtiin juuri noihin tiedostoihin.

Täytyy myöntää, että hankalaa ja hidasta se usein oli ainakin "tavaliselle" kotikäyttäjälle, joka

joutui noita määrityksiä tekemään ehkä yhden ainoan kerran.

 

Muistan, kun ostin ensimmäisen PC:een ja laiton virran päälle ja vihreällä näytöllä oli ainoastaan

c:\>  Aika askeettinen ja karu oli tuo ensi kosketus tietokoneeseen....

 

Muutamalla kaverilla oli Mac:in "kottaraisen pöntto", jossa oli hiiri ja graafinen käyttöjärjestelmä.

Näille useimmat Dos:sin siis Microsoftin käyttäjät naureskelivat, komentopohjainen käyttis se piti olla

kunnon tietokoneharrastajalla.

 

Mac oli kuitenkin paljon helppokäyttöisempi kuin komentopohjainen DOS,

se oli tosia-asia. Monesta tuntui vain paljon "hienomalta" opetella erilaisia komentoja ja komentojonoja,

kuin tehdä sama asia graafisella käyttöjärjestelmällä hiiren avulla, paljon helpommin

Olivathan nuo Mac:it aika lailla kalliimpiakin, joten sekin varmaan vaikutti siihen, että useampi osti PC:een

 

Myös hyötyohjelmat olivat merkkipohjaisia. Esim tekstinkäsittelyssä piti osata melkoisesti erilaisia näppäinkomentoja. Monissa näppiksissä oli

funktionäppäinten ympärillä pahvilappu, jossa oli listä näppäinkomennoista muistin helpottamiseksi. Tietysti ne ajan mittaan oppi ulkoa, mutta

satunnaisen ohjelman käyttäjän kannalta varmasti hankalampi kuin graafinen valikkosysteemi.

 

Varmasti B.Gates ymmärsi, että tulevaisuus on graafinen käyttöjärjestelmä, kuten Mac:issä. Ihmiset haluavat tehdä asiat helpommin, vaikka

se olisikin hitaampaa..

 

Joskus kuitenkin tuo tienviittojen käyttö on nopeampaa kuin suunnistaminen kompasilla. Vaikka viitoitettu matka olisikin pidempi henkilö, on nopeammin perillä

viittojen avulla ,kun jos hän opiskelisi ensin kompanssin ja kartan käytön. Aina suorin tie ei ole nopein....

 

Kyllä minä henkilökohtaisesti teen mieluummin useimmat asiat Windowsissa graafisessa tilassa, kuin komentotilassa, vaikka osaisin saman asian tehdä

komentotilassa.

 

Linux (Unix) ovat tosiaan eri asiota. Niinkuin, Esa taisi aikasemmin sanoa esim www serverina Linux,Apache on varmasti todella hyvä valinta.

Samoin jos puhutaan laajoista atk-järjestelmista (esim nyt vaikka kirjastojärjestelmä tmv.) Sen vakaus ja turvallisuus ovat alustoina hyviä.

Itse olen jonkun verran (viikottain, joskus päivittäin) käyttämään Unixia. Aikaisempi Dos tuntemus auttoi hieman Unixin käytön opettelussa.

Unixissa on mahtavia työkaluja erilaisten asioiden tekoon, joita Windowsista ei löydy. Kuitenkin esim tiedostojen siirtoon windowskoneelta Unixille käytin

useimmiten graafista ftp-ohjelmaa.

 

On totta, että windowsin valikoissa seikkaileminen on usein hankalaa, kun joutuu menemään monen valikon taakse, kun komentotilassa saman asian voi tehdä

yhdellä käskyllä/komennolla.

 

Paras vaihtoehto mielestäni on, että on mahdollisuus käyttä komentotilaa ja graafisia valikkoja. Varmasti maksaa vaivan opetella useimmin käytetyt

toiminnot näppiksellä, juuri esim ctrl-c. ctrl-v jne. Lisäksi saattaa todennäköisemmin välttyä "hiirikädeltä" Ihminen vain on usein laiska ja tekee kaiken

 

helpoimman kautta. Harva esim viitsii opetella kymmensormijärjestelmää, vaikka se on mielestäni yksi aktiivisen tietokoneen käyttäjän tärkeimpiä taitoja.

Lisäksi taas todennäköisemmin säästyy ranne- ja niskavaivoilta.

 

Eikä noita perus-pikanäppäimiä esim tekstinkäsittelyssä niin hirveän paljon ole. Jossain oli tutkimus, jossa joukko työkseen käsittelevien ihmisten näppäilyistä tallennettiin ja tutkittin paljonko he käyttävät teksturin ominaisuuksia. En nyt muista tuota lukua tarkkaan, mutta se ol huomattavan pieni, murto-osa kaikista  mahdollista toiminnoista. Samaten tehokkain tietokoneen käyttö (jossa on graafinen käyttis) onnistuu, kun käyttää n.20-30% hiirtä ja loput tehdään näppäinkomennoilla.

 

Tiedän, että tekstissä on ristiriitaisuuksia, mutta kiteytettynä tavalliselle käyttäjälle mielestäni paras käyttis on sellainen, jossa hän nopeasti pääse alkuun valikkosysteemin avulla ja myöhemmin opettelee työskentelyä nopeuttavia näppäinkomentoja tai tekee esim ohjelmaan makroja useimmiten käyttämilleen toiminnoilleen. Itse esim olen käyttänyt aika paljon Macro Expres ohjelmaa monissa sovelluksissa. Sillä voi tehdä pikanäppäimiä pitkille "valikko seikkailuille", mutta se on tehokas työkalu moneen muuhunkin asiaan.

 

Linux (Unix) ei ole Windows  ;)

 

terv. risto

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
Aikonaan M$-DOS käyttöjärjestelmä oli komentopohjainen aivan, kuten Linuxkin aikoinaan.
Tarkennan tektiäsi sen verran, että Linux on edelleen komentopohjainen. Tosin kuin linux, wintoosa on kokonaan graafiseen ympäristöön pohjautuva järjestelmä, jolla on (säälittävä) command line. Minulla on kaksi vanhaa powerpoint-esitykseeni  kuuluvaa kuvaa, jossa esittelin asian geometrisesti:

 

Eli tuosta pitäisi ymmärtää, että käyttäjä on linuxin kanssa aivan eri tavalla tekemisissä järjestelmän kanssa, kuin windowsin käyttäjä. En väitä kumpi on parempi ratkaisu, molemmissa on etunsa. Linuxin käyttäjä saa koneensa hajotettua helposti jos ei tiedä mitä tekee. Mutta windows ei taas välttämättä anna käyttäjän tehdä mitä haluaa, vaikka tämä tietäisi mitä tekee. Tämä ei kuitenkaan ollut pointtini.

[ attachment removed ]

 

[ attachment removed ]

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Terve!

 

Juu olet ihan oikeassa  :)

 

ps. itse asiassa tarkoitus oli sanoa, ettei Linux:issa ollut alkuaikoina graafista käyttöliittymää.

 

terv. risto

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Nojaa... X tuli linuksiin kyllä hyvin, hyvin alussa. Siinä December 1994 Slackware CD:llä, jolla itse Linux-uran aloitin, oli jo X mukana ja ikkunamanagerina fvwm. Itse X-ikkunointi on ollut olemassa jo ennenkuin mr gates näki edes unta windowsista.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Muistan, kun ostin ensimmäisen PC:een ja laiton virran päälle ja vihreällä näytöllä oli ainoastaan

c:\>  Aika askeettinen ja karu oli tuo ensi kosketus tietokoneeseen....

 

Tuo oli kuitenkin huikeasti edistyneempää kuin aiemmassa polvessa, jossa luki A:\> ;D

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tuo oli kuitenkin huikeasti edistyneempää kuin aiemmassa polvessa, jossa luki A:\> ;D

Jes, tulee mieleen vic kakskymppinen ja Amiga 500. Vicillä oli muistaakseni ensimmäinen lentopelini, simulaattoriksi sitä ei oikein voinut kutsua: top gun. :)

Vicciin työnnettiin c-kasetti, johon oli nauhoitettu kohinaa. Peli latasi varmasti 5-10 minuuttia. Nykyään puolen minuutin odotus tuntuu jo pitkältä. Amigassa oli jo yksipuoleisia korppuja!

 

/Mikko

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

[

Tuo oli kuitenkin huikeasti edistyneempää kuin aiemmassa polvessa, jossa luki A:\> ;D

 

Tervehdys!

 

Joo, olihan se edistystä! Yleensa noissa 8086:issa oli vain yksi "lerppu" asema ja ensin ladattiin käyttis ja sen jälkeen lerppu jossa oli esim WordPerfect, siihen aikaan muuten referenssi teksturi.

 

Teksturi mahtui yhdelle lerpulle ( 360 Kt) lisäksi samalle levylle tallenetttiin usein dokumentit. Parhaimmissa koneissa oli kaksi lerppuasemaa, joka oli sinänsä ylellisyyttä, että toisessa asemassa saattoi pitää käynnistys lerppua ja toisessa sitten esim, jotain sovelluslerppua.

 

Esim Autocad mahtui kahdelletoista lerpulle (vrt. nykykokoa). Larrya pelattiin, ja aina vähän väliä kone pyysi vaihtamaan uuden lerpun. Sitten joku teki arvokkaan hankinnan ja osti kiintolevyn, koko peräti 10 Mt.

Ihmeteltiin, että miten sen saa ikinä täyttymään!

 

Jos konetta siirsi paikasta toiseen lerppuasemiin tungettiin pahviset "lerput" suojaamaan lukupäitä, samoin kovalevy piti "parkkeerata" sitä varten olevalla käskyllä.

 

Näytöt oli yleensä 14", näytön väri vihreä tai ruskea.

 

Basic ja Turbo Pascal olivat kovia sanoja ohjelmointi puolella, jonkin verran käytettiin myös Fortrania.

 

Eipä ollut silloin vielä paljon valmisohjelmia... Keskusmuistia oli huimat 640 Kt ja muistikuvani mukaan herra B.G. sanoi ettei se tule loppumaan koskaan tai jotain sinnepäin. Kellotaajuus myös huima 4,77 Mhz.

 

Näitä aikoja varmaan muistavat monet muutkin.  ;D

 

Ensimmäisen tietokoneen, Oric Atmoksen, ostin heräteostoksena vasta aikuisiällä jostain alennusmyynnistä. Kasetilta tosiaan ladattiin ohjelmia ja muistaakseni radiossa oli joku alan ohjelma, jonka lopussa lähetettiin tuota "kohinaa" ja porukka äänitti sitä kotona c-kasetille. Tulostimena mulla oli selainen lämpötulosti joka tulosti paperia rullasta vähän niinkuin kassakuittia.

 

Ensimmäisen kerran kotitietokoneen näin lukioaikoina, jolloin paperinkeräyksellä ostettiin Apple II. Se oli koulun kellarikerroksessa pienessä tunkkaisessa varastotilassa, jossa innokkaimmat nörtit viettivät useimma iltansa koulun loputtua.

 

Vielä kun mennään ajassa taaksepäin, niin muistan kun, ensimmäiset taskulaskimet tulivat markkinoille. Tavallinen nelilaskin maksoi silloista rahaa (70-luvun alku) n. 1000mk.

 

Keskikoulussa käytettiin vielä laskutikkua, mutta lukiossa useimmilla oli jo taskulaskimet. Omani oli muistaakseni Texas instruments, jossa oli sellainen punainen näyttö (joku varmaan tietää nimen). LCD näytöt tulivat hieman myöhemmin.

Taskulaskimen käytöstä oli omia oppaita, vähän niinkuin nyt tietokoneista. Oli se suuri edistysaskel laskutikun ja trigonometristen taulukoiden jälkeen...

 

Oli ne aikoja. Hauska joskus muistella menneitä  ::)

 

terv. risto

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Jep, oli se hauskaa opetella tietokoneen käyttöä joskus 80/90-luvun vaihteessa, kun kaikki oli englanniksi ja "monimutkaisilla" MS-DOS -komennoilla. ;D Käyttöjärjestelmä mainitsi jotakin joistain aborteista tai invaliideista jos teki jotain väärin, ja Accoladen Grand Prix Circuitissa sai valita montako "lapsia" halusi. ;) Englantia olin oppinut jo ennen kolmatta luokkaa kun pelasin Police Questia ja Larrya. Tietokoneen nopeuttakin saattoi jotenkin mitata sillä, kuinka nopeasti se suoriutui komennosta "dir /s" juurihakemistossa. Hitaimmilla koneilla saattoi nähdä selvästi kaikki rivit, nopeimmilla ainoastaan jokaisen hakemiston yhteenvedon silmänräpäyksessä.

 

Eikä ollut kyllä sitten kukaan kertomassa missään internetissä mitään vihjeitä mihinkään, kaikki sai opetella itse! Hatunnosto niille, jotka nykyään jaksavat kokeilla yrityksen ja erehdyksen tekniikalla, eivätkä heti ole mankumassa ohjeita...

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Jep, oli se hauskaa opetella tietokoneen käyttöä joskus 80/90-luvun vaihteessa, kun kaikki oli englanniksi ja "monimutkaisilla" MS-DOS -komennoilla. ;D Käyttöjärjestelmä mainitsi jotakin joistain aborteista tai invaliideista jos teki jotain väärin, ja Accoladen Grand Prix Circuitissa sai valita montako "lapsia" halusi. ;) Englantia olin oppinut jo ennen kolmatta luokkaa kun pelasin Police Questia ja Larrya. Tietokoneen nopeuttakin saattoi jotenkin mitata sillä, kuinka nopeasti se suoriutui komennosta "dir /s" juurihakemistossa. Hitaimmilla koneilla saattoi nähdä selvästi kaikki rivit, nopeimmilla ainoastaan jokaisen hakemiston yhteenvedon silmänräpäyksessä.

Kuulostaa kovin tutulta! ;D Ja voi sitä ihmettelyn määrä, kun isäntä toi kotiin hiiren, jolla pystyi ohjaamaan kursoria ruudulla piirrustusohjelmissa. 8)

Eikä ollut kyllä sitten kukaan kertomassa missään internetissä mitään vihjeitä mihinkään, kaikki sai opetella itse! Hatunnosto niille, jotka nykyään jaksavat kokeilla yrityksen ja erehdyksen tekniikalla, eivätkä heti ole mankumassa ohjeita...

"Yritys ja erehdys" taitaa olla häviävää kansanperinnettä, ainakin nuorten keskuudessa. :-\

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

R tape loding error  :'( joka pojan kauhu hetki.  Huolestutava on etta minä muistan ne aijat ennen PC:n ihmelisen maailman ;D 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Juu, älkääkä unohtako CP/M-käyttöjärjestelmää ennen MS-DOS:ia - vihatun Windowsin esi-isää. Vieläkin kaapista löytyy 5,25 tuuman lerppuja, jotka toimivat vain tuolla. Löytyisikö keneltäkään enää hardwarea niiden tutkimiseen ? ;D Näin luodaan tulevaisuuden arkeologiaa.

 

Arttu

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Juu, älkääkä unohtako CP/M-käyttöjärjestelmää ennen MS-DOS:ia - vihatun Windowsin esi-isää. Vieläkin kaapista löytyy 5,25 tuuman lerppuja, jotka toimivat vain tuolla. Löytyisikö keneltäkään enää hardwarea niiden tutkimiseen ? ;D Näin luodaan tulevaisuuden arkeologiaa.

 

Arttu

 

Terve!

 

Pitäisi löytyä tuolta "romuvarastosta" 1 kpl 5,25 lerppuasema  :)

 

terv. risto

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Noita lerppuja voi parhaiten "tutkia" vaikkapa Fiskarsin saksilla, se tekee niistä vieläkin haastavampia niille tulevaisuuden arkeologeille. ;D

 

 

R tape loding error  :'( joka pojan kauhu hetki.  Huolestutava on etta minä muistan ne aijat ennen PC:n ihmelisen maailman ;D 

Spectrum olikin masokisteille. Kuusnepassa oli sentään kunnollinen kasettiasema ja "helposti" säädettävä lukupään ruuvi.

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

viiden tuuman lerput oli jo moderneja :P   Itselle ensimmäinen kosketus tietokoneisiin oli mamman toimiston IBM:n minikoneet, jotka söi 7 tuuman lerppuja. Kahden lerpun asema oli sellasen pesukoneen kokoinen murikka ja itse päätteessä oli sisäinen n. viiden tuuman musta/vihreä näyttö. Napista sai valita, toimiiko kone basicilla vai apl:llä. Hienoin hupiohjelma oli sellainen, joka soitti musiikkia printterillä ;D  Tuommoinen -> http://www-03.ibm.com/ibm/history/exhibits/pc/pc_4.html

 

Sitten ilmeistyi päivitetty versio, jossa oli isompi näyttö ja jo sisäiset lerppuasemat  :o  Siinäpä se -> http://www-03.ibm.com/ibm/history/exhibits/pc/pc_6.html

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kaveri keräilee kaikenlaista tietokonekamaa ja sen hyllystä löytyy mm. IBM 3040 kovalevy, kokoa mahtavat 14" eli n.35 senttiä  ;D (painaa aikalailla, en tiedä paljonko)  sekä 8" lerppuja syovä asema.

Kovon koko oli huimaavat 30+30 megaa, siitä sen lempinimi Winchester.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kovon koko oli huimaavat 30+30 megaa, siitä sen lempinimi Winchester.

 

Terve!

 

Eikös noita Winchester:eitä ollut vielä silloin PC:n alkuaikoina, "vinkuiksi" kutsuttiin.

 

terv. risto

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

viiden tuuman lerput oli jo moderneja :P   Itselle ensimmäinen kosketus tietokoneisiin oli mamman toimiston IBM:n minikoneet, jotka söi 7 tuuman lerppuja. Kahden lerpun asema oli sellasen pesukoneen kokoinen murikka ja itse päätteessä oli sisäinen n. viiden tuuman musta/vihreä näyttö. Napista sai valita, toimiiko kone basicilla vai apl:llä. Hienoin hupiohjelma oli sellainen, joka soitti musiikkia printterillä ;D  Tuommoinen -> http://www-03.ibm.com/ibm/history/exhibits/pc/pc_4.html

 

Sitten ilmeistyi päivitetty versio, jossa oli isompi näyttö ja jo sisäiset lerppuasemat  :o  Siinäpä se -> http://www-03.ibm.com/ibm/history/exhibits/pc/pc_6.html

 

;D voe minkä kokonen monitoriki  :laugh: Noiden koneiden käyttäjille kun olis kertonu, että "Joo, teiän lapset pelailee sitte tietokoneella sellasta lentosimulaattoria, että kuvasta ei erota onko valokuva vai tietokonekuva ja niillä on vähintään kaks litteetä 19" värinäyttöä kiinni siinä koneessa...". Ois voinu joku kattoa kaks kertaa että tuo on ihan tärähtäny kaveri.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kasettiasemakin on ylellisyyttä. Mun ekassa Texas Instruments -tietokoneessa ei sellaista ollut, vaan stereoista vedettiin piuha tietokoneeseen ja sitä kautta sitten C-kasetilta ladattiin ohjelmat. Tosin siinä oli myös moduulipaikka, johon sai valmiita pelimoduuleita. Yhden suosikkipelini C-kasetti oli niin huonolaatuinen, ettei kuulokeliitäntä riittänyt, mutta kun kytki tietokoneen kaiutinjohtoon, niin signaalitaso riitti lataamiseen. Spectravideon oma kasettiasema tuntui sen jälkeen luksukselta ;D

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Noita lerppuja voi parhaiten "tutkia" vaikkapa Fiskarsin saksilla, se tekee niistä vieläkin haastavampia niille tulevaisuuden arkeologeille. ;D

 

Spectrum olikin masokisteille. Kuusnepassa oli sentään kunnollinen kasettiasema ja "helposti" säädettävä lukupään ruuvi.

 

 

Ahh Spectrum muistoatko Lords of midnight, kaikki ne tunnit taisetelemassa hyvän puolella.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään