Tutkinnasta yleensä...

[Arne Wallen 72]

olet aivan oikeassa siinä että amerikkalainen oikeuskäytäntö on anglosaksista monimuotoisempi ja huomattavasti enemmän tuomarivaltainen,suomessa ei tuollainen päätös edes olisi mahdollinen että ilmiselvästi vaarallinen kenttä olisi pakko pitää ennallaan,no eipä siellä taida matkapuhelimetkaan olla yhtä yleisiä kun Kiinassa.

Ranska on Ranska mutta veikkaan että siellä taas ko. elimet ovat keskenään kilpailevia(mistä?)ja tai muut eturistiriidat teettävät tällaisia.

Suomessahan tutkijalautakunnan loppulausuntoa on käytetty asiantuntijalausuntona oikeudessa,taisi olla ensimmäisiä kertoja tuo Konginkangas kun puhuttiin todistusaineistosta.

Monessa maassa tuo raha vaikuttaa suuresti eri instanssien toimintaan(toki täälläkin) negatiivisesti rehellistä lopputulosta kohtaan,tämä on taas ongelma johon nopeasti on hyvin vaikea vaikuttaa.

Suomessa ollaan kuten mainitsit terveellä pohjalla toistaiseksi ja vaikka Manu manaili,uskon vielä että lautakunnat ja oikeusistuimet säilyttävät välinsä ja pystyvät toimimaan.

 

Eräs syy viivästyksiin ja ongelmin täällä voisi olla rahan eli väen vähyyden,on täysin kohtuutonta että lautakunnan loppuraportti joskus voi olla kiinni puhtaaksikirjoituksesta tai että porukat eivät ehdi koska on monta tutkittavaa kerrallaan.

Näissä tapauksissa oikeusturva kärsii mikäli rikostutkinta joutuu odottamaan kaksi vuotta loppulausuntoa.

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Brysselin pojat eli EU on myös muuten pistänyt lusikkansa soppaan laatimalla EU-direktiivin 2003/42/EC.

 

Direktiivi koskee sitä, että pakollisen läheltäpiti- ja onnettomuustilanneraportoinnin lisäksi on laadittava ja toteutettava myös vapaaehtoinen, luottamuksellinen (nimetön) raportointijärjestelmä kunkin maan ilmailuviranomaiselle päin. Tarkoituksena nimenomaan onnettomuuksien ehkäisy eikä syyllisten etsiminen.

 

Italian onnettomuustutkintaviranomainen on sen ottanut äskettäin käyttöön. Siitä nimittäin löysin asiaa koskevan uutisen englanniksi ja linkin takaa italiaksi:

 

http://aviation-safety.net/news/newsitem.php?id=1708

 

Kuinkahan asia etenee Suomessa? EU-direktiivi varmaan tulee tännekin, ellei ole jo tulossa/tullut??

[Mikko Kallas 0]

Suomessahan yleinen käytöntö on ollut, että ensin tehdään onnettomuustutkinta - jossa useimmiten on lautakunnassa poliisijäsen mukana ainakin isommissa onnettomuuksissa - ja raportti lähtee sitten tiedoksi syyttäjälle, joka ratkaisee onko aihetta rikostutkimukseen.

 

Poliisijäsen oli yleisesti mukana onnettomuustutkinnassa ennen Onnettomuustutkintakeskuksen perustamista. Sen jälkeen - eli vuodesta 1996 - käytäntö muuttui. Toki joku lautakunnan jäsen saattaa olla ammatiltaan poliisi, mutta on eri asia olla mukana virkansa kuin osaamisensa puolesta.

 

Tutkintaselostuksen kansilehden jalkatekstinä on - hiukan onnettomuuslajista riippuen - seuraava: "Tämä tutkintaselostus on tehty turvallisuuden parantamiseksi ja uusien onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi. Tässä ei käsitellä onnettomuudesta mahdollisesti johtuvaa vastuuta tai vahingonkorvausvelvollisuutta. Tutkintaselostuksen käyttämistä muuhun tarkoitukseen kuin turvallisuuden parantamiseen on vältettävä."  Tuosta johtuen Onnettomuustutkintakeskus ei koskaan lähetä oma-aloitteisesti tutkintaselostusta syyttäjälle minkään päätöksen tekemistä varten. Syyttäjä saa oman kappaleensa tutkintaselostuksesta samalla tavoin kuin kuka tahansa muu luonnollinen tai oikeushenkilö - pyytämällä.

 

Onnettomuustutkinta ja poliisi voivat tehdä etenkin tutkinnan alkuvaiheessa yhteistyötä Onnettomuustutkintakeskuksen niin halutessa. Mahdollisesta yhteistyöstä huolimatta poliisin on tehtävä oma esitutkintansa, kuten se normaalistikin tekisi, johtuen onnettomuustutkinnalle ja esitutkinnalle asetettujen vaatimusten erilaisuudesta. Poliisin esitutkinnan perusteella voidaan tehdä päätöksiä, mutta ne eivät kosketa onnettomuustutkintaa.

 

Näissä tapauksissa oikeusturva kärsii mikäli rikostutkinta joutuu odottamaan kaksi vuotta loppulausuntoa.

 

Viittaan edelliseen. Onnettomuustutkintaselostuksia käytetään oikeudessa todistusaineistona, koska Suomessa on ns. vapaa todistusten hankinta eli jokainen saa käyttää todistusaineistona juuri sitä materiaalia mitä haluaa. Onnettomuustutkinnan tarkoituksena on - kuten jo todettiin - turvallisuuden parantaminen eikä oikeusturvan takaaminen, joten oikeusturvan mahdollisesti kärsiessä odottelun johdosta, olisi "syyttävä sormi" käännettävä kohti odottelijaa, ei onnettomuustutkintaa.

 

Onnettomuustutkinta ja rikostutkinta - syyllisyyskysymyksineen - saataisiin helposti erotettua toisistaan kieltämällä onnettomuustutkintaselostusten käyttö todistusaineistona oikeudessa. Esimerkiksi Australiassa onnettomuustutkintaselostusten käyttö todistusaineistona on kielletty niin rikos- kuin siviilioikeudenkäynneissä. Kuten Ari totesikin, käyttökielto ei suinkaan ole syytesuoja: onnettomuudessa mukana ollutta voidaan syyttää ihan samoin kuin muutoinkin, mutta syytetyn onnettomuustutkijoille kertomia asioita ei voida käyttää häntä vastaan, vaan syyttäjän (vast.) pitää itse hankkia käyttöönsä todisteet yms. syytteiden tueksi.

 

MikkO

[Arne Wallen 72]

Menee ehkä hiukan jankkaamiseksi mutta ajatellaanpa tilannetta jossa kummatkin nyt suorittavat tutkintansa,sekä syyttäjä että onnettomuustutkinta,esitutkinta valmistuu ja asia viedään oikeuteen.

Herrat A ja B tuomitaan jostakin laiminlyönnistä tms. kahden vuoden vankeuteen,1,5 vuoden kuluttua valmistuu onnettomuustutkintaselostus josta selvästi ilmenee että varsinainen syy jota esitutkinnassa ei kerrottu johtuukin herra C n toimista.Mites nyt ?

Tämähän on saivartelua,myönnän ja tämän voi myös kääntää päinvastaiseksi,ja miten jos vielä käytetään samaa asiantuntijaa lautakunnassa,hän saa siellä luottamuksellista tietoa,ja sitten sama kaveri salaa jotakin mahdollisessa esitutkinnassa,mikä hänen asemansa on.

 

Mielenkiintoisia kysymyksiä,katsellaan mihin maailma muuttuu.

[Ville Alho 0]

Onnettomuustutkinnan tarkoituksena on - kuten jo todettiin - turvallisuuden parantaminen eikä oikeusturvan takaaminen, joten oikeusturvan mahdollisesti kärsiessä odottelun johdosta, olisi "syyttävä sormi" käännettävä kohti odottelijaa, ei onnettomuustutkintaa.

 

Tuosta lauseesta nousi kyllä niin pahasti karvat pystyyn, että on ihan pakko kommentoida. Se "odottelija" on kyllä se viimeinen taho johon syyttävä sormi tulisi kohdistaa. Hänhän on joko rikoksen tai törkean huolimattomuuden ja piittaamnattomuuden uhriksi joutunut henkilö, joka on kenties vammautunut, pahimmassa tapauksessa kuollut. Käräjäoikeus on ainoa paikka josta hän voi oikeutta saada, ja Suomikin onneksi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin jotka velvoittavat valtion takaamaan kansalaisille oikeuskäsittelyn heitä koskevassa asiassa kohtuullisen ajan sisällä. Suomi on tuon läiminlyömisestä tuomittu aina silloin tällöin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa, mistä valtio onkin ainakin jossain määrin ottanut onkeensa niin kuin pitääkin. Ei voida lähteä siitä, että ihmisoikeuksia voidaan jonkin onnettomuustutkinnan pitkittymisen vuoksi alkaa polkea.

 

[Mikko Kallas 0]

Tuosta lauseesta nousi kyllä niin pahasti karvat pystyyn, että on ihan pakko kommentoida. Se "odottelija" on kyllä se viimeinen taho johon syyttävä sormi tulisi kohdistaa. Hänhän on joko rikoksen tai törkean huolimattomuuden ja piittaamnattomuuden uhriksi joutunut henkilö, joka on kenties vammautunut, pahimmassa tapauksessa kuollut. ...  Ei voida lähteä siitä, että ihmisoikeuksia voidaan jonkin onnettomuustutkinnan pitkittymisen vuoksi alkaa polkea.

 

Olen kanssasi samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseestasi, joten tarkennetaan aiempia lausuntoja hieman.  "Odottelijalla" viittasin lähinnä syyttäjään, koska aiemmissa kommenteissa puhuttiin onnettomuustutkinnan keston viivyttävän rikostutkintaa. Rikostutkinnan perusteella käydään rikosoikeutta, jonka aloittaa käsitykseni mukaan syyttäjä (ja vain syyttäjä) viemällä asian rikosoikeuteen. (En ole oikeudenkäynnin ammattilainen, joten en ole tuosta kulusta 100% varma, paremmin tietävät korjannevat jos on aihetta.) Ja jos asiaa käsitellään rikosoikeudessa, niin käsittelyn pitäisi mielestäni pohjautua rikostutkintaan eikä johonkin muuhun. Syyttäjällä on käsitykseni mukaan myös aikataulut, joiden puitteissa epäillyistä rikoksista pitää nostaa syytteet ja aloittaa oikeuden käyminen, joten uhriksi joutununeen henkilön ei pitäisi joutua odottamaan täysin ennalta määräämätöntä aikaa. Jos syytteiden nostoa venytetään jonkin sellaisen seikan varjolla, jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä asian kanssa - kuten vaikkapa onnettomuustutkinnan kesto - niin mielestäni toimitaan väärin.

 

Käräjäoikeus on ainoa paikka josta hän voi oikeutta saada

 

Oikeuden saamiseen liittyy väistämättä myös vastuullisuus- ja syyllisyyspäätösten tekeminen, joka ei ole onnettomuustutkinnan tehtävä eikä tarkoitus.

 

Sinällään on toki hyvä, että tutkintaselostusten valmistumista odotetaan innolla ja malttamattomana; lieneehän se merkki siitä, että onnettomuustutkintaa pidetään luotettavana ja perinpohjaisena.

 

MikkO

[Ville Alho 0]

Oikeuden saamiseen liittyy väistämättä myös vastuullisuus- ja syyllisyyspäätösten tekeminen, joka ei ole onnettomuustutkinnan tehtävä eikä tarkoitus.

 

Tuo on aivan totta, mutta se johtaa siihen ongelmaan, että aina onnettomuus ei ole puhdas "onnettomuus" vaan se voi olla seurausta jonkin tahon tietoisesta ja tarkoituksellisesta toiminnasta tai sitten ihan vain vaikka piittaamattomuudesta. Onnettomuustutkinta yleensä antaa huomattavan määrän todistusaineistoa tapahtuneesta, ja tutkinnassa esiin tulleet todisteet voivat näytellä merkittävää roolia siinä millainen oikeuden päätös on. Kun tutkintaraporttia voidaan käyttää todistusaineistona käräjöinnissä, lähtökohta pitäisi tietenkin olla että se on käräjöinnin alkaessa kaikkien osapuolien käytettävissä. Tämä ei tietenkään tarkoita että väkisin pitäisi saada raportti aikaiseksi jossakin ajassa, tutkinta kestää sen minkä se kestää, mutta mielestäni on on tärkeää pitää mielessä, että kyseessä ovat muutkin merkittävät asiat kuin vain pelkkä onnettomuustutkinta. On liian yksisilmäistä katsoa asiaa vaan tutkinnan kannalta, pelissä voi lopulta olla ihan perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksiakin.

[Ari Aho 62]

Pitää muistaa erottaa korvaukset vahinkoa kärsineille, ja rikosoikeudellinen vastuu. Vahingonkorvauksia varten on ilma-aluksille pakolliset ja vapaaehtoiset vakuutukset, joista korvaus maksetaan käsittääkseni varsin nopeasti. Jos sitten joku on tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella, jotain aiheuttanut, voi vakuutusyhtiö sitten oikeudenkäynnin jälkeen periä korvauksia syylliseltä, mutta niillä lienee vakavaraisuutta odotella, vaikka ovat uhrille jo maksaneet. Mahdollinen vakuutusvelvollisuuden laiminlyönti on sitten oma rikoksensa.

[Arne Wallen 72]

Onhan aivan selvää että onnettomuustutkinnan tarkoitus ei ole syyllisten etsiminen vaan nimenomaan onnettomuuden syyn selvittäminen.

Mikäli jaetaan liikaa lautakunnan ja esitutkinnan hommat tullaan yhtäkkiä tuohon Ranskan malliin,kumpikin tutkinta pelaa vain omaan pussiin,siitä ei hyvää seuraa.

Itselläni on omalta työsaralta,en sano ura,sellaista ei ole meikäläiselle sattunut,karvaita kokemuksia kahden eri "lautakunnan"hommista,toinen tekee täysillä kertomatta toiselle joka touhuaa samalla saralla,+- 10 ihmistä touhuaa täysillä,molemmat tekevät parhaansa ja yhtäkkiä homma menee reisille vain sen takia että molemmat odottavat saavansa kultaa ja kunniaa ajattelematta että yhteistyöllä laskennallisesti 2,5 ihmistä kummastakin olisi homman hoitanut ja loppuhuipennukseen olisi otettu porukkaa kummastakin.

Kannattaa varoa hyvinkin tarkkaan karsinoimasta hommia jotka liippaavat toisiaan niinkin läheltä kuin esitutkinta ja onnettomuustutkinta,etuvertailu on sana jota kannattaisi harkita.

Valtiohallinnossa ollaan ikävä kyllä,ei ainoastaan suomessa,aina liikuttu reviiriajattelun puolella,upea lopputulos olisi mielestäni asia johon kannattaisi pyrkiä.

Tätä potkii kintuille nykyinen tulosajattelu,nopeasti,halvalla ja tästä ei sitten enään keskustella tyyli.