Ilmailu-uutisia 19XX-luvulta

[Martti Kujansuu 180]

Helsingin Sanomat 27. joulukuuta 1971:

 

Lento-onnettomuudessa loukkaantunut edelleen sairaalassa

 

Viime tiistai-iltana sattuneen lento-onnettomuuden ainoa eloonjäänyt dipl. ins. Eric Ehrnrooth on edelleen sairaalassa. Tutkijalautakunnan jäsenet eivät vielä ole päässeet tapaamaan hätntä, koska hoitava lääkäri katsoo hänen vielä tarvitsevan lepoa.

 

Helsingin lentoaseman pohjoispuolelle syöksyneen Cessna-koneen hylky nostettiin jo ennen joulua helikopterilla pois metsästä. Romu kuljetettiin tutkimuksia varten puolustusvoimain lentokonehalliin Malmille. Tutkijalautakunnan puheenjohtaja, dipl.ins. C. E. Frostell arveli lautakunnan työn kestävän kolme tai neljä kuukautta. "Kaikki osat käydään yksitellen läpi ja selvitetään, miten niiden on onnettomuudessa käynyt."

 

Lautakunta pyrkii tavoittamaan koneen löytämisessä mukana olleet palomiehet ja haastattelemaan heitä. Jo käydyissä keskusteluissa on tullut ilmi tehtyjen etsintöjen sekavuus. "Tästä nähdään taas kuinka sattumaetsinnässä on mahdotonta nopeasti löytää pudonnutta konetta. Oikeaan paikkaan osuminen on aivan onnesta kiinni", Frostell totesi.

 

Tutkijalautakunta ottaa Frostellin mukaan selvää onnettomuuden tekniseen syyn lisäksi myös etsintöjen kulusta ja pelastustoimenpiteiden sujumisesta. "Lautakunnalla on oikeus ja myös velvollisuus antaa tutkimustulosten osoittamat suositukset lentoaseman turvallisuuden parantamiseksi", Frostell sanoi.

 

Helsingin Sanomat 27. joulukuuta 1971:

 

Pitkä matka laskee lentolipun hintaa

 

Lentolipun hinta kotimaan reiteillä on kilometriä kohden sitä mukaa pienempi mitä pitemmälle mennään. Keskimäärin asiakas maksaa  15 penniä jokaiselta lennetyltä kilometriltä. Ulkomaanreiteillä  tilanne on monimutkaisempi. Lipun hinta ei useinkaan ole suoraan suhteessa matkan pituuteen.

 

Eniten matkustajia ja lentovuoroja vuosittain on kotimaassa reitillä Helsinki-Oulu, kerrottiin Finnairista. Lippu maksaa 101 markkaa. Lentokilometrejä kertyy 513.

Asiakas saa siis maksaa jokaiseta ilmojen halki viilettämästään kilometristä 19,7 penniä. Jos matkaa jatketaan Rovaniemelle alenee kilometrimaksu 19,1 penniin ja on Ivaloon lennettäessä enää 18,5 penniä.

 

Vertailua kuitenkin vaikuttaa monet erillaiset hinnat. Alennusmuotoja kotimaan reittejä varten on kaikkiaan 14, kerrottiin Finnairista. Matkustajien runsaus myös vaikuttaa hintaan. Vähemmän käytetyillä reiteillä ne ovat korkeammat kuin massamatkustusreiteillä

 

Kotimaan hinnat päättää yhtiö itse

 

Kotimaan lentolippujen hinnoista sa yhtiö itse päättää. Sen sijaan ulkomaanreittien hinnat määrätään kansainvälisessä ilmakuljetusjärjestössä Iatassa. Lippujen hinnamuodostus on niin monimutkainen asia, että Finnairissa on pelkästään sitä tutkimaan palkattu asiantuntija.

 

Lento Amsterdamin kautta New Yorkiin maksaa 1315 markkaa. Lentokilometrejä on 7367, joten kilometrin hinnaksi tulee 17,8 penniä. Kallein lento samalla reitillä ja ensimmäisessä luokassa maksaa taas 2065 suomalaista markkaa, jolloin maksu kilometriltä kipuaa 28:aan penniin. Halvimmalla reittikoneessa pääsee New Yorkiin 30:n hengen ryhmä.

 

Tällöin edestakainen lippu maksaa 899 markkaa, joten kilometrimaksu jää 6,1 penniin. Sitä vastoin Hollantiin Amsterdamiin turistiluokassa lentäminen maksaa kilometriltä jo 31,2 penniä. Vastaava Pariisin lento on kilometriltä hieman halvempi - 28,7 penniä. Ensimmäisessä luokassa se taas nousee lähes 40 penniin.

 

Välilaskut maksavat

 

Ulkomaan reittien lentolippujen hinnat eivät Finnairin mukaan useinkaan ole suhteessa matkan pituuteen. Maksu määräytyy ennen kaikkea välilaskujen perusteella. Laskeutumismaksut eri maissa ovat erilaisia. Välilasku nostaa hintaa myös siksi, että polttoaineen kulutus moninkertaistuu nousuissa.

 

Ulkomaanlentojen hintojen vertailun sekoittaa lopullisesti 50 erillaista hintayhdistelmää. On ryhmäalennuksia, nuorisoalennuksia, perhealennuksia jne.

 

Helsingin Sanomat 28. joulukuuta 1971:

 

Helsingissä tuhoutunut kone lensi liian matalalla

 

Helsingin lentoaseman läheisyydessäviime tiistaina tuhoutunut lentokone pyrki kiitoradalle liian matalalla lentäen, kosketti puiden latvoja ja putosi metsään. Helsingin lentoaseman ILS-laite, joka tuo lentokoneen oikeassa suunnassa ja oikeassa korkeudessa kiitoradan päähän, ei ollut toiminnassa. Tästä oli kuitenkin ilmoitettu lentäjälle.

 

ILS-laite ilmoittaa lentäjälle koneen mittareiden välityksellä oikean lähestymissuunnan ja oikean liukukorkeuden - liukukulman. Kun sää onnettomuusaikana oli erittäin huono, on lentäjä mahdollisesti ILS-ohjauksen puuttuessa lähestynyt kiitorataa lentäen liian matalalla ja tällöin osunut puiden latvoihin.

 

Tämän kuun 21. päivänä tapahtuneessa lento-onnettomuudessa sai surmansa kolme ihmistä. Koneessa ollut neljäs henkilö on Helsingissä Meilahden sairaalasa hoidettavana ja häntä on jo voitu kuulustella. Hänellä ei ole enää hengenvaaraa.

 

Onnettomuuden tutkijalautakunnan puheenjohtaja C. O. Frostell antoi maanantaina tiedotteen lautakunnan tuloksista. Tutkimusten mukaan Gävlestä Ruotsista Helsingin lentoasemalle tulossa ollut Cessna 337-tyyppinen kuusipaikkainen ja kaksimoottorinen liikennekone katsoi lentoaseman tutkasta klo 20.19. Se löydettiin tuhoutuneena klo 23.18.

 

Tutkijalautakunta on todennut että onnettomuuskone johdettiin Helsingin lentoaseman tutkalla Vihdin radiosuunnistusmajakasta normaalisti kohti rataa 15 laskua varten. Kone oli ILS:n suuntasäteessä. ILS:n liukusäde ei ollut toiminnassa ja tästä oli annettu ohjaajalle tieto.

 

Koneen ohjaaja oli ilmoittanut sivuuttaneensa niin sanotun ulkomerkin, radiosuunnistusmajakan noin 7,7 kilometrin päässä kentältä. Tällöin oli lennonjohto ilmoittanut lentäjälle sään. Tuuli oli ollut 15 astetta ja 14 solmua ja pilvikorkeus 300 jalkaa. Lentäjälle annettiin laskeutumislupa.

 

Onnettomuuskoneen ohjaaja oli kokenut lentäjä. Hän oli lentänyt noin 2709 tuntia ja hänellä oli kokemusta laskeutumisesta vaikeissa olosuhteissa ja ilman ILS:n apua. Tutkijalautakunta ilmoitti maanantaina, että tutkimuksia jatketaan ryhmissä. Keskusrikospoliisin komisaario A. Aalto johtaa kuulusteluja, lennonopettaja P. Laine selvittää ohjaajateknisiä seikkoja ja tarkastaja S. Hämäläinen johtaa yksityiskohtaista teknistä tarkastusta. Viimeksimainitussa tutkimuksessa ovat kohteina onnettomuuskone, sen mittarit ja moottorit.

 

Samanaikaisesti tutkitaan onnettomuushetken sääoloja, lennonjohdon toimintaa ja pelastuspalvelun toimia. Tutkijalautakunta kävi tapaamassa dipl.ins. E. Ehrnroothia maanantaina iltapäivällä. Oikeuslääkeopilliset tutkimukset ovat vielä kesken. Onnettomuudessa henkiin jäänyttä diplomi-insinööri Ehrnroothia on kuulusteltu. Tutkijalautakunta uskoo hänen olevan ratkaiseva lähde onnettomuuden syiden selvittämisessä.

 

Lautakunnan puheenjohtaja C. O. Frostell kertoi maanantaina lentokoneen löytämispaikalle tulleen ketjun edenneen hyvässä järjestyksessä. Etsijöiden toimintaa metsässä on aikaisemmin arvosteltu sekavuudesta.

 

[Jaakko Kuusisto 3]

Samaan aikaan veimme Kassun kanssa Islanderia Vantaalle, jolloin meitä oli vielä silloin kolme kurssikaverusta elossa, samassa säässä.

Räntää satoi ihan riittävästi, eli keli oli lievästi sanottuna surkea. 

 

Puhdistin 10 minuutin välein harjalla siivet yläpuolelta, kun jouduimme Malmilla odottamaan.

[Jouni Laukkanen 47]

Tämähän oli se kaputti jossa lantalentäjänä ja ilmailulehden avustavana toimittajanakin tunnettu Sulevi Tienhaara oli pilottina.

[Ilkka Mäkelä 1 206]

Vanhalle tulee myös tuosta muistoja mieleen sikäli, että tutkintalautakunnan puheenjohtaja Caj Erik Frostell (siis C.E.Frostell eikä C.O.Frostell, niinkuin toisessa uutisessa mainittiin) uskaltautui kerran meikäläisen C-172-kyytiin Toronto Islandilta käsin, kuten olen kerran kertonutkin.

 

Vuonna 1971 Frostell oli melkoisen uunituore DI ja suorittanut tutkinnon myös Toronton yliopiston Aerospace studies-osastolla, ja jämäkkänä miehenä tunnettu.

 

Hänhän on tehnyt pitkän uran onnettomuustutkijana. Ensin Suomen tutkinnanjohtajana 13 vuotta ja sitten ICAO:ssa Montrealissa n. 25 vuotta saaden lopulta sellaisen tittelin kuin Chief of Accident Investigation and Prevention Section at ICAO, Montreal, josta on jäänyt eläkkeelle ja toimii nykyisin konsulttina Southern California Safety Institute-järjestön lukuun. Esitelmöi muunmuassa Prahan lentoturvallisuuskonferenssissa ensi vuoden huhtikuussa.

 

Suomalaista kansainvälistä asiantuntemusta parhaimmillaan. Yli 300 onnettomuustutkintaa jo Suomessa aikoinaan.

[Martti Kujansuu 180]

Helsingin Sanomat 29. toukokuuta 1971

 

Penkki irtosi lentokoneen ohjaajan alta

 

Pori (HS) Sammakkomiehet odottivat hyisessä Kokemäenjoessa ja palokunta rannalla dipl. ins. Jukka Sjöblomin ohjaaman vesitason laskeutumista Porissa perjantaina. Varmistustoimia ei kuitenkaan tarvittu. Vesitaso laskeutui onnellisesti, vaikka sen etupenkki olikin matkan aikana irronnut.

 

Sjöblom lähti päivällä Porin lentoasemalta kohti Kokemäenjoen rannalla sijaitsevaa Seikun sahaa vaihtaakseen kellukkeet Oy Rosenlew Ab:n omistamaan vesitasoon. Matkan aikana Sjöblom huomasi kuitenkin vesitason etupenkin irronneen. Hän otti yhteyttä lennonjohtoon, koska lentotoimien hoitaminen liikkuvalla penkillä oli erittäin vaikeaa.

 

Radiopuhelimella annettujen neuvojen mukaan Sjöblom kiinnitti penkin turvavyöllä ja laskeutui onnellisesti veteen. Sen paremmin sammutusväkeä kuin sammakkomiehiäkään ei uhkaavasta tilanteesta huolimatta tarvittu.

 

Helsingin Sanomat 29. toukokuuta 1971

 

Suomalainen urheilukone päin vuorta

 

Frankfurt (DPA) Yksimoottorinen suomalainen Piper-tyyppinen urheilukone syöksyi perjantaina maahan Länsi-Saksassa ja kaikki kolme koneessa ollutta suomalaista loukkaantuivat - yksi pahoin ja muut kaksi lievemmin. Poliisin ilmoituksen mukaan kone oli matkalla Wolfhagenista Stuttgartiin kun ohjaaja ilmeisesti eksyi tiheässä sumussa ja kone törmäsi metsäiseen vuorenrinteeseen Vogelsbergissä.

 

Konetta ohjasi 25-vuotias lennonohjaaja Mikko Snäll, joka loukkaantui vaikeasti. Kone oli lähtenyt Helsingistä 25. toukokuuta. Koneessa olleet muut kaksi suomalaista, 22-vuotias opiskelija ja tämän tyttöystävä loukkaantuivat lievemmin.

 

Helsingin Sanomat 4. kesäkuuta 1971

 

Kasettifilmejä Atlantin-koneisiin

 

Finnair hankkii kasettiprojektoreita DC-8 koneisiinsa. Finnairin tarkoituksena on aloittaa loppukesästä filmiesitykset Pohjois-Atlantin reiteillä sekä pitkillä charterlennoilla. Filmien valintaa ei ole vielä suoritettu eikä liioin ole ratkaistu mahdollisen suomenkielisen selostuksen osuutta erityyppiseissä ohjelmissa.

 

Filmiprojektorit asennettaan kesän kuluessa koneiden matkustamoon, jolloin kolme matkustamon kattoon kiinnitettyä projektoria tarjoaa kolme katselualuetta elokuville. Lentoemäntä pystyy helposti kiinnitämään filmikasetin elokuvakoneeseen ja käynnistämään projektorin. Ohjelmistossa tulee olemaan ensi-ilta elokuvien lisäksi koko perheen filmejä ja elokuvia reittikohteista.

 

Helsingin Sanomat 17. kesäkuuta 1971

 

Lentokone opasti metsäpalon sammuttajia

 

Riihimäki (STT) Lentokoneesta opastettiin sammutusväkeä Hausjärven Hikiässä keskiviikkona syttyneen metsäpalon keskukseen. Tuli tuhosi noin kahden hehtaarin alueelta aluskasvillisuuden ja taimiston ja vaurioitti puustoa. Sankka savu vaikeutti palopesäkkeiden löytämistä.

 

Hälytys annettiin lentokoneesta klo 15.30. Sammutukseen osallistuivat Hausjärven molemmat palokunnat sekä monta kymmentä henkeä apuväkeä.

 

Helsingin Sanomat 6. lokakuuta 1972

 

Suomen kallein opetusväline

 

DC-9 koulutusta Suomessa

 

Finnair kouluttaa DC-9 lentäjät tästä lähtien kokonaan kotimaassa. Koulutusta varten on hankittu lentosimulaattori, jolla voidaan jäljitellä kaikkia lennon aikana esiintyviä tilanteita. Vastaavaa laitetta Finnair on käyttänyt myös Caravellen lentokoulutukseen. Simulaattorin muodostaa täydellinen DC-9:n ohjaamo, jonka mittaristoon saadaan tietokoneen avulla todellista lentoa vastaavat lukemat. Lisäksi ohjaamoa voidaan kallistella eri suuntiin, jolloin syntyy todenmukainen tuntuma kiihdytyksistä, kaartamisesta ja jopa kentälle laskeutumisesta asiaan kuuluvinen töyssyineen. Simulaattorilla voidaan harjoitella myös lähestymistä ja laskeutumista eri kentille.

 

Simulaattori on maksanut noin neljä miljoonaa markkaa ja se lienee maamme kallein opetusväline. Kuitenkin sen hinta on vain pieni osa DC-9 koneiden hankintahinnasta: Finnairin kahdeksan DC-9:ä ovat maksaneet noin 90 miljoonaa markkaa. Näitä 89-paikkaisia suihkukoneita käytetään lähinnä kotimaan reiteillä ja lennoilla muihin pohjoismaihin. Ilman simulaattoria lentäjien koulutus edellyttäisi yhden lentokoneen varaamista pelkästään koulutukseen. Simulaattori supistaa varsinaisen lentämisen muutamaan tuntiin. .

 

Toinen, ehkä vielä huomionarvoisempi seikka on se, että simulaattorilla voidaan jäljitellä tilanteita joita oikealla lentolla ei voitaisi toteuttaa. Näitä ovat esimerkiksi tulipalot, vakavat sähköhäiriöt ja muut lentoa vaarantavat yllätykset. Samaan tapaan myös astronautit valmennetaan kaikkiin todellisella lennolla mahdollisiin tilanteisiin, niin että tosipaikan tullen miehistö toimii vaistomaisesti oikealla tavalla.

 

Taloudellisuuden ja tehokkuuden lisäksi simulaattorikoulutus on myös ympäristöystävällistä. Oikealla koneella ajettavat koulutuslennot pitäisi suurelta osin rajoittaa reittiliikenteen hiljaisempiin hetkiin. Iltamyöhällä ja yöllä tehtävät koulutuslennot lisäisivät kentän ympäristön meluhaittoja juuri pahimpaan aikaan. Finnairilla on tällä hetkellä noin 70 lentäjää DC-9 koneita varten. Ensimmäiset miehistöt koulutettiin Yhdysvalloissa ilman omaa simulaattoria, näin pitäisi tehdä edelleenkin.

 

Alkukoulutuksen jälkeen miehistöt joutuvat vielä kahdesta vuodessa lentotestiin, jolla varmistetaan, että riittävä taito on jäljellä. Yhdysvalloissa suoritettuna tämä mekitsisi, että jatkuvasti 1-2 miehistöä olisi pelkästään matkalla koulutuskeskukseen tai tulossa sieltä. Kaikilla lentoyhtiöillä ei ole omia koulutussimulaattoreita ja sen takia on mahdollista, että Finnair voi myydä oman simulaattorinsa koulutusaikaa muille yhtiöille. Tälläistä koulutusvientiä on harjoitettu myös Caravelle simulaattorilla jo useiden vuosien ajan.

 

Kuvateksti: Kuuden tonnin painoista DC-9:n simulaattoria kallistellaan hydraulisella alustalla todellista lentoa jäljitteleviin asentoihin. Toiminnoltaan ja sisustukseltaan simulaattori on täydellinen DC-9:n ohjaamo. Laitteiston hinta on noin neljä miljoonaa markkaa. Simulaattori on tiettävästi Suomen kallein opetusväline.

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Jaakko Kuusisto 3]

Suomalainen urheilukone päin vuorta

>lainaus Martti Kujansuun viestistä;

 

Frankfurt (DPA) Yksimoottorinen suomalainen Piper-tyyppinen urheilukone syöksyi perjantaina maahan Länsi-Saksassa ja kaikki kolme koneessa ollutta suomalaista loukkaantuivat - yksi pahoin ja muut kaksi lievemmin. Poliisin ilmoituksen mukaan kone oli matkalla Wolfhagenista Stuttgartiin kun ohjaaja ilmeisesti eksyi tiheässä sumussa ja kone törmäsi metsäiseen vuorenrinteeseen Vogelsbergissä.

 

Konetta ohjasi 25-vuotias lennonohjaaja Mikko Snäll, joka loukkaantui vaikeasti. Kone oli lähtenyt Helsingistä 25. toukokuuta. Koneessa olleet muut kaksi suomalaista, 22-vuotias opiskelija ja tämän tyttöystävä loukkaantuivat lievemmin.

 

Helsingin Sanomat 4. kesäkuuta 1971<

 

Mikko leikattiin taas viime kuussa Ortonissa Hesassa. Nyt tuli kuulemma lonkka vasta kuntoon.

 

Mikon hengen pelasti paikallinen sodanaikainen lotta, joka oli liikenteessä siviilimaasturilla. Oli liikenteessä sellaisella telamönkijällä ja hän otti Mikon hoitoon ,tomerilla ohjeilla ja otteilla.

Retuuttamalla metsän läpi olis Mikko voinut kuolla.

 

Mikon mukaan, olivat saksalaiset istuttaneet tukevaa metsää keskelle pilveä. Hyi faan.

[Martti Kujansuu 180]

Helsingin Sanomat 14. kesäkuuta 1971:

 

Yli 70 "pakkolaskua" moottorilentokilvassa

 

Pori (HS) Siviililentäjä Jorma Halle korjasi pääpalkinnon moottorilennon SM-kisoissa Porissa. Ennenkuin lopulliset palkintosijat voitiin jakaa joutuivat kilpailijat tekemään yhteensä yli 70 "pakkolaskua", etsimään onnettomuuteen joutuneen veneen mereltä ja paikantamaan kartalle yhteensä kahdeksan erillaista valokuvaa maastosta.

 

Tämänvuotisia moottorilentokilpailujen erikoistehtäviä pitivät kilpailijat erityisen vaikeina. Erikoiskilpailun päätteeksi tehtiin kaksi jäljiteltyä pakkolaskua siten, että 300 metrin korkeudelta asetettiin moottori tyhjäkäynnille ja pyrittiin laskeutumaan mahdollisimman lähelle kiitorataan merkittyä viivaa.

 

Poriin oli ilmoittautunut kilpailijoita yhteensä 47. Näistä matkaan starttasi kymmenen vähemmän. Kilpailut suoritettiin neljässä sarjassa: Ensimmäiseen eli kuumaan sarjaan kuuluivat yli 500 tuntia lentäneet, pilottisarjaan 150-500 tuntia lentäneet ja harrastelijasarjaan alle 150 tuntia lentäneet. Lisäksi oli kilpailussa veteraanisarja.

 

Tuloksia. Suomen mestaruuskilpailut. 1) Jorma Halle Nordair 4,1 pistettä, 2) Mauri Määttänen PIK 4,6, 3) Heimo Nieminen SIL 5,7, 4) Pekka Paajanen Satakunnan Lennosto (SatLsto) 6,0, 5) Matti Ahonen SIL 8,8,  6) Antero Närhi SIL 9,4.

 

Harrastelijasarjan voitti Porin ilmailukerhon Matti Juutilainen, pilottisarjan Finnairin Ilmailuopiston Risto Kostiainen ja kuuman sarjan yleisen sarjan voittaja Jorma Halle. Veteraanisarjassa oli paras Juhani Heinonen Finnairin ilmailukerhosta.

 

Vitali-palkinnon ja laskukilpailun voitti Antero Närhi. Suunnistuslennon, jonka matkana oli 270 km parhaaksi tuli Porin Ilmailukerhon Teppo Sarpila.

[Martti Kujansuu 180]

[ attachment removed / expired ]

 

Kuriren 16. syyskuuta 1909

 

Strålkastare

 

Flygfärdiga

 

... Men skumt åsido. Värt land är ändå faktiskt icke så efterblifvet på luftseglingsezperimcntens område som de flesta säkert tro. Det har tvärtom hellre varit ett föregångsland öfven i detta afseende. Redan för något öfver trettio år sedan byggdes mimliren här err flygmaskin, konstruerad af ingenjör Robert Runeborg och bekostad af kommerserådet W. Hackman. Maskinen, sons hade formen af en med vingar försedd ångbåt, var afsedd att först framdrifvas på vattnet och därpå höja sig upp i luften och sväfva bort öfver såväl vatten som land.

 

Den var alltså någonting i stil stod ett "hydroplann", hvilket, såsom framgår ur uppsatsen "Framtidens aeroplan" på annat ställe i detta blad, af en framstående luftseglare betecknat., som den slutliga typen för luftskepp. Men konstuktionen och iden för öftigt skiljde sig nog oerhördt mycket från de nutida flygmaskinernas, såsom naturligt vara. De maskintekniska resurserna ha ju nätt en kolossal utveckling ordan dess, och ett nutida aeroplan skulle helt enkelt ha varit omöjligt att, åstadkomma då.

 

Hr Runebergs flygmaskin, som framdrofs med ånkraft, byggdes på Viborgs mekaniska verkstad och afprofvades färdig blifven, af konstruktören själf. I anseede till den eventuella utsikten för ett misslyckanden hölls saken i möjligaste mån hemlig, så inga notiser därom inflöto i tidningarna, vare sig då eller senare. Den, som skrifver detta, var dock i tillfälle att från vallerna i närheten af den vik af Viborgska viken, där afprofningen agde rum, åse densamma och dess ohjälpliga misslyckande. Båten böjde endast fören något ofvanom vattenytan, trots ifrigt flaxande med sidenvingarna, men det var allt. Något vidare försök med densamma eller med den i förbättrad upplaga gjordes aldrig.

 

Amerllertid tillkommer ingeniör Runeberg sålunda faktiskt förtjänsten af att ha varit den förstä i detta land, och en af de förstä pä jorden, som försökt sig på att i praktiken lösa flygmaskinproblemet, ehuru förgäfves, som för tusen andra efter honom. Detta är en sak, som bör beaktas af medlemmarna i den blifvande flygklubben, hvilka icke borde kunna försumma at välja honom till sin förstä hederspresident.

[Guest peltipurkki]

Strålkastare

Voi kun on mielenkiintoista Mitä tässä sanotaan? Ruotsi-kieli kun on niin...

[Martti Kujansuu 180]

Mitä tässä sanotaan?

 

Lyhyesti sanottuna. Kuvaus Suomen ensimmäisen lentokoneen (Robert Runebergin lentovene v. 1879) rakentamisesta ja lentoyrityksestä. Kone oli rakennettu höyrypurren alustalle johon oli lisäksi kiinnitetyt siivet. Lennoilla koneen keula nousi veden päälle, mutta liian raskaana kone ei suostunut nousemaan.

 

[Martti Kujansuu 180]

Helsingin Sanomat 11. helmikuuta 1912

 

Lentoviikko

 

Huom! Uusi ajanmukainen lentokenttä Wanhan kaupungin lahdella. Suora liikenne Brändö raitiotiellä. Ensimmäinen lentopäivä huomenna klo 2 i.  p. Pilettien hinnat: Hangaar paikat 10:-, numeroidut istumapaikat 5:-, seisomapaikat 3:- ja 1:- mk. Lapset puolet.

 

Tänään lunastetaan A. Podworskyn valok. liikkeessä viimeisen kerran ennen ostetut pääsyliput, mutta kelpaavat ne myös huomiseen näytäntöön.

[Martti Kujansuu 180]

Helsingin Sanomat 12. helmikuuta 1912

 

Uusi ajanmukainen lentokenttä Vanhan kaupungin lahdella. Suora liikenne Brändön raitiotiellä.

 

Lentoviikko

 

Svenden lentää joka päivä, alkaen Sunnuntaina 12:pvä helmik. klo 2-5 j.p .p. p., jos ilma sen myöntää. Lentokenttä on 2 km. ympärimitaten. Karttaen väärinkäsitystä ilmoitetaan täten, että hyvällä ilmalla, kansainvälisten sääntöjen mukaan on vähintäin 2 minuutin ajan ilmassa.

 

Tiedonantomerkit kaupungissa.

 

Kun on varma lento kannetaan punaisia pyöreänmuotoisia merkkejä kaupungilla. Kun ei ole lentoa kannetaan vihreitä pyöreänmuotoisia merkkejä. Tiedonantomerkit lentokentällä: Varma lento: punainen lento. Epävarma: keltainen lippu. Ei lentoa: viheriä lippu.

 

Lähemmin ilmoitetaan myös puhelimella 6836 klo ½ 1-2 j. p. p.

 

Pilettien hinnat: Hangaar paikat 10:-, numeroidut istumapaikat 5:-, seisomapaikat 3:- ja 1:- mk. Lapset puolet.

[Erkki Mikola 1]

Kun hypättiin 1970- luvulta 60 vuotta taaksepäin, niin palataanpa 1930-luvulle

http://www.pelastamalmi.org/fi/luettavaa/liikenteelle.html

 

Tulee tasavuodet täyteen ensi lauantaina. 

 

Aiheesta tänään julkaistu tiedote: http://www.pelastamalmi.org/fi/tiedotteet/liikenne70.html

[Martti Kujansuu 180]

Maamiehen ystävä 9. lokakuuta 1847

 

Pietarista lähti 31 päivä viime Elokuuta ilmapurjehtia herra Ledet ilmalaiwallansa purjehtimaan ilmaan. Pallo nousi ja katsoi wähän ajan päästä ettei näkynyt, ja heiko tuuli wei häntä Laatokkaa kohti. Sen perästä ei ole kuulunut hänestä mitään, mutta hänen pallonsa ja siihen kiini niottu weneensä on löydetty Laatokan järwestä 10 Wenäjän wirstan paikalla rannalta.

 

Maamiehen ystävä 6. toukokuuta 1848

 

Herra Ledet, josta männä wuonna puhuimme, läksi niinikään wiime Syyskuussa Pietarista lentoon. Tuuli oli länteinen ja wei pallon Laatokkaan eli Aalto-järvellen päin, josta myöskin, ajan kuluttua, löydettiin wene, pallo ja muitakin purjehtijain kapineita, mutta miestä ei löytynyt mistään. Häntä pidettiin, kau'an aikaa, hukkuneena. Wiimein kuitenkin tuli ilmi, kuinka hän hawattuansa pallon laskeiwansa Laatokkaan, josta hän pienellä veneellään, kuka ties, olisikin hukkunut, heittii koko aluksestaan pois, laskien itsensä maahan lasku koneellaansa. Tämä kone on melkeen samallainen, kun tawallinen paraply eli sadewarjo meillä. Mutta mitäpä tästä? Kun hän näin ilmasta sattui tulemaan suuren kylän maillen, niin kylän wäki, luulten häntä ilmassa lentäwäksi pahalaiseksi, surmasiwat hänen maalleen päästyänsä.

 

(Toim. huom. mahdollisesti Suomen ensimmäinen laskuvarjohyppy.)

 

[Guest arttula]

Hihhii !! Tämä oli hyvä !

 

Arttu

 

Tämä kone on melkeen samallainen, kun tawallinen paraply eli sadewarjo meillä. Mutta mitäpä tästä? Kun hän näin ilmasta sattui tulemaan suuren kylän maillen, niin kylän wäki, luulten häntä ilmassa lentäwäksi pahalaiseksi, surmasiwat hänen maalleen päästyänsä.

 

(Toim. huom. mahdollisesti Suomen ensimmäinen laskuvarjohyppy.)

 

[Erkki Mikola 1]

Maamiehen ystävä 9. lokakuuta 1847

 

 

Maamiehen ystävä 6. toukokuuta 1848

 

 

Ensimmäinen http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?action=pdf&id=62372&conversationId=2

 

ja jälkimmäinen löytyy http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?action=pdf&id=81320&conversationId=1

 

Ja kaikkea muutakin hauskaa ajalta ennen v. 1890

http://digi.lib.helsinki.fi/index.html

 

Mutta mistäs Martti olet löytänyt nuo uudemmat lehtiartikkelit? 

[Martti Kujansuu 180]

Mutta mistäs Martti olet löytänyt nuo uudemmat lehtiartikkelit? 

 

Helsingin Yliopiston kirjaston lukusalista löytyy mikrofilmattuna noin vuodesta 1890 eteenpäin kaikki aikakaus- ja sanomalehdet uusimpaan numeroon saakka.

[Erkki Mikola 1]

Helsingin Yliopiston kirjaston lukusalista löytyy mikrofilmattuna noin vuodesta 1890 eteenpäin kaikki aikakaus- ja sanomalehdet uusimpaan numeroon saakka.

 

Jos sinulla on tarkoitus käydä siellä jatkossakin, niin kaivapa esiin helsinkiläiset lehdet 20.,21. ja 22. syyskuuta 1933.

 

Erityisesti voisit selvittää, asuivatko Lindberghit Kämpissä vai Tornissa? Ainakin Iltasanomien mukaan he olivat Kämpissä, mutta eräät myöhemmät lähteet väittävät heidän majailleen Hotelli Tornissa

http://www.corkscrew-balloon.com/02/06/1eur/03torni.html

http://www2.hs.fi/english/archive/news.asp?id=20010327IE13

 

Lindberghien retkestä juttua täälläkin ja National Geographicin syyskuu 1934 numerossa perusteellinen reportaasi. Tosin ei paljon kerrota Helsingistä, koska Anne Lindbergh oli (suomalaisten lehtitietojen mukaan) täällä sairaana.

 

Lennosta on tarinaa myös täällä  (=Second journey)

[Seppo Sipilä 8]

Helsingin Yliopiston kirjaston lukusalista löytyy mikrofilmattuna noin vuodesta 1890 eteenpäin kaikki aikakaus- ja sanomalehdet uusimpaan numeroon saakka.

 

Saakos niitä mikrofilmejä etsiä omin nokkineen ja skannata siellä (maksaako jotakin)? Nyt olisi kovasti ajankohtaista kaivaa esiin Hesari ja Uusi Suomi suunnilleen 17. tai 18.12.1936, kenties myös Suomen Kuvalehti joulukuun 1936 loppupuolelta tai tammikuun 1937 alusta - Malmilla tulee liikenteen aloittamisesta 70 vuotta täyteen nyt lauantaina 16.12.

 

[Martti Kujansuu 180]

Saakos niitä mikrofilmejä etsiä omin nokkineen ja skannata siellä (maksaako jotakin)? Nyt olisi kovasti ajankohtaista kaivaa esiin Hesari ja Uusi Suomi suunnilleen 17. tai 18.12.1936, kenties myös Suomen Kuvalehti joulukuun 1936 loppupuolelta tai tammikuun 1937 alusta - Malmilla tulee liikenteen aloittamisesta 70 vuotta täyteen nyt lauantaina 16.12.

 

Lukusalissa olevat mikrofilmit (kaikki luettelemasi lehdet löytyvät) ovat vapaasti hyllyssä otettavissa / katsottavissa, lukulaitetta ei tarvitse varata. Mikrofilmejä voi tulostaa erityisellä lukijalla, mutta niitä taitaa olla vain kaksi koko paikassa ja se pitää etukäteen varata joko puhelimella tai sitten paikan päällä kirjaan nimen kirjoittamalla.

 

Pääovista sisään, tavarat kaappiin tai hyllylle ja heti oikealle aulasta niin pääset lukusaliin.

[Martti Kujansuu 180]

Hufvudstadsbladet 21. kesäkuuta 1896

 

En luftseglare, mr Francoise, engligt uppgift fransk student, ärnar i dag å Kampplan värskställa en uppstigning i ballong. För att fylla ballogen har ett gasrör ledts ut på planen. Endast detta kostar luftseglaren den lilla summan af 350 mark. Och andra utgilter för uppstigningen äro ej häller små. Kanske dock luftseglaren får publig nog för att få dem betalda, om han nämligen någonsin mera behöfver pengar.

 

Ty hvart han med sin gamla ballong, som ännu i går kväll försågs med en hop plåsterlappar, slutligen kommer att hamna, är mera än osäkert. I friskt minne lefver ännu dne olycklige Sachs, som fann sin graf I Finska vikens böljor. Skillnaden är bara den, alt Sachs for i luften sittande på en trapez, medan hr Francoise sitter i en korg och är försedd med släplina. Han har senast uppträdt i Varschau.

[Martti Kujansuu 180]

Päivälehti 22. lokakuuta 1893

 

Ilmapallolla purjehtimassa

 

Tukholmasta lähti wiime torstaiaamuna kuninkaallisen patenttitoimiston yli-insinööri Andrée ilmapallolla nousemaan tieteellisessä tutkimuksessa ja tuuli lähti häntä wiemään merelle. Klo 2 aikaan samana päiwänä nähtiin ilmapallo purjehtiwan Sandhamnin yläpuolella Suomeen päin...

[Mikko Sokero 1]

Ilmailu-uutisia vuodelta 1937 aletaan julkaista entisen Suomen Ilmapuolustusliiton, sittemmin Suomen Ilmailuliitoksi muuttuneen, kustantamassa ILMAILU-lehdessä. Melkoisia uutisia kuvineen löytyy tuon ajan lehdistä. Silloin ei oltu suometuttu ja ryssäkin oli vielä ryssä...  Lievästi sanoen arvovaltaista porukkaa oli tuolloin kirjoittelemassa ILMAILUUN. Kollegani oli tuolloin Emil J. Helle. Hänen jälkeensä vastaavaksi ja päätoimittajaksi tuli herra Pärttyli Virkki. Komea nimi.

 

Kun siellä ILMAILUN toimituksessa vuonna 1937 Emil-herra on istuskellut sikaarinsavussa (tietty liivipuku päällä) nykyisessä Mannerheimintie 20:ssä, on ovesta lappanut sisään presidenttejä, marsalkkoja ym... Nykyisin Malmilla ovesta lappaa sisään huomattavasti enemmän ilmailusta tietäviä ihmisiä. Edelleen aina välillä on syytä kopsauttaa kannat yhteen ihan kunnioituksesta (esim. jos vaikka Kuusiston Jaska tai joku muu vanhempi ansiolentäjä sattuu tulemaan kylään )

 

Sotien jälkeen toimituksessa on ollut tiukat paikat, kun Neuvostoliiton valvontakomission herrat ovat käyneet tenttaamassa toimituksellista linjaa. Huh. Jos olisi ollut vaikkapa väärä nettisivu auki tuolloin (tai vaikkapa saksankielinen lehti), olisi saattanut tulla yksisuuntainen junamatka aina eksoottiseen Siperiaan!

 

ILMAILU aloittaa numerossa 4/2007 palstan ILMAILU-lehti seitsemän vuosikymmentä sitten. Kätevä palsta koska on aina 70 vuotta vanhaa tavaraa tarjolla (olihan siinä pieniä julkaisutaukoja sattuneista syistä mm. vuosina 39-44).

 

Ilmailu-lehden 70-vuotisjuhlat juhlitaan sitten loppuvuonna. Aika ja paikka tiedoxi saatetaakoon herras wäelle tuonempana. 

 

Mikko

[Martti Kujansuu 180]

Helsingin Sanomat 6. toukokuuta 1920

 

Lentokoneella Tukholmasta Helsinkiin - Luutnantti Herrström saapui eilen vesitasolla Tukholmasta Helsinkiin

 

Eilen iltapäivällä klo ½ 7 tienoilla laski luutnantti Herrström vesitasolla eteläsatamaan, Uudenmaan purjeklubin ja Katajanokan välille. Kone aleni laajasti pitkällä laskeutumalla ja ui päästyään veden pinnalle Pohjoissatamaan, Uudenmaan tajarmien(?) laiturille, missä sitä oli saapunut vastaanottamaan suurehko ihmisjoukko. Myöhemmin saapui paikalle suomalainen lentokone(?) (?) upseereja ja vesitaso ?tiin Uudenmaan purjeklubin satamaan, Luutnantti Herrström mukana oli kaksi matkustajaa joista yksi naishenkilö ja monttööri sekä tukholmalaisia sanomalehtiä, jotta myöhemmin levitettiin kaupungilla.

 

Matka tukholmasta tänne suoritettiin 3 tunnissa, 15 minuutissa. Matkustajat olivat reippaita saapuessaan ja ilmoittivat olevansa matkaan erittäin tyytyväisiä. Luutn. Herrströmin täyttämä vesitaso on englantilaista tekoa, Peary-mallia ja suorittaa 110 mailia tunnissa. Se on verrattain suurta tekoa ja ui huomattavan korkealla kahden ponttoonin sekä pienten sivustaponttoonien kannattamana. Vesitaso on varustettu yhdellä 375 hevosvoimaisella Rolls Royce-moottorilla ja se saattaa kuljettaa 5 henkilöä ohjaajaa lukuunottamatta.

 

Kuten tunnettua suunnittelee ruotsinmaalainen P. O.Flygkompaniet, joka omistaa saapuneen vesitason, säännöllistä lentoliikennettä Suomen ja Ruotsin välille. Ensimmäinen lentomatka suunniteltiin jo aikaisemmin, mutta täytyi se bentsiinin puutteen tähden peruuttaa. Matka, joka keskimäärin tulee kestämään noin 3-4 tuntia, maksaa henkeä kohti 500 kruunua. Aluksi on suunniteltu ainoastaan kaksi matkaa viidestä, mutta jos asianharrastusta ilmenee, niin lisätään matkojen lukua tulevaisuudessa.

 

Luutnantti Herrström kertoo.

 

Edustajallamme oli myöhemmin tilaisuus keskustella lentokoneen ohjaajan, luutnantti H e r r s t r ö m i n kanssa, joka mainitsi heti aluksi matkan onnistuneen aivan erinomaisesti. Matkalle lähdettiin Tukholmasta klo 2,35 i. p. Aluksi oli myötätuuli Söderarmiin asti. Ohjasin koneen Ahvenanmaan yli, jolloi alkoi sivutuuli, kertoi lentäjä. Marianhaminan kohdalle kierrettiin pari kertaa ilmassa näyttääksemme konetta ahvenanmaalaisille. Lensimme Hangon pohjoispuolelle, jokseenkin Tammisaaren kohdalla ja sitten yli Uudenmaan. Matkalla heitimme seppeleen Ingarön(?) kirkon hautuumaalle, missä lepää lentäjä-vainaja vapaaherra Ceberström. Samoin heitimme kukkia sille kohtaa Ahvenanmaalle, missä Cederström ja kapteeni Cronsted hukkuivat.

 

Lentokonetta ohjasimme minä ja eversti (?)enberjon vuorotellen. Paitsi kahta matkustajaa, joista toinen on rouva Fabritius ja toinen "Aftonbladetin toimittaja Jansson, toimme mukanamme 500 kappaletta Tukholman lehtiä ja joukon muita tavaraa.

 

Matkustajat olivat erittäin ihastuneet matkaansa ja voivat he matalalla lentäessämme ihailla maisemia ja seurata meren elämää sekä lintuparvia, jotka valkeina hattaroina leijailivat alhaalla. Matkan loppuosalla voimme tutustua Suomen sisämaan luontoon.

 

Lopuksi mainitsi kapteeni Herrström matkustavansa ensi tilassa takaisin, kun vain bentsiini saapuu Turusta. Matkustajia voidaan ottaa mukaan 5 henkilöä.

[Ilkka Toivanen 2]

Lensimme Hangon pohjoispuolelle, jokseenkin Tammisaaren kohdalla ja sitten yli Uudenmaan. Matkalla heitimme seppeleen Ingarön(?) kirkon hautuumaalle, missä lepää lentäjä-vainaja vapaaherra Ceberström. Samoin heitimme kukkia sille kohtaa Ahvenanmaalle, missä Cederström ja kapteeni Cronsted hukkuivat.

 

Eihän tuossa lue tarkkaan ottaen Krokstedt? Ainakin myöhemmässä kirjallisuudessa N.A.B. typ 12 -konetta tuonut N.A.B.:n koelentäjä on nimetty C.G. Krokstedtiksi. Kyseessähän on Eckerön Signilskärin lähistölle kadonnut lento 29.6.1918, Cederströmin ruumis löydettiin merestä yhdeksän päivää myöhemmin.

 

Flygbaronen Cederströmistä ja Ingarön hautapaikasta kuvan kera juttua täällä: http://sv.wikipedia.org/wiki/Carl_Cederstr%C3%B6m