Ilmapurjehdusta 1800-luvun tyyliin

[Petri Hellemaa 0]

Siirtykäämme yli sata vuotta taaksepäin aikaan, jolloin lentäminen onnistui vain tuulen mukana harhailevilla kaasupalloilla. Wrightin veljekset olivat vasta poikasia, mutta lentokonetta keksittiin jo kilpaa ja innokkaasti. Säännöllisesti epäonnistuvista kokeiluista huolimatta unelma (hallitusta) lentämisestä pysyi.

 

Toivoakseni ne 1800-luvun tekstit, joita olen nyt tänne kerännyt, herättävät muissakin mielenkiintoa ja ehkä hilpeyttäkin. ;D

 

Lähteenäni on Helsingin yliopiston kirjaston mainio Historiallinen sanomalehtikirjasto (1771-1890).

 

"Sanomalehtikirjaston aineisto on tekijänoikeudesta vapaata. Kuva-aineistoa saa käyttää, mutta Historiallinen sanomalehtikirjasto on mainittava lähteenä"

 

Poimintani ovat aikajärjestyksessä. Olen kirjoittanut ne käsin arkiston kuvatiedostoja silmäilemällä. Materiaali on siis täällä helppolukuisemmassa muodossa. Kyseessä ovat ne sanomalehtiartikkelit, joissa esiintyy jokin seuraavista sanoista:

- lentokone

- ilmalaiwa

- ilmapurjehdus

 

Seuraavaksi, ehkä joskus ensi vuonna, saatan täydentää kokoelmaa hakusanalla "ilmapallo"...

 

 

Antoisia lukuhetkiä!

 

 

 

 

 

***************************************************************

 

Maamiehen Ystävä, nro 4. 25.1.1845.

 

Ilma-laiwa.

 

Yksi ihmis-älyn parhaimmia hawaitsemia luonnon tutkinnoissa on epäilemättä i l m a l a i w a, jolla ihmiset kohoawat monta tuhatta kyynärää maasta, seisahtawat jonkun ajan ilmassa ja laskeuwat taas tahtonsa jälkeen alas.

 

Ajatus tämän päälle näyttää jo hamassa muinaisajassa antaneen työtä ihmisen ymmärrykselle, waan wasta wuonna 1782 hawaitsiwat weljekset M o n t g o l f i e r, että ilma, ilman pitäwässä, kewyestä aineesta niinkuin paperista, palttinasta j. m., tehdyssä pallossa saatetaan tulen woimalla ohentaa ja kewentää, ja että se sitte nousee ylös maasta. Weljekset tekiwät aina isompia ja isompia koetteita, ja wiimein uskalsi kaksi Franskalaista, 21 päiw. Marraskuuta 1783, lukemattoman ihmisjoukon läsnä ollen ja kaikkein ensimäisen kerran, kohota ilmaan paperista ja palttinasta tehdyllä pallolla, jonka sisälläpito oli kyllä suuri. Pallo nousi sukkelasti koko joukon, ja laskeui maahan noin kolmen tunnin matkan päähän siitä paikasta, josta se oli lähtenyt. Nyt seurasi usiampia ilmareissuja, ja olipa muuan Blanchard niinkin uskalias, että purjehti, 17 päiw. Tammikuuta 1785, ilmalaiwalla, Joffries nimisen Amerikalaisen kanssa, Englandin ja Frankrikin wälillä olewan salmen ylitse, joka on 3½ peninkulmaa leweä. He läksiwät Englandin rannalta kello 1, ja oliwat jo kello 3 Frankriikissä.

 

Lakkaamatta on mietitty ja koeteltu, miten ilmalaiwa woitaisiin hallita ja laskea purjehtian mielen jälkeen, waan tähän asti ei se ole wielä onnistunut. Ilmassa purjehtian pitää wielä asettauman tuulen jälkeen, ja niinmuodoin ei tämä suuri hawaitsema ole wielä woinut antaa mitään sen kustannuksia ja waaroja wastaawata palkintoa. Mutta jos waan kerran opittasiin laskemaan ilmalaiwaa, niin saatettaisiin tätä hawaitsemaa käyttää jaloimmiin edesottamuksiin, ja sitte tulisi se mahdolliseksi, jota muuan Robertson jo on miettinyt, että purjehtia suurella ilmalaiwalla koko maan ympäri.

 

Ne suuret kustannukset, jotka pallon täyttäissä owat wälttämättömät, owat myös tähän asti olleet suurimmina esteinä. -- Jos pallon täytteeksi löydettäisiin jotakin huokeampata ainetta, niin woitettaisiin sillä jo paljon.

 

Edellämainittu Blanchard on monessa Europan maassa käynyt enemmän kuin 50 kertaa ilmassa, ja saattanut ilmapurjehtioille suuren hyödyn sillä, että hän on miettinyt putoussiiwen, jolla purjehtia saattaa, jos pallokin rikkautusi, ilman waaratta laskeuda alas. --

 

Se pitin kaikista täänkaltaisista ilmareisuista on kuitenkin se, jonka kolme Englandilaista Joulun aikana 1837 tekiwät Londonista Franskan salmen, Belgian ja Reini wirran ylitse, jonka matkan he kulkiwat wähemmässä ajassa kuin yksi wuorokausi. Joitakuita wuosia sitte on Parisissa koeteltu tehdä ilmalaiwaa uudesta rakennuksesta, johon piti mahtuman ei sähempää kuin 17 henkeä, ja joka piti hallittaman niinkuin laiwa merellä. Waan nostessa halkesi kuitenkin tämä pallo, ja sitte ei sitä enää ole yritetty uudesta rakentamaan, waikka omituinen seura on warten wasten yhtynyt, jonka aikomus oli että toimittaa ilmakulku Parisin ja Londonin wälille. -- Tämä olkoon sanottu itsestään ilmalaiwasta. Nyt annamme tässä muutamen Herran Kirschin kirjoituksen yhdestä ilmareisusta, jonka hän teki Frankrikissä 5 päiw. Kesäkuussa wiimme wuonna:

 

Minun uusi ilmapalloni on kutschuwaatteesta *) warsin hywästi ilman pitäwä ja warustettu putoussiiwellä, joka warjelee kaikesta waarasta. Itse laiwa on hywin warmasti ja yksinkertaisesti sidottu putoussiipeen warsinaisilla nauhoilla. Minä aloin kohota kello lähes 7. Palloni ei ollut täytetty kuin kolmanneksi osaksi siitä kewyestä ilma-aineesta, ja olisi tarwinnut kaks sen wertaa, jos siinä on usiampia henkiä. Minulla oli muassani 118 naulan kuorma ja 28 naulaa nousuwoimaa, jonka piti matkaansaattaman 3 kyynärän pikaisuuden sekundissa **). Tällä pikaisuudella piti minun yhden tunnin kuluttua oleman lähes 7000 kyynärän korkeudella, jos pallo nousi yhtä tasasesti. -- Minulla oli muassani lämpymän mittari, joka maassa näytti 20 graadia lämmintä, waan laskeui korkeimmillaan 10½ graadin kylmyyten. Kuin minä awasin pallon alapuolessa olewan tapin, niin putosi reiästä jääpalasia, jotka oliwat tulleet pallossa olewan wesihöyryn hyydynnästä. Minä yritin juomaan wiiniä, jota minulla oli kanssani, waan se oli jäätynyttä. Minulla oli aikomus purjehtia ilmassa usiampia tuntia, waan kuin kopeloin taskujani, hawaitsin minä harmikseni, että rahakukkaroni oli unohtunut maahan, jonka tähden minun piti laskeuman taas alas. Sentähden awasin minä laskutapin ja heitin pidätyskoukkuni noin 30 minuuttia siitä kun olin alkanut tulla alaspäin; minä olin lähellä muuanta linnaa, waan kuin tuuli ajo minua liian siewään metsää kohden, joka oli linnaa likellä, niin piti minun wiskaaman yksi osa painokuormaani, jotta muka taas nosta ylöspäin. Sillä wälillä oli pidätyskoukku kuitenkin tarttanut muutameen puuhun, niin että haara, johon se oli kiintynyt, katkesi ja seurasi pallon kanssa noin 1700 kyynärää. Kello lähes 9 illalla laskeun minä muutamelle apilaspellolle, ja hawaitsin kahdessa tiimassa kulkeneeni 15 peninkulmaa, waikka tuuli oli niin mieto, että maassa siitä ei tietty paljon mitäkään." Tähän lisää Herra Kirsch, että pallo ei kääntelete eikä wapise, ja ei myöskään wuoda ensinkään.

 

Kuwaus näyttää minkä näkönen ilmalaiwa on.

 

 

[ attachment removed ]

 

 

___________________________

*) Kautschu on yhtä lajia puunpihkaa, joka on niin sitkiätä ja taipuwaista, että sitä käytetään waatteiksi, kengiksi j. n. e. Sen Latinainen nimi on G u m m i  E l a s t i c u m.

 

**) Yksi tunti taikka tiima on jaettu 60:neen minuuttiin ja joka minuutti 60:neen sekundiin. Niinmuodoin on yksi sekundi 1/3600 (yks kolmetuhannes kuussata osa) tunnista.

 

 

***************************************************************

 

Maamiehen Ystävä, nro 31. 31.7.1847.

 

Tuulten kulusta

 

Kewyt, waiwon hawattawa tuuli, kulkee tiimassa puolentoista Wenäjän wirstan paikoilla; kohtalainen tuuli peninkulman; rajutuuli kolmesta niin kuuteenki peninkulmaan; myrsky kahdeksan penikulmaa, ja tuulispää, semmoinen, joka kukistaa huoneita ja tempaa maasta puita juurineen matkaansa, kulkee kaksitoista penikulmaa tiimassa. Ilmalaiwoilla kulkiat owat hawanneet, että korkiammalla ilmaasa useinki tuuli puhaltaa waston sitä tuulta, joka alempana käypi. Jäämerellä ajelehtii halki kesän suuria suunnattomia jäätönkäleitä ja purjehtiat kertowat niistäki moniaiden kiireesti waston tuulta kulkewan; koska toiset liikkuwat tuulen mukaan. Syy tähän kummitukseen sanotaan olewan se, että kun wedenpinnassa allto käypi tuulta myöden, sywemmässä wesi taas wirtoisi jälelleen waston tuulta täyttämään sitä lomaa wedessä, jonka poisaaltoawa wesi jälkeensä jätti. Tämä sywemmässä käywä wirta kuljettaisi myötänsä ja waston tuulta niitä jäätönkäleitä eli jääwuoria, jotka painonsa suhteen owat sywemmässä ja toiset, jotka eiwät painu niin sywään, menisiwät tuulen mukaan. Tätä oppineilta mietittyä selityslaatua emme kuitenkaan pidä tyydyttäwäisenä. Sillä kun tuuli kuljettaisi muutamia, aluswirta toisia jääwuoria, niin pitäisi wälttämättömästi niiden wälillä löytyä eräitä, jotka pyöriwät ympärite paikaltaan liikkumatta. Mutta onko semmoisia? -- Myös pitäisi samaa selityslaatua myöden pienempien jääwuorien kulkea tuulen mukaan, suurempien waston tuulta; mutta tapahtuuko sillä tawalla? -- Kaikissa wirroissa erotetaan pääwäylää alasjuoksewa  u k o n w i r t a  sen wieriltä ylösjuoksewasta  ä m m ä n w i r r a s t a. Eikö liene sama syy jääwuorienki kahtalaiseen kulkuun Jäämerellä, kun wedenki wirroissa kahtalaiseen, toinen toistansa wastahakaseen juoksentaan? -- Ja olkoonpa kuinka tahansa, niin ainaki sanowat olewan hywin oudon ja kummittawaisen Jäämerellä katsella, kuinka jääwuorista yhdet juoksewat päresukaa sinne, toiset rientäwät tänne aiwan wastahakaan niiden wieressä kulkewien suuntaa ja retkeä.

 

***************************************************************

 

Maamiehen Ystävä, nro 31. 4.8.1849.

 

Ungerista.

Itäwallan sotawäki on jo tullut Ofen kaupunkiin, josta wiholliset wastusta tekemättä oliwat paenneet. Pesthin kaupungista oliwat wiholliset myös lähteneet pois.

 

Sotiwarustukset Ofenissa häwitettiin Ungerilaisilta kohta sen werisen 21 päiwän Toukokuuta jälkeen, kuin se heiltä wiimein wäkirynnäkällä otettiin.

 

Wenedigin kaupunkiin owat jo usiampia kertoja koittaneet pudottaa ilmalaiwoista tuli pumppuja, mutta tuuli on aina wienyt ilmalaiwat niin pikaisesti yli kaupungin ettei saatukaan pudotetuksi aiwotuille paikoille. Wasta äskettäin putosi sellainen tuli pumppu kaupunkiin ja matkaan saattoi warsin hirwiän häwityksen; tornit ja muurit sen paikan ympäristössä nähtiin kaatuwan. Ei monta senkaltaista tarwittaisi ennenkuin koko kaupunki olisi muuttunut kiwiraunioksi. Kenraali kielsi sentähden usiampia päästämästä, toiwoen kaupunkilaisten antautuwan ilman sellaista häwitystä.

 

 

Lähde: Historiallinen sanomalehtikirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto.

[Petri Hellemaa 0]

Maamiehen Ystävä, nro 32. 11.8.1849.

 

Ilma-purjehtioista.

 

Rauta ankkuri, joka mereen lasketaan, wajoaa omasta painostansa ja wiepi touwin jälestä kunnes pohja estää sywempään wajoamasta; Kuolema meren wesi, joka sulaneiden, suolasien aineiden tähden on raskaampaa ja paksumpaa kuin wesi muissa merissä ja järwissä, kantaa ihmisen waikk'ei osaa uidakaan; eläwä hopiassa ui rauta kanki niinkuin puu wedessä, ja ylipäätä pysyy aina kewiämpi ainet päälläpäin ja raskaampi wajoaa pohjaan.

 

Laiwan kulku, joka on perustettu mainittuin omaisuuksiin päälle on jo ikiwanhoista ajoista tunnettu. Helposti sen keinon älysikin ihminen kuin hänelle jo oli melkein kaikki puulait tarjona, joista enimmät uiwat weden päällä; eipä ohuesta raudasta tehty aluskaan, jonka sisus on ontto eli ilmalla täytetty uppoa, sillä ilma on 770 kertaa kewiämpi kuin wesi.

 

Mutta ihminen ei ollut sillä wielä tyytywäinen että pääsi wettä myöden kulkemaan, hänen mielensä teki koettaa jos ei lintujen tawalla pysysi ilmassakin, waikka kyllä tiesi lintujen olewan sitä wasten luodut onsilla luilla ja onsilla höyhenillä ja wielä heidän sisuksissakin löytywän rakkoja jotka hengittämällä täytywät ilmalla, paitsi ihmeellinen siipien rakennuksensa jota ihminen ei millään tawalla saa aikoin. Italialainen, Dantes nimeltä, rakensi kuitenkin wiidennessä toista wuosi sadassa, itselleen siiwet, joilla muutaman kerran pääsi lentämään yli pienen järwen, wan putosi wiimein korkiasta tornista lähteissä ja taitto jalkansa. Kaksi hänen jälkeistänsä, Oliwier ja Backwelle saiwat hengellänsä maksaa lento-halunsa.

 

Me sanomme jo ilman olewan 770 kertaa kewiämmän wettä, josta arwaa mikä eroitus on pysyä weden päällä taikka ilmassa. Eläwä ruumis ei ole raskaampi kuin wesikään, waan ilmaan werrattuna sata kertaa raskaampi kuin rauta weden rinnalla. Oppineet miettiwät sentähden wuonna 1670, mitenkä saisiwat niin suuren rakennuksen ilmasta tyhjennetyksi että nostasi sekä rakennuksen että ihmisen maan pinnasta ylöspäin. Ilma pumpu eli tyhjennys konet oli parikymmentä wuotta ennen keksitty ja sillä luuliwat sen aikoin saawansa; mutta mistä löytää pitäwää ainetta ympärykseksi, ilma-piirin suurta painoa wastaan joka waikuttaa wähilleen 2,220 naulan painolla neliskulmaisen jalan pinnalla. Eräs Franskalainen, Galien nimeltä, luuli pitäwän täyttää pallon korkialla wuorella hienommalla ilmalla että ilma-piiri wähemmin waikuttaisi. Wasta wuonna 1766, kuin kuuluisa luonnon tutkia, Henry Cawendish nimeltä, keksi ilmaa paljon kewiämmän märkö-kaasun (wätgas), pääsiwät ilmapurjehtiat kaikista entisistä wastuksista; sillä mainitulla kaasulla täytetyt rakot nousiwat helposti taiwasta kohden.

 

Joitakuita wuosia myöhemmin saiwat Montgolfier nimiset weljekset paperisen pallon nousemaan walkialla. Heidän pallonsa nouseminen oli taas perustettu sen tiedon päälle että lämmin eli kuumennettu ilma on kewiämpi kuin kylmä. He tekiwät 60 kyynäräisen pallon paltinasta, wuorasiwat sen sisältä päin paperilla ettei ilma päässyt läpi juoksemaan ja täyttiwät sen kuumennetulla ilmalla. Waikka pallo paino 450 naulaa ja siihen wielä lisäsiwät 400 naulaa muuta painoa, nousi se kymmenessä minutissa kolme tuhatta kyynärää maan pinnasta ja laskeui puolen peninkulmaa nousu paikasta maahan.

 

Sanomalehdet julistiwat ympäri mailman tätä ihmettä jonka kautta ihmisten piti linnun tawoin pääsemään ilmassa kulkemaan. Professor Charles Parisissa teetti tahtista (silkki waatteesta) pallon, woiteli sen sulatulla pihkalla ja täytti märkä-kaasulla. Pallo nousi kahteen minuuttiin 1500 kyynärää ja katosi pilwiin, mutta ilmautui taas ja putosi tunnin päästä kolme peninkulmaa matkaa nousu paikasta. -- Tähän asti ei wielä minkäänlaista eläwää ollut seurannut palloa, ja ensimmäiset joita nuorempi Montgolfier lähetti uutta purjehtimisen keinoa koettamaan, oli lammas, kukko ja ankka. Tunnin päästä toi pallo heidät terwennä maahan. Sitte wasta nousi Rozier niminen luonnon tutkia; 30 syltä pitkä nuora, jolla neljän minuutin päästä wedettiin maahan, oli sidottu palloon ettei päässyt nousemaan korkeammallen. 4 päiwää myöhemmin, 21 päisä Marraskuuta 1783, lähti hän uudestaan toisen seurassa, ilman minkäänlaisetta nuoratta, nousi näkymöttömiin ja laskeui hiljalteen maahan puolen tunnin päästä, ja oli niinmuodoin ensimmäinen ilma-purjehtia. Hänen jälkeensä lähti Professor Charles purjehtimaan, nousi wähilleen wiidentuhannen kyynärän korkeuteen, jossa kylmä ja kewyt ilma jo tuntui waiwaloiseksi, ja laskeui puolen tunnin päästä ilman minkäänlaisetta wahingotta maahan.

 

Ensimmäisistä ilmapurjehtioista on Blanchard, Franskan maalta, merkillisin. Hän oli jo pienestä lapsuudestakoittanut rakentaa siipiä itselleen, mutta kuin niillä ei päässytkään liikkeelle, teki hän tawallisen ilmalaiwan jonka warusti putous siiwelle, että jos laiwa rikkaantuisikin, hän kuitenkin ilman waaratta sillä taitaisi laskeuda alas. Usiampia kertoja ilmalaiwalla noustuansa sekä Franskan maalla että Englandissa, lähti hän Amerikalaisen kanssa Englandista poikki salmen Franskan maalle. Sillä tiellä oli jo wähällä hukkua. Märkö-kaasua oli päässyt juoksemaan pallosta ja laiwa alkoi jo pudota mereen että heidän täytyi heittää ensin lastinsa 30 naulaa, kaikki kapineensa ja wiimein waatteet päältänsä mereen, senkautta kewentääksensä laiwaa. Siitä ei kuitenkaan olisi apua ollut jos ei tuuliais pää olisi sattunut wiemään laiwan Franskan maan puolelle. Franskan Kuningas antoi hänelle siitä reisusta 12 tuhatta frankkia ja wielä wuosinaisen pensionin kuolema-päiwään asti 1200 frankkia.

 

Blanchard oli 66 kertaa noussut laiwallansa ilmaan ja aina onnellisesti päässöt maahan; mutta frouwansa joka hänen kuoltuansa myös usiampia kertoja käwi ilmareissulla, putosi wuonna 1819, kuin laiwa oli syttynyt tuleen, ilmalaiwastansa maahan ja kuoli paikalla.

 

Blanchard kulki ilmalaiwallansa Englandista Franskan maalle, mutta Rozier ja Romain koittiwat jälestäpäin samana wuonna purjehtia Franskan maalta Englandiin ja nousiwatkin 14 päiwänä Kesä kuuta kello 7 aamulla Calais kaupungista kauniilla ilmalla ja myötä tuulella joka wei ilmalaiwan Englandia kohden; mutta tiellä kääntyi tuuli itäiseksi ja wei laiwan Atlantin merelle päin, ja sitte pohjoiseksi joka toi heidät takasin Franskan maalle. Boulognin kaupungin tienoihin tultua putosiwat laiwastansa ja musertuiwat että tuskin enää ihmisen muotoakaan heissä eroitti. Lisää toiste.

 

***************************************************************

 

Maamiehen Ystävä, nro 42. 18.10.1851.

 

Ihmeellinen Ilma-laiwa.

 

Ilma palloja on lystin wuoksi laskettuna ilmaan nousemaan, monin paikoin suloisessa Suomenkin maassa. Moni M:hen Y:wän lukija on ehkä omin silmin nähnyt ilma-pallon nousewan pilwien tasalle, mänewän näkymättömiin ja wiimein waipuwan jälleen maahan. Mutta joka tätä taas ei omin silmin ole nähnyt, ei kuitenkaan ole tästä tykkänään tiedon puutteessa; sillä M:hen Y:wässä on useammin kerroin ollut puhe ilma-palloista ja laiwoista sekä ilmassa purjehtijoista.

 

Jolla siis on, kuin olla pitäisi, wanhoja Sanomalehtiä nidottuna kukin wuosikerta eri kansiinsa, häntä johdatamme wilkaisemaan M:hen Y:wään, wuonna 1845 n:o 4:ään, ja wuonna 1848 n:o 18, sekä w:na 1849 n:o 32, 33 ja 34. Ensin mainitun wuoden neljännessä numerossa on myös ilma-laiwan kuwakin nähtäwänä. Niille taas, jotk'eiwät i'ässänsä ole ilma-palloa nähneet eiwätkä sanomia säilyttäneet, annamme tässä joita kuita selityksiä:

 

Jokainen tietää, kuinka puu, eli muu wettä keweämpi kappale, järwen pohjaan painettua, aina pyrkii weden pintaan. Samoin kohoawat myöskin sawu uunin piipusta ja höyry walkealla olewasta padasta ylös pilwiä kohden, sen tähden eli siitä syystä, että owat keweämmät kuin ympärillä olewa ilma. Hienosta waatteesta tehty pallo saadaan niinikään ilmaan lentämään, jos siitä ilma imetään pois, ja se sitten täytetään jolla kulla ilmaa keweämmällä aineella. Tähän tarpeesen tawallisesti käytettyä ainetta olisi  w e s i - k a a s u  eli  w e s i - h u u r u. Wesi-huurulla täytetty pallo nousee ilmaan nousemistaan, kunnes ennättää niin korkeallen, että ympärillä olewa ilma on yhtä ohkainen ja kewyt, kuin wesi-huuru pallon sisässä. Siellä se sitten seisattuu ja tulee tuuli-ajona maahan jälleen. Luin tässä ei käy perää pitäminen, niinkuin weneessä; waan pallo männä tupsuttaa tuulen mukaan, kunnes se puota rupsahtaa mihin waan sattuu: milloin maalle, mantereelle, kulloin selwällen meren selällen; niin palloon liitetään weneen kaltainen istuin, jossa ihminen, mereenkin pudottua, woipi säilyttää henkensä. Nykyjään on Amerikassa tekeillä oikein oiwallinen ilma-laiwa. Sanomat siitä kuuluwat näin:

 

"Ilma-laiwa, nimeltä U n i t e d - S t a t e s, jota R o b j o h n -niminen mestari par'aikaa rakentaa, on jo walmiiksi tulemaisillansa. Ilma-pallon alla olewa wene on 32 kyynärää pitkä, 3 kyynärää ja 4 tuumaa korkea ja 3 kyynärää leweä. Se on tehtynä aiwan keweästä puusta, ja warustettuna, kuin hywäkin laiwa, sekä owilla ja lasi ikkunoilla. Mutta se ei olekkaan mikään joutawa laiwa; waan kaikin puolin täydellinen höyry-alus. Höyry pannu, joka onwaskesta, on sisuudeltaan noin 40 kannun weroinen. Weitikka eli massini on 12 hewoisen woimainen, ja siiwet eli pyörät kiepuwat 66 kertaa ympärin tunnissa. Itse ilma pallo on 130 kyynärää pitkä, näöltänsä kuin tupakka-pötkylä eli sigarri, ja paksummalta paikaltaan 12 kyynärää laaja. Kaikki tarpeet owat niin ohkoiset, siwakat ja soma-tekoiset, että koko kone weneineen ja weitikoineen ei paina muuta, kuin noin kahden sadan leiwiskän paikoillen. Mutta jos se on soma, siwakka ja kaikin puolin hywä-tekoinen, niin on sillä hintaakin. Herran Robjohn on kuluttanut sitä rakentaissa 5,000 Amerikan dollaria, joka meidän rahoissa tekisi noin 6,775 hopea ruplaa. Semmoinen on nykyjään mailman paras ilma-laiwa. Saas nähdä miten sillä syntyy ilmaan lentäminen?

 

***************************************************************

 

Sanan-Lennätin, nro 23. 7.6.1856.

 

Ilmaleiju (ilma-laiwa).

 

Warsin ihmeteltäwiä owat ihmisien keksinnykset. Me tiedämme mistä arwosta höyry-massinoidenki keksimys on. Se antaa ihmisille tuhansia käsiwarsia ja on monen weto-eläimen siainen. Me tiedämme myös mikä hyöty siitä wasta nykyjään keksitystä ja meiltä jo ennen selitetystä liekelennättimestäki on koko ihmiskunnalle. Merkillisempiä ihmisen keksimiä kapineita on myös se niinkutsuttu Ilma-leiju eli -laiwa, jonka weljekset Montgolfier keksiwät w. 1782. Tuo kulku-kone ei siis ole höyryä paljo nuorempi, waikka se ei ole jaksanut päästä höyrylaiwan wertaiseksi. Olkoon kuitenki tästäki ja sen waikutuksista muutama sana sanottu, näyttääksemme, ett'ei näissä koneissa ole mitäkään jären kummastuttawaa eli pelottawaa taikaus-woimaa, waan ainoastaan ihmeteltäwää esimerkkiä, kuinka luonnon woimat saadaan palwelemaan ihmisen henkeä.

 

 

[ attachment removed ]

 

Kuwassa näemme ilmaleijulla olewan kaksi osaa: suuri ympyräinen  p a l l o, ja hienoista nuorista riippuu sen alla pienoinen wene. Weneessä näemme miehen; se on laiwan kattein. Ei weneessä näy perää eikä purjetta eikä muita laiwakapineita, eikä niitä olekkaan; wenettä tarwitsee ilmassa kulkewa ainoastaan istuinlaudaksensa ja ewästä sekä kapineita koossa pitääksensä. Pallo on sitä wastaan ilmaleijun pää-kone.

 

Usein olemme kyllä nähneet, kuinka weteen upotettu korkki-tulppa, puu-kuori, humala ja muu, wapaaksi päästyänsä, heti nousee weden pinnalle siitä syystä, että se on wettä keweämpi. Tietty on myös että ne nouseewat juuri niin korkealle, että saawat wedeltä määrälleen niin laajan sian kuin itse painaawat, se on: jos se paikka alapuolla weden kalwoa, jossa korkki on, täytettäisiin wedellä, niin tämä tähän mahtuwa wesi painaa määrälleen niin paljo, kuin itse korkki-palainen painaa.

 

Koska nyt tämän tiedämme, ja tiedämme myös, että ilmalla on oma painonsa, waikka kohta ilma on wettä keweämpi, -- ja jos tahtosimme kohota ilmaan, niin emme siis tarwitse muuta kuin tehdä itsemme ilmaa keweämmäksi, ja me nousemme siksi, kuin se ilma-koko, joka ei siihen paikkaan sowi missä me itse olemme, muuttuu niin keweäksi kuin mekin olemme.

 

Kuwassa näkywä ilmaleijun pallo on tehty kepeästi silkki-waatteesta ja woideltu, ilmaa ei läwitsensä laskewalla, woiteella. Pallo nuorinensa makaa tawallisesti weneessä tukkuun rutistettuna pussina. Waan kun matkalle tuumitaan männä, täytetään tämä silkki-pussi niinkutsutulla Wety-kaasulla (wätgas). Kun tämä kaasu on 14 ½ kertaa keweämpi, kuin ilmaa, niin pallon täytyy pyrkiä raskaampata ilmaa ylemmä, samate kuin korkki kohoaa wedessä. Ja kuta suuremmaksi pallo tehdään, sitä enemmän ilmaa sopisi siihen paikkaan, missä pallo on, ja sitä waikeampi on pallon pysyä maa-pinnassa. Suuret pallot jaksaawat siis wiedä weneessänsä sekä ihmisiä että raskaampiaki kuormia ylös pilwiin.

 

Jos höyhen-säkki sullotaan pieneen pussiin, ja tynnyri-mitta täytetään näillä pussiloilla ja toinen yhtä suuri mitta täytetään höyhen-säkkilöillä, joissa höyhenet eiwät ole niin tiheään sullotut, niin pussiloilla täytetty mitta on toista mittaa raskaampi. Samate on ilmaki sitä raskaampi, mitä tiheämpi se on. Ja samate kun maa wetää kiwen luoksensa ja pysyttää sitä pinnassansa kiini, samate wetää se myös ilmaa luoksensa. Waan kun maan wetowoima wähenee etäisyyden mukaan, niin siitä seuraa, että maata likimmäinen ilma on tiheämpään wedetty ja siis sakeampi ja raskaampi, kuin ylempänä eli maasta etempänä olewa ilma. Sentähden nousee ilmaleiju ensin nuolen sukkeluudella maan pinnasta siinä raskaammassa ilmassa, mutta ehdittyänsä semmoiseen ilmakertaan, joka on niin keweä kuin palloa täyttäwä kaasu, ei pallo enää kohoa ylemmä, waan kuletetaan tuulella eteenpäin, ja leijuu siis samate kuin wesi-kuppa tai höyhen ilmassa.

 

"Mutta", kysyy ehkä lukija, "kun siinä ei ole perää, miten sitä saapi kulkemaan minnepäin sitä tahdomme?" -- Eri ilmakerrassa puhaltaa tawallisesti eri tuuli; jos siis alemmassa ilmakerrassa puhaltaa länsi-tuuli, ja itäänpäin pyrimme, niin hana au'aistaan, josta kaasu pääsee wähemmäksi, ja ilmaa tunkeikse palloon. Tästä raskautunut pallo putoaa alemma ja tuuli siellä wiepi meitä itäänpäin. Jos taas pyrimme ylempänä puhaltawaan tuuleen, niin weneestä wiskataan hiekka-säkkilöitä, joita jo maalta otimme mukaamme. Se kewennetty kuorma antaa pallon wiedä meitä ylemmä. Kuin taas maalle pyritään takaisin, niin lasketaan hanan kautta ilmaa wähitellen kaasun siaan, ja leiju lentää kuin tetri maahan.

 

Jos koneet särkeytyisiwät tiellä, niin on wene ja niinkutsuttu putous-warjo turwaksemme. Ilmaleijulla kulkeissansa yli salmen, joka Englannin Ranskasta eroittaa, keksi Blanchard w. 1785 putous-warjon, joka on samannäköinen kuin meillä tawallinen sateen-warjo, waikka paljoa suurempi. Kun tämä lewitetään, niin ilma sitä kohottelee, eikä laske onnetointa rutosti maahan putoamaan. Jos silloin järwelle sattuu putoamaan, niin on se pieni wenoinen hänele ainoaksi turwaksi. Sentähden on moniki henkensä mänettänä tämmöisellä ilma-reissulla.

      Potu.

 

***************************************************************

 

Hämäläinen, nro 26. 29.6.1860.

 

Hywästi jättösanat riidassa H:ra B:lle.

...

Minä annan myöden eli suostun: ... 5) keliriitteen aikana on paljo hauskempi ja soweliampi mennä Wanajaweden pohjaa myöden taikka myöskin ilmalaiwalla Sääksmäen kirkolle, kuin että waiwata omia taikka hewoisensa jalkoja maantietä myöden Kalwolan taikka Akaan kirkolle; ...

 

***************************************************************

 

Uusi Suometar, nro 66. 19.8.1869.

 

Uusi ilmalaiwa

kuuluu rakennetun Amerikassa, johon mahtuu 6 matkustajaa ja joka kulkee 5 peninkulmaa tunnissa.

 

 

 

Lähde: Historiallinen sanomalehtikirjasto (1771-1890), Helsingin yliopiston kirjasto.

[Petri Hellemaa 0]

Uusi Suometar, nro 98. 12.12.1870.

 

Parisilaiset sanomalehdet owat nykyjään kowin kawenneet. Muutamat niistä eiwät ole suuremmat kuin yksi silkkipaperille painettu siwu. Niin esim. on Gaulois, joka muinoin oli sangen suuri lehti, nyt postipaperiarkin kokoinen ja keweä kuin höyhen. Se on painettu kiwipainolla yhdelle siwulle ja sisältää ainoastaan neljä lyhyttä ja kapeaa palstoa, jotka owat painetut niin wähäisillä kirjaimilla, että niiden lukemiseen milt'ei tarwita suurennuslasia. Tälläiset sanomalehdet woitaan lähettää ilmalaiwa-postilla.

 

***************************************************************

 

Tieto-Sanomia Suomen Kansalle, nro 1. 4.1.1871.

 

 

[ attachment removed ]

 

 

Ilma-laiwa.

 

Krödsherred nimisessä paikkakunnassa Norjan maalla nähtiin muutamana päiwänä wiime Marraskuussa koko kummitus. Metsässä erään talon läheisyydessä tapasiwat ihmiset pallonmuotoisen laitoksen, johon oli köysillä kiinnitetty wenheen muotoinen kori. Pallo waan liikkui ja läähätti -- kuin mikähän. Tänne tietysti kerääntyi maakansaa kummaa ihmettelemään ja siinäpä nyt tuumailtiin, mikähän tuo oikeastansa olisi. Muutamat luuliwat kuun pudonneen alas maahan, toiset pitiwät sen "merkkinä" taiwaasta ja arweliwat mailman lopun olewan tulossa. Olipa joukossa kuitenkin wiisaampia, jotka asiaa paremmin ymmärsiwät. Oliwat näet jostain kuulleet kerrottawan ilmapalloista eli ilmalaiwoista ja arwasiwat kohta tämän olewan juuri niitä, eikä minkään kummituksen. Oikeassa he oliwat. Myöhemmin saatiin koko asiasta selkoa. Ilmalaiwa oli tullut kaukaa, aina Ranskan maalta asti.

 

Ranskan maalla, niinkuin tiedetään, on tätä nykyä hirmiunen sota. Siellä on nyt sodan kuluessa huomattu, mikä suuri käytännöllinen hyöty woi ilmalaiwoista olla. Maan pääkaupunki, Pariisi, on näet Preussiläisiltä piiritetty ja ainoa keino, jolla sieltä woi saada tietoja muuanne, on joko posti-kyyhkysien tahi ilmalaiwojen kautta. Miten hyödylliset ja tärkeät nämät kulkuneuwot ilman kautta owat olleet Ranskalaisille, huomataan esimerkiksi seuraawasta tapauksesta. Kun Pariisi oli joutunut piirityksen alaiseksi, jäi samalla maan hallituskin sinne ikäänkuin kierretty karhu, ettei woinut maakunnissa asioita järjestää. Siellä käwikin kaikki hullusti. Hallituksen päämiespä oli uskalias mies. Hän nousi ilmalaiwaan ja pääsikin sillä onnellisesti piirityslinjan ulkopuolelle, waikka Preussiläiset koettiwat ampua ilmalaiwaa, joka kiiteli ilmassa heidän ylitse. Maakunnissa asiat alkoiwat parata, kun saiwat johtajan.

 

Tawallisesti antawat Ranskalaiset ilmalaiwansa kohota 1,200 kyynärää, johon korkeuteen wihoillisten kuulat eiwät woi käydä, ja antawat tuulen ajaa itsensä semmoisiin paikkoihin, joissa ei ole wihoillisia. Waan koska näitä laiwoja ei woi laskea mihin tahtoo, tapahtuu usein että he joutuwat wihoillisten keskeenkin, wieläpä joskus kaukaisille maillekin. Ilmalaiwassa, josta alussa puhuimme, oli kaksi miestä noussut Pariisista, aikomuksella wiedä tietoja Ranskan maakuntiin ja siellä olewalle hallitukselle, waan tuuli wei heidät pohjoiseenpäin ja wiisitoista tuntia purjehdittuansa tuliwat he wiimein wuoriseen seutuun, jossa he antoiwat laiwansa pudota alas eräälle tunturille. Sieltä läksiwät he ihmis-asuntoja etsimään ja saiwat wiimein kuulla, että oliwat joutuneet Norjaan, josta he höyrylaiwassa palasiwat Ranskaan. Itse ilmalaiwa ei kuitenkaan pysynyt siinä, mihin oliwat laskeneet sen alas, waan kohosi wielä ja putosi uudelleen Krödsherred'iin, niinkuin alussa olemme kertoneet.

 

Ihminen, joka puu- tai rauta-aluksilla purjehtii poikki aawojen merien, ja höyryn woimalla kulkee sekä merellä että maalla, on myös keksinyt keinoja kohota korkealle ilmaan ja linnun teitä kulkea paikasta toiseen. Kentiesi ihmettelee moni sitä, että on mahdollista nousta niin korkealle ilmaan ja siellä purjehtia. Waan tämä on hywin luonnollista. Jokainen tietää, että puupalanen, jos se painetaan weteen, kohoaa ylös sen pinnalle, koska se on keweämpi kuin sama werta wettä. Jokainen on nähnyt miten saippua-rakko kohoaa ilmaan. Ilma, jota puhalletaan rakon sisään on lämpimämpi, kuin rakon ulkopuolella olewa. Lämpimämpi ilma on aina kylmempää keweämpi. Rakko siis kohoaa. Ilmapallot eli ilmalaiwat kohoawat myös siitä syystä että palloon suljettu ilma on tawallista ilmaa keweämpi.

 

Noin sata wuotta takaperin ei ilmalaiwoista wielä tietty mitään, samoin kuin joitakuita wuosikymmeniä takaperin ei ollut kellään aawistustakaan, mitä suurta woisi höyryn woimalla aikaan saada. Ensimmäinen ilmalaiwa tehtiin Ranskan maalla wuonna 1782. Tämän teki kaksi weljestä nimeltä Montgolfier. Heidän ilmapallonsa oli tehty paperista ja täytettiin lämmitetyllä ilmalla. Myöhemmin keksittiin pallon täyttämiseksi sopiwampia aineita. Löytyy ilmanmoinen aine eli kaasu, jota wetykaasuksi kutsutaan ja joka on 14 kertaa keweämpi kuin tawallinen ilma. Tehtiin suuri pallo (eli oikeastansa säkki) silkkiwaatteista, joka ulkopuolelta woideltiin wernissalla, että se tulisi ilmanpitäwäksi, ja tämä täytettiin wetykaasulla. Silkkiwaate ja kaasu painoi yhteiseen paljoa wähemmin kuin sama werta ilmaa, niin että pallo wielä woi nostaa mukaansa jokseenkin suuria painoja. Tämmöinen parannettu ilmapallo tehtiin ensi-kerran wuonna 1783 ja laskettiin ilmaan Pariisin kaupungista. Pallo oli halki mitaten 6 kyynärää ja painoi 21 naulaa. Se kohosi 3,000 jalkaa, katosi pilwiin ja laskeutui taas maahan 5 peninkulmaa Pariisista Gonesse-nimiseen kylään. Samoin kuin alussa kerroimme Norjassa tapahtuneen, käwi täälläkin, sillä tämän kylän asukkaat eiwät olleet koskaan ennen nähneet ilmalaiwaa, kun nyt yht'äkkiä näkiwät tämmöisen ihmeen kiitelewän korkealla ilmassa.

 

Wiisaimmat luuliwat sen olewan ihmeellisen petolinnun, waan useimmat pitiwät sen itse ilmoisena paholaisena; jotkut wäittiwät sen olewan kuun, joka putosi alas maahan. Kuta likemmäksi pallo tuli, sitä suurempi hätä ja tuska kylässä, kunnes wiimein kaikki juoksiwat kiiruusti kirkkoherrallensa ilmoittamaan, mikä kummitus oli tulossa. Kirkkoherra läksi seurakuntalaistensa kanssa paholaista pois manaamaan. Se oli nyt laskeutunut eräälle niitylle. Warowasti he lähestyiwät kummitusta, joka liikkui ja piehtaroi maassa syystä, että palloon käwi tuuli ja siinä wielä löytyi kaasua. Rohkein talonpojista lähestyi sitä latatulla pyssyllä, tähtäsi ja ampui sen maahan. Kaasu wirtasi rajusti ulos reijästä ja pallo kutistui sen wuoksi kokoon. Luullen kummituksen saaneen kuolinhaawansa, töytäsi joukko wiikatteilla, harawoilla ja heinähangoilla sitä täydellisesti tappamaan. Kaasu wirtasi haawasta ja pallo, johon oli uhrattu niin paljon työtä ja miettimistä, pistettiin rikki, rewittiin kappaleiksi ja solmittiin wiimein hewoisen häntään ja wedettiin ympäri niittyä. Nyt oli se perinpohjin tapettu, kunnes ilmapallon tekijä saapui kylään ja selitti typerälle kansalle, minkä he oliwat paholaisena pitäneet. Kallista pallostaan löysi hän ainoastaan likaisia ryysyjä. -- Kerrotaanpa Suomessakin parikymmentä wuotta takaperin tapahtuneen samalla lailla. Pietarista laskettu ilmapallo pudottihe Sakkolan pitäjään, erään talon pellolle, jossa se kangilla "tapettiin".

 

Kauan aikaa eiwät ihmiset uskaltaneet seurata ilmapalloja ilmaan. Kaksi urhoollista Ranskalaista teki ensimmmäisen koetuksen, joka onnistui hywin. Ilmapallon alle sidotaan wene tahi kori, johon purjehtijat käywät istumaan. Itse pallo on aiwan suljettu, waan warustettu henki-läpällä, jota purjehtija woi au'aista milloin hywänsä. Palloa ei kokonaan täytetä kaasulla, sillä se woisi helposti haljeta, kun se kohoaa korkealle, jossa ilma painaa wähemmin. Warmuuden wuoksi laskee purjehtija wielä aika-ajoin jonkun määrän kaasua ulos. Kun hän tahtoo painua maahan, antaa hän kaasun wirrata ulos.

 

Wiimeisinä aikoina on muuan Englantilainen käyttänyt huokeampaa kaasua pallon täyttämiseksi, nimittäin n. k. walokaasua, joka kuitenkin on raskaampi ja waatii suurempia palloja kuin wetykaasu. Ilmalaiwojen merkitys ei kuitenkaan ole wielä niin suuri kuin toiwoa woisi, syystä että, niinkuin jo sanoimme, heidän kulkua ei woi johtaa minne tahtoo. Koska ne kulkewat tuulen warassa, niin owat tämmöiset purjehdusretket usein päättyneet onnettomasti. Milloin on pallo pudonnut mereen, milloin on silkkiwaate haljennut ja pallo sekä matkustajat pudonneet alas sanomattoman korkealta. Ilmalaiwalla woi nousta peninkulman korkealle ilmaan, waan siellä tulee ilma niin ohueksi ja keweäksi, ett'ei pallo woi päästä korkeammalle.

 

***************************************************************

 

Uusi Suometar, nro 4. 9.1.1871.

 

Parisin linnoituksia ammutaan yhä ankarasti...

Parisin kaupungista on ilmalaiwan kautta saatu tietoja tämän kuun 3 p:ltä, jotka wäittäwät, että pommituksen waikuttamat wahingot helposti korjataan yön kuluessa...

 

***************************************************************

 

Tieto-Sanomia Suomen kansalle, nro 5. 1.2.1871.

 

Leon Gambetta.

 

Niistä miehistä, jotka keisarikunnan kaaduttua wiime wuonna saiwat hallitusohjat käsiinsä Ranskan maassa on warsinkin yksi, Leon Gambetta, herättänyt koko maailman huomion ja ihmettelyn. Wallankumouksessa Syyskuun 4 p., jolloin tämä kaatumus tapahtui tasawallan julistamisen kautta, oli Gambetta yksi päämiehistä, josta syystä hänelle nyt perustetussa hallituksessa annettiin sisä-asiain ministerin wirka. Tuli sitte Pariisin piiritys, joka katkaisi kaiken yhteyden pääkaupungin ja muun maakunnan wälillä. Kun nyt se osa uudesta hallituksesta, joka oli asettunut Tours'iin johtamaan wihoillisista wielä wapaata maaseutua ja nostamaan sotawäkeä Pariisin awuksi, ei osoittanut kyllin suurta waikutuswoimaa, nousi Gambetta Lokakuun keskipaikoilla ilmalaiwassa piiritysjoukkojen yli ja tuli kaikenlaisten kohtalojen perästä ennen mainittuun maakaupunkiin. Täällä yhdisti hän heti sotaministerin toimen entisen wirkansa kanssa ja on nyt kolmen kuukauden aikana tehnyt todellisia ihmetöitä...

 

***************************************************************

 

Tieto-Sanomia Suomen Kansalle, nro 44. 1.11.1871.

 

Siiwet kaswaawat pian nuorukaiselle, jos hän on määrätty saamaan semmoisia; siiwittömille ei, paha kyllä, löydy lentokoneita.

 

***************************************************************

 

Tampereen Sanomat, nro 3. 22.1.1872.

 

Maan ja ijankaikkisuuden wälillä.

(Erään ulkomaisen lehden mukaan).

 

"Kello wiisi", sanoi professori.

"Niin, jos ei sadetta tule".

Professori oli wieras kaupungissamme. Hän oli sanan oikeassa ymmärryksessä pudonnut pilwistä, jonkatähden hänen nimensä ei ollut luettawana matkustawia ilmoittawissa paikoissa. Meidän muutoin ankara pormestari otti professorin ja hänen apulaisensa erinomaisen kohteliaasti wastaan, kun ne kaupungin asukasten suureksi hämmästykseksi ilmalaiwalla laskeutuiwat yhteen potaatimaahan aiwan liki toria. Ilmapallo kuiwattiin ja wenytettiin, ja sai olla niin muutaman päiwän, jolla ajalla monenlaisia laitoksia toimitettiin koneistossa. Kiitollisuudesta ystäwällisen wastaanoton tähden, tarjoutui professori johdattamaan wähäistä seuraa molempia sukupuolia muutaman tunnin ilmamatkalla ylemmissä ilmakerroksissa. Sitä warten ilmoittautui kolme herraa ja kaksi nuorta naista; edellisten lukuun kuuluin minäkin.

 

Kauan aikaa ennen sitä määrättyä tuntia muutamana selkeänä sunnuntaina seisoimme matkustawaiset matka-kapineinemme laiwan edessä ja katselimme, kuinka se wähittäin täyttyi kaasulla, jota oli 45,000 kuutiojalkaa. Silkki, josta se oli walmistettu, oli kastettu öljyyn ja päällystetty gummipihkalla, ja pallo näytti, riippuessaan wahwoista köysistä tehdyssä werkkolaitoksessa, suunnattoman suuren meluunin muotoiselta. Werkalleen se häälyi sinne ja tänne; wäliin taas repi ja nyki niin kuin kärsimätöinnä niitä nuoria, joilla se oli maahan kiinnitetty, tahi kuwasi liikunnoillaan omituisen kaaren, ikäänkun olisi tahtonut nurin-niskoin syökseytyä katsojain ylitse.

 

Molemmat neidot tuliwat jotenkin waaleiksi, kun professori käski kohteliaasti heitä astumaan ensin koriin, jossa oli oiwallisesti tilaa 15 hengelle. Me wahwempi puoli seurattiin perässä, ja yksi meistä näytti niinkuin olisi jo tehnyt testamenttinsä. Katsojia oli muuan sata. Moni nauroi, mutta wuodatettiinpa kyyneleitäkin. Yhtä meistä seikkailijoista, puoliso ja isä, piteliwät waimo ja lapset takin liepeestä; ne rukoiliwat niin liikuttawasti jäämään luoksensa, että minä hänen sijassansa olisin tuhat kertaa mielukkaammin antanut itseäni kaupungin porwarien neljätoista päiwää pilkata, kuin tahtoisin walmistaa semmoisille sydämille ainoatakaan tuskallista hetkeä. Lopullisesti onnistui hänen iloisella, pelkäämättömällä käytöksellänsä saada ne nauramaan kyyneltulwainsa läpitse.

 

Kaikki on selwästi!

 

"Terwehdä miestä kuussa"! kaikui hywästijätöksi ympärillä olewasta joukosta.

 

"Katsokaa eteenne, ettette purjehdi jonkun tähden ylitse", waroitti joku toinen ääni.

 

"Tuokaa muassanne pari ukon-nuolta"! huudettiin koulupoikain parwesta.

 

"Älkää lyökö reikää maahan pudotessanne"! lisäsi wieläkin muuan pilanpuhuja.

 

(Jatketaan).

 

 

Lähde: Historiallinen sanomalehtikirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto.

[Petri Hellemaa 0]

Tampereen Sanomat, nro 44. 31.10.1876.

 

Erään ilma-laiwan matka.

Suomeksi mukaillut --n.

(Jatkoa 40 nroon.)

 

Marraskuun 11:nä päiwänä meniwät neljä nuorta miestä Chicagosta metsästämään metsä-suorsia ja kalastamaan Michigan-järwestä. Tämä kaupunki on karettu Chicagonwirran suulle, joka laskee wetensä mainittuun järween. Kaupunki on noin kolmekymmentä kilometeriä järwen etelärannalta. Järwen seuduilla on harwoin käyty, eikä siellä usein ole yhtään ihmistä wiikkokauteen.

 

Mutta juuri sinne nämä nuoret miehet ohjasiwat matkansa.

 

Kun ehtoopuolella oliwat lopettaneet metsästämisensä ja kalastamisensa, päättiwät hakea sopiwan paikan, missä he paraimmalla tawalla saattaisiwat nauttia päiwällisensä leimuawan nuotion ääressä. Saawuttuansa erään pensaiston luo, kuuliwat he walittawan äänen, he hiiwiwät lewottomina sille suunnalle, mistä ääni kuului. Täällä löysiwät he tuskaksensa ja kauhuksensa pensastossa miehen, waaleana, kuihtuneena, maaten särkyneen gondolin wieressä. Miehellä oli pieni haawa päässä, hänen molemmat jalkansa oliwat katkenneet. Hän oli kuolemaisillaan wäsymyksestä, pakkasesta ja kuumeesta. Yht'äkkiä huusi yksi miehistä:

 

Tohtori Fergith!

 

Tämä oli tosiaanki tohtori; sirkaleet, jotka oliwat ympärillään, oliwat kuuluneet palloon "Washington". Mutta mitä oli sitten tapahtunut? Mikä kauhea kohtalo oli tuonut tämän rohkean ilmapurjehtijan tänne? Missä oli Jedediah Monrose?

 

Haawotettu wietiin Chicagoon; päästyänsä onnellisesti sinne, teki hän itse kertomuksen tästä erinomaisesta seikkailuksesta.

 

Tohtori Fergithin kertomus.

 

Matkan ensimmäiset hetket kuluiwat ilman minkäänlaista ennettä siihen mahtawaan tapaukseen, joka sitten kohtasi meitä. Hywä kaakkoinen tuuli wei "Washingtonin" walta-merta kohti. Me näimme yhäti maan allamme. Kolmen aikaan kuulimme ankaran kohinan, joka ilmoitti olewamme meren läheisyydessä. Minä nojausin yli laidan ja näin Newyorkin jonkun matkan päässä. Me olimme matkustaneet werrattain witkallisesti. Minä erotin selwästi sataman ja mustan pilkun, joka nousi wedestä; se oli Fort Lafayette. Oikealle Brooklyn, sitä lähinnä Rhode Islandin ja wiimein Atlantin.

 

Olimme ulkona aawalla merellä.

 

Jedediah Monrose näytti hupsumaisen iloisuuden. Hän arweli, poika raukka, etten minä saattanut olla pettynyt, ja että kyllä pääsemme Eurooppaan määrätyllä ajalla.

 

Sowimme keskenämme, että hän pitäisi wahtia kello 8:sta illalla puoli yöhön. Kun kello tuli kaksitoista, asetuin minä hänen siallensa. Kaikki käwi hywin suostumuksemme mukaan; ylipään ei tapahtunut mitään merkillistä ensimmäisenä yönä. Kello 8 seuraawana aamuna olimme jo niin kauwaksi tulleet, että minä otaksuin pian olewamme yli Terranowa karin. Siihen saakka oli laskuni pitänyt paikkansa. Ilma-laiwa piti juuri sitä suuntaa, jota olin odottanut; se näytti minusta läntisien tuulien yhtämittaisella olemisella olewan wahwistetun. Tuskin ajattelinkaan, että onnettomuus äkkiä saattaisi kohdata ja pilata kaikki minun toiweeni, ja kerran näyttää, kuinka woimattomia tieteelliset johtopäätökset owat Jumalan muuttumattoman kaikkiwaltiaisuuden edessä.

 

Oli Lokakuun 23 p. jälkeen puolenpäiwän. Meillä oli jokseenki kylmä, mutta werrattain pätewä lämpö-määrä. "Washington", joka siihen asti oli käyttäinnyt ihmeteltäwästi, rupesi wähitellen laskeumaan. Tämän olin minä ennen nähnyt, ja sen tähden, niinkuin tietty, ottanut sisään suuren joukon hiekkasäkkiä painolastiksi. Minä tyydyin ulos heittämään yhden niistä, ja sen silmänräpäyksellisellä waikutuksella, juurikuin pallo taas nousi nopeudella, joka antoi minulle rohkeutta. Minä aloin kohta laskentoni; kapineet ilmoittiwat kohtalaisen korkeuden.

 

Istuutuimme lewollisina syömään päiwällistämme. Ystäwäni Monrose oli edelleenki puhelias.

 

Kolmen aikaan tuntui täristys laiwassa. Ennen kuin ennätin tutkia, mikä siihen mahtoi syynä olla, kääntyi "Washington" äkkiä ympäri ja meni kauhealla nopeudella länsipohjoiseen.

 

En koettanutkaan silmänräpäystäkään taistella wastaan: ei ole waltaa tuulen yli.

 

Mitä se tahtoo sanoa? -- kysäsi Monrose.

 

Tapahtuman, joa risteilee kaikki minun laskuni -- wastasin minä -- ja kumoo kaikki minun arwioimani. Me olemme jonkunlaisessa tuulen pyörteessä, joka uhkaa meidän wiedä pois.

 

Aina sitä myöden kuin aika kului eneni tuulen woima. "Washington" wärisi, ja tuuli suhisi köysissä.

 

Yö tuli... Meidän tilamme näkyi wielä minusta kauheammalta. En tietänyt oikein tarkoin, missä olimme, ilma-laiwa kiiti eteenpäin hurjalla wauhdilla, ympärillämme ainoastaan pimeys. Yht'äkkiä huomasin että ilma-laiwa laskeutui... Tuokion aikaa tahdoin epäillä, uskoa pettywäni, mutta en woinut salata totuutta itseltäni.

 

Pallo laskeutui!

 

Minä tartuin uuteen hiekkasäkkiin ja heitin sen ulos, mutta pallo laskeutui edelleen, waikka wähän witkallisemmin. Minä heitin sitte wiisi säkkiä kerrassaan ja ilma-laiwa taukosi tuokioksi laskussansa...

 

Koko yö kului tässä tuskallisessa tilassa. Jedediah Monrose makasi yhäti, ja miksikäs minä häntä herätin? Unessa pääsi hän lewottomuuden kiusauksesta, ja muutoinkaan ei hän olisi tainnut olla minulle miksikään hyödyksi.

 

Päiwä nousi jäädyttäwän kylmänä. Sitten wasta suureksi kauhukseni sain minä salaisuuden ilmi, missä olimme. Tuulen-pyörre oli ajanut pallon pois alussa seuratulta suunnalta. Minä huomasin, että meidän piti olla Kanadan etupuolella. Toiwoin sentähden tuokion aikaa, että meidän piti saawuttaman maan. Muuten omasimme pelastuswyömme, siinä tapauksessa jos putoisimme mereen.

 

Kello yhdeksän aikaan aamulla rupesi "Washington" taas laskeutumaan eikä tällä kertaa witkallisesti, waan kauhealla nopeudella. Jedediah oli juuri wähää ennen herännyt, ja tartuimme molemmat käsiksi heittämään santasäkkiä. Mutta Monrosen wiskatessa muudatta säkkiä huomasin minä pelastuswyömme seuraawan sen kera. Minä koetin temmata niitä käteeni, mutta turhaan; ne oliwat jo yli laidan!

 

Jos kumminkin olisimme saaneet pallon nousemaan, mutta päinwastoin se laskeutui ja laskeu herkeämättä. Me otimme paikkamme gondolin kumpaiseenki päähän, Jedediah ja minä heittääksemme ulos kaikki hiekkasäkit, mitä oli jälellä.

 

"Washington" laskeutui yhäti.

 

Silloin tarttui minuun todellisesti kauhistus ja epäilys. Woipi kyllä kamppailla tunnettua wihollista wastaan, mutta tuntematonta wastaan ei woi mitään; ei edes tiedetäkään, mitä keinoja olisi koetettawa.

 

Kaikki, millä waan jotakin painoo oli, heitettiin yli laidan; kun hiekkasäkit loppuiwat, hukkasimme ankkurit, senjälkeen tieteelliset kapineet ja wihdoin kolmeneljättä osaa ruokawaroistamme. Pallo jatkoi yhtähywin kauheaa laskuansa. Jo taisin selwästi eroittaa meren. Jedediah ja minä katselimme toinen toistamme... Toinen meistä oli liiaksi! Kukaties pallo, wapautettuna hänen painostansa, taas nousisi ylös ilmaan.

 

Minulla oli tuokion aikaa kauhea ajatus. Minä muistin, että yksi meidän suurista amerikalaisista lakiwiisaista on eteen asettanut tämän lauseen: "Koska kaksi henkeä on kuoleman waaralle altisna, mahdetaan uhrata toinen toisen edestä!" Minä katselin Jedediah... Minä ymmärsin, että sama ajatus oli langennut hänen päällensä. Minä näin hänen tulewan minua wastaan ja minä walmistin itseni puolustukseen, kun hän tarttui minun käteeni ja sanoi: Ystäwäni, ei minulla ole mitään surtawaa. Sen jälkein hän kiipesi ylös laidalle... Meri oli ainoastaan kymmenen meteriä allamme. Minä kirkaisin ja syöksin hänen tykönsä. -- Ei, minä tahdon kuolla! -- huusin minä.

 

-- Minkätähden?

 

-- Minun syntisen ajatukseni tähden!

 

-- Sinä tahtoisit heittää minun yli laidan! -- wastasi Jedediah hywällä naurullansa.

 

-- Niin.

 

-- Sen tahtoisin minäkin tehdä sinun kanssas -- kuitti!

 

-- Nyt seurasi kauhea näkö. Kun minä ymmärsin että hän aikoi heittäytä mereen löin minä nopeasti käteni hänen ympärillensä. Hän koetti temmata itseään irti, mutta minä pidin kiini. Sillä tawalla pidimme taistelua elämästä ja kuolemasta ylhäällä ilmassa kuohuawan meren päällä, jota me tulimme aina lähemmäksi -- taistelua, jossa woittaja oli se joka kuolisi...

 

Siksi tuli Jedediah! Hän antoi minulle lyönnin nyrkillä päähän, niin että minä näännyin alas, ja heitti itsensä sitte ulos awaruuteen...

________

 

Loppu Tohtori Fergithin kertomuksesta on lyhykäisyydessä seuraawa:

 

Hän oli kahdeksen tuntia tunnotonna ja kauhea surwaus herätti hänen tuntonsa. Pallo oli pudonnut alas... Fergith oli saanut molemmat jalkansa katkaistuksi! Suurella waiwalla sitoi hän ne itse... Onnellisen sattuman kautta oli tuuli wienyt hänet melkein samaan paikkaan, josta hän oli matkalle lähtenyt, ainoastaan 30 kilometeriä Chicagosta.

 

Neljäksitoista päiwäksi oli hän jäänyt tänne järwen rannalle, jätettynä itseksensä, elättäen itseään tähteillä gondoliin myötä wiedyistä waroista, ja uudistaen siteitänsä. Ei hän taitanut käydä askeltakaan, ja turhaan huusi hän apua. Jos ei sallimus olisi lähettänyt niitä neljää nuorta miestä hänen tiellensä, olisi hän saanut kuolla siellä, jossa hän oli.

 

Jedediah Monrosesta ei ole milloinkaan kuulunut mitään. Hän sai arwattawasti meressä hautansa.

 

Loppu.

 

***************************************************************

 

Suomalainen Wirallinen Lehti, nro 70. 14.6.1877.

 

Ilmanpurjehtijoita oleksi tätä nykyä Pietarissa. Niillä on uuden järjestelmän mukaisia ilmapalloja, joihin myöskin ottawat muutamia matkustawaisia mukaan matkoillansa yli Laatokan ja Suomenlahden. Muun muassa on niillä aikomus kesän aikana tehdä ilmaretki Helsinkiin. Ilmapurjehdustaito on jo niin edistynyt, ettei ollenkaan woi pitää mahdottomana purjehduksen ilmassa kerran tulewan niin yleiseksi kuin merillä purjehtiminen.

 

***************************************************************

 

Uusi Suometar, nro 11. 25.1.1878.

 

Ilmapallolla pohjois-nawalle.

Koska meri pohjois-nawan tienoilla on sillä tawalla jäätynyt, ettei sillä woi kulkea edes re'elläkään, on ai'ottu ilmapallolla päästä tuon toiwotun matkan perille. Hra Henry Coxvell (Englannissa) on tuonut esiin tämän ehdoituksen, mutta Graphic nimisen englantilaisen aikakauskirjan mukaan on kommendöri Cheyne miettinyt sen pallo-laitoksen, jota aiotaan käyttää. -- Siinä on kolme hienoa hirttä, yhdistetyt yhtösiwuiseksi kolmioksi ja ilmapallot jokaisessa kolmessa kulmassa. Joka ilmapallon alle kiinnitetään wenho, jossa on pieni huone, johon mahtuu 2 miestä sekä lämmitys-kone, kokoon pakoitettua kaasua, muutamia tieteellisiä koneita, koiria, rekiä ja painolastia. Kolmikulmaan kiinnitetään nuoria, joita myöten matkaajat woiwat kulkea toisesta pallosta toiseen ja että laitos pysyisi tasapainossa ripustetaan paino säkkejä hirsiin, joista myös riippuu laahaus-köysiä, jotka estäwät nousemasta korkeammalle ilmaan kuin 500 jalkaa. Ilma-laiwa warustetaan wielä sähkökoneella, jonka lanka kierretään pyörälle ja on aina yhteydessä retkikunnan laiwan kanssa. Kun langassa on merkki joka wiiden peninkulman päässä, niin woidaan tarkasti määrätä ilmalaiwan kaukaisuus lähtöpaikasta. -- Kommendöri Cheyne arwelee toukokuun olewan sopiwimman ajan retkelle ja luulee ilmapallojen woiwan tulla 20 engl. peninkulmaa lähelle pohjoisnapaa; siihen heitetään ankkuri ja jäätä myöten kuljetaan perille tekemään tutkimuksia ja muita huomioita.

 

 

Lähde: Historiallinen sanomalehtikirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto.

[Petri Hellemaa 0]

Uusi Suometar, nro 101. 23.8.1878.

 

Ilmapurjehdus pohjannawalle.

 

Kun kokeet päästä merta myöten pohjannawalle eiwät ole onnistuneet, on ranskalainen ilmapurjehtija-seura aikeissa koettaa ilmapallolla lähestyä noita seutuja, joita kenenkään ihmisen silmä wielä ei ole nähnyt. Jos koetus onnistuu, on siitä paljon hyötyä tieteelle. Yritystä warten aiotaan laittaa ilmapallo kolmenkertaisesta kankaasta, joka päältä on wedetty walkoisella wernissalla, ettei auringon säteet ilmalaiwaan kowin paljon waikuttaisi. Kolmenkertaisen kankaan ulkopuolella on wielä silkkinen päällys, joka myös on walkoisella wernissalla wedetty. Tämän ja sisäisten kankaiden wälissä on taas hieno ilmakerros, jolla ilmapallon lämpimyys pidetään niin tasaisena kuin suinkin. Wene tehdään wettä pitäwä ja warustetaan kannella. Sen alle laitetaan kaksi köyliä eli kannusta, joiden awulla ilmalaiwa tarpeen niin waatiessa, woi olla laiwana, joko jäällä, tahi maallakin. Se laitetaan niin suuri, että siihen mahtuu 8 matkustajaa, koneita, purjehduslastia, aseita ja ruoka-aineita niin kauwaksi, kuin tutkimukset kestäwät. Matkue lähtee johonkin pohjoiseen maahan (Islantiin, Grönlantiin tahi pohjoiseen osaan Norjan maahan), jossa jonkun wiikon ajan tutkitaan käywien tuulien suuntaa, että woitaisiin käyttää myötäistä tuulta pohjannawalle pääsemistä warten.

 

***************************************************************

 

Sanomia Turusta, nro 86. 26.10.1878.

 

Ilmassa syntynyt. T. k. 13 p. synnytti eräs nuori englantilainen rouwa pojan siinä suuressa ilmalaiwassa minkä Parisin mailman näyttelön aikana monta kertaa päästettiin yli-ilmoihin. Laiwa oli juuri silloin monen tuhannen kyynärän korkeudella maasta. Ilmamatkailiain joukossa sattui onneksi olemaan eräs lääkäri, jotta synnyttäjä sai tarpeellista apua. Tällaista ei suinkaan wielä ole mailmassa tapahtunut.

 

***************************************************************

 

Uusi Suometar, nro 99. 20.8.1879.

 

Uusia ilmalaiwoja.

Siitä lähtein kuin, sata wuotta sitten, ensimmäinen ilmapallo silloisen maailman hämmästykseksi nosti rohkean Montgolfier'in ylös ilmoihin, owat ilmapurjehduksen harjoittajat koettaneet keksimiskykyänsä, saadakseen toimeen ilmalaiwoja, joita woitaisiin ohjata kulkemaan mihinkä suuntaan tahansa samoin kuin höyrylaiwoja, koska ilmapurjehtijoille on suuri haitta ja waara siitä, että heidän täytyy kulkea minne tuuli ilmapalloa kulloinkin kulettaa. Nykyjään kerrotaan taas kahdesta uudesta keksinnöstä, joiden kautta yllämainittu tarkoitus saawutettaisiin. Keksijät owat pastori Fischer Saksassa ja insinöri Henry Badley Pohjois-Amerikan Yhdyswalloissa.

 

Edellinen antaa itse keksinnöstään seuraawan kertomuksen: "Lentolaiwa tarjoo samoin kuin lewitetyin siiwin liitelewä lintu ilmalle lawean kannatuspinnan, mutta kapean ja teräwän etupuolen, ja on samoin kuin linnun ruumiskin raskaampaa ainetta kuin ilma. Kannatuspinnan asemaa woidaan laiwan painopisteen kohdalta lentokaton alla olewasta istuinkorista helposti muuttaa, ja tässä on ilmalaiwan ohjaamiseen tehollinen keino, joka warsinkin tulee käytäntöön sittenkuin on tultu maanpinnasta siihen korkeuteen, minkä päässä tahdotaan lentää. Ylösnoustessa käytetään sitä warten tehtyä lentolaitosta, ja ontelo lentokatto tehdään, täyttämällä sen sisässä olewia rakkoja wetykaasulla, niin paljoa keweämmäksi, että liikuttamiseen käytettäwä woima riittää. Kahden katon suuntaan työskentelewän siiwen awulla, kohottamaan laiwaa ylös ilmaan, winoon suuntaan. Molempia siipiä woidaan liikuttaa yht'aikaa, mutta woidaan myös mielin määrin räpäyttää woimallisemmin oikealla tai wasemmalla siiwellä ja siten kohotessakin laiwaa ohjata. Kun kyllin korkealle on noustu, käytetään eteenpäin kulkemiseen laiwan oma painowoima; kääntäen laiwan nokkaa wähän taiwaanrannan alle antaa matkustaja laiwan laskeutua lewitetyin siiwin, niin että laskeutuminen tapahtuu hywin winoon suuntaan, sitten kohoaa hän taas winoon suuntaan ylöspäin. Liitelemällä näin aaltoilemisen tapaista kulkua ja räpytellen aina ylöspäin noustessa tarpeen mukaan laiwan siipiä, woi matkustaja kiitää eteenpäin yhtä kiiwaasti kuin nopea-kulkuisimmat linnut. -- Laiwa on aluksi helppouden wuoksi rakettu yhtä ainoaa matkustajaa warten, joka woi wiedä wähän kaluja mukanaan ja jonka polkemalla tulee panna siiwet räpyttelemään. Kuitenkin on helppo wapauttaa matkustajaa polkemisesta, jonkun pienen koneen kautta, joka panee siiwet liikkeelle, sekä rakentaa laiwa niin, että useita henkiä siinä woipi kulkea". Lopuksi lausuu keksinnön tekijä sen wakuutuksen että ennen pitkää jokaisessa suuremmassa kaupungissa löytyy pysäyspaikka säännöllistä ilmakulkua warten.

 

Insinöri Badleyn ilma-laiwasta taas annetaan seuraawa selitys: Itse laiwa on tawallisen purje-weneen kaltainen, jonka emäpuu (kööli) molemmissa päissä muodostaa suoran kulman ja joka keskeltä on lewitetty niin että se pysyy maassa pystyssä. Laiwaa woi siten täyttää sekä maalla että merellä. Laiwan pohjalla on höyrykone, joka panee liikkeelle kahta lajia rattaita: ensiksi yhden pystysuorassa olewan rattaan laiwan kummassakin päässä, joista toinen tai toinen, sen mukaan kumpi laiwanpää käy edellä, kulettaa laiwaa eteenpäin, jolloin toista käytetään ruorina, ja toiseksi yhden waakasuoran, jonka, laiwan keskellä ollen, tulee olla awullisena laiwan kohottamisessa ylös ilmaan. Tätä wiimeksimainittua tarkoitusta warten on myös laiwan pohjasta nousewan ontelon maston päässä sylinterin muotoinen ilmapallo. Miten rattaat tekewät tehtäwänsä ei ole lähemmin selitetty.

 

***************************************************************

 

Uusi Suometar, nro 146, Liite 1: Lisälehti. 9.12.1879.

 

Retkiä ilmamerellä.

 

Suurimpiin korkeuksiin on ilma-matkoilla tieteellisissä tarkoituksissa noustu, sillä warsinaiset ilmapurjehtijat eiwät mielellään kohoa niihin piireihin, jossa lämpömittari osoittaa 30 astetta jäätymäpykälän alapuolella ja ruumis kadottaa niin woimansa, että joskus kaikki liikkeet owat mahdottomia. Heinäkuun 18 p. 1803 nousi Robertson towerinsa kanssa Hampurissa 6831 meterin korkeuteen. Seuraawana wuonna kohosi kuuluisa kemian tutkija Gay-Lussac Parisista lähtien 7016 meterin korkeuteen. Tässä äärettömässä korkeudessa, jossa kolme wiidettä-osaa ilmakehän painosta oli rohkean tutkijan alapuolella, ei hän tuntenut tuskin mitään ruumiillista tuskaa; suonen tykytys ja hengitys oliwat kiiruummat; sen lisäksi oli ilma erinomaisen kuiwa, waan hän ei tuntenut minkäänlaista waiwaa, joka olisi pakoittanut häntä alas laskeutumaan. Kun maan pinnalla wallitsi 28 asteen C. lämpö, osoitti termometeri mainitussa korkeudessa 9 ½ asteen pakkaista.

 

Barral ja Bixio lähtiwät 29 p. kesäkuuta 1850 ilmaretkelle pallolla, jonka laskettiin woiwan kohota 12,000 meterin korkeuteen. Tuulessa ja sateessa nousiwat he ilmaan, katosiwat nuolen nopeudella pilwiin. Oli oikeastaan onni että pallo huonon sään wuoksi oli wahingoittunut ja repesi hiukan 5900 meterin korkeudessa ja laskeutui siis alas; sillä niiden kokemusten mukaan, joita meillä nyt on, olisi pallon nopeasti noustessa siinä kulkijat tuskin eläwinä palanneet 10,000 meterin korkeudesta. Heinäkuun 27 p. 1850 uudistiwat he retkensä ja pääsiwät 7049 meterin korkeuteen. Ilma oli siellä niin kylmä, että termometeri osoitti 40 astetta jäätymä-pykälän alapuolella.

 

John Welsh nousi 10 p. marraskuuta 1852 Lontoon läheisyydestä 6989 meterin korkeuteen ja tapasi siellä 24 asteen pakkaisen. Suurimpaan korkeuteen ilmapallolla pääsi 1862 Glaisher; hän kohosi 8838 meterin korkeuteen, jolloin hän pyörtyi, sanotaanpa pallon käyneen 11,000 meterin korkeudessakin. Ilmaretki, joka maksoi Croce-Spinellin ja Siwelin hengen, ulottui 8600 meterin korkeuteen. Tissandier, ainoa eloon jäänyt tässä hirweässä tapauksessa, ei woinut suurinta korkeutta suorastaan koneestaan lukea, sillä 8000 meterin korkeudessa pyörtyi hän ja heräsi wasta puolen tunnin päästä kun pallo aleni.

 

Näiden kokemusten nojalla täytynee meidän jättää 8000 meteriä korkeammat ilmapiirit tutkimatta, niin hupaista kun se monessa suhteessa olikin. Happikaasun puutetta sellaisessa korkeudessa woipi tosin auttaa ja todella Tissandier ja hänen towerinsa hengittiwätkin tultuansa 7000 meterin korkeuteen happikaasua, jota oli erityisesti walmistettu ja putkiin suljettuna mukaan otettu; mutta ilman wähempää painoa siellä ei voi poistaa, ja se on nähtäwästi ollut syynä siihen hirweään tapaukseen, jonka uhriksi Croce-Spinelli ja Siwel joutuiwat. Tissandier luulee, että hänen towerinsa eiwät olisi kuolleet, jos he olisiwat kyenneet liikuttamaan itseänsä ja hengittämään happikaasua.

 

Ilmaretket, joilla on ainoastaan tieteellinen tarkoitus, eiwät juuri huwita suurempaa yleisöä; sitä enemmän suositaan kaikkea mikä antaa syytä toiwoon, että ilmassa purjehtiminen tulisi käytännölliseksi. Useimmat eiwät niin paljon ajattele tawarain kuljettamista ilmapallolla, kuin helppoja, mukawia ja nopeita huwiretkiä esimerkiksi Aasiaan, tai Niilin lähteille, tai Amatson-wirran aarniometsiin. Kun sitten illaksi woisi palata kotia, kääriä pallonsa siewästi kokoon ja pistään ensi sunnuntaiksi pöytälaatikkoon, niin olisihan se wielä mukawampaa. Walitettawasti ei ilmapurjehdus ole wielä niin edistynyt, sillä aina wielä puuttuu tuo toiwottu keino, millä palloa woitaisiin mielen mukaan ohjata; ja kun muutamain mielettömät yritykset, jotka ilman rahaa ja ilman kykyä owat tahtoneet tätä pulmaa ratkaista, owat saattaneet kaikki kokeet tällä haaralla huonoon huutoon, niin tuskin tuo mahdollisuus tulee niinkään pian löydetyksi.

 

Jo ilmapallon ensimmäiset keksijät, weljekset Montgolfier Annonais'issa Ranskassa, jotka lämmitetyn ilman awulla saiwat suuria liinaisia säkkejä ilmaan nousemaan, sekä professori Charles, joka ensimmäisenä täytti wernissatun silkkipallon wetykaasulla ja päästi nousemaan, huomasiwat suruksensa ettei palloa waakasuoraan suuntaan woinut ohjata, waan jäi se jokaisen tuulen kuljetettavaksi. Turhaan tehtiin kaikenlaisia kokeita purjeilla ja airoilla ja keksittiin hurjimpia, mahdottomimpia muotoja ilmalaiwoille -- ei auttanut mikään: tuuli wei aina palloa sinne mihinkä puhalsi. Mutta warsin luonnollistahan onkin, ettei ilmalaiwan muoto eikä airojen käyttäminen ohjauksessa mitään merkitse, niin kauan kuin pallolla ei ole mitään omaa liikettä tuulen waikuttaman liikkeen rinnalla. Kun pallo on kerran jätetty wirtaawan ilman haltuun, niin antaa se sille kohta oman nopeutensa ja suuntansa, pallo on silloin tämän ilmawirran suhteen alallansa, eikä siitä ole mitään apua, että panee melan oikealle tai wasemmalle, että wetää suuren tai pienen purjeen; siinäkin on erehdytty, että on aina laitettu peräsin wenhoon eikä ylös paljoa suurempaan palloon. Se on, niinkuin Pearson on muistuttanut, samallaista kuin jos tahtoisi waunuja ohjata jollakin etupyörissä olewalla koneella, silloin kun hewonen niitä wetää eteenpäin. Wieläpä pallon pyöreä muoto on ohjaukselle niin epäedullinen kuin mahdollista. Merimies ei suinkaan suostuisi ohjaamaan pallon muotoista laiwaa, jossa wielä weden alla riippuisi kiwillä täytetty koppa.

 

Jos siis tahdotaan ilmapurjehduksessa edistystä, niin on luowuttawa pallon muodosta. Se on tosin yksinkertaisin, waan myös sopimattomin. Sen wuoksi on eräs italialainen t:ri Giowanni Polli ehdoittanut ilmalaiwan, joka on niin kalan muotoinen kuin mahdollista. Maukun eli henkirakon waikutusta synnyttääksensä, jonka awulla purjehtija woisi kaasua kadottamatta nousta ja laskea, piti koneesen laitettaman pieni tuli-pesä, joka johdattaa lämmintä ilmaputkien kautta pallon kaasun läwitse ja siten laajentaa sitä. Ehdoitus on kyllä hywä, mutta sen toimeen paneminen tuskin wähemmän waarallista, kuin jos rupeisi kruuti-astiaa lämmittämään. Kaasulla täytetystä pallosta on kaikki tuli pidettäwä niin kaukana kuin mahdollista. Pilatre de Rozier ja Romain joutuiwat 1784 haaksirikkoon tämän säännön laimiinlyömisestä, ja samoin käwi kreiwi Zambeccarille, joka, pudottuansa kaksi kertaa palloinensa Adrian mereen, tahtoi wiinan liekillä lämmittää sen kaasua ja siten luonnollisesti synnytti räjähdyksen. Ilmalaiwan liikuttamista warten waakasuoraan suuntaan ehdoitteli Polli että siihen liitettäisiin kalan purston muotoinen peräsin ja sitä nopeasti liikutettaisiin edestakaisin. Tämä esitys on älykäs, mutta sen toimeen paneminen lienee toki liian waikeata.

 

Toisiin perustuksiin nojautui Dawid Meltzl. Hän hylkäsi kaikki ehdoitukset kuljettaa palloa ihmis- tai höyryn woimalla, waan turwautui ainoastaan ilman liikkeesen sinä ainoana woimana, jota ilmalaiwa koskaan tottelee. Ilman liikkeen eli tuulen suunta ei ole eri korkeuksissa sama ja siihen perustaa Meltzl ehdoituksena. Kaksi woimaa, sanoo hän, kuljettawat merimiestä: tuulen työntäminen ja weden wastustus; näiden woimain käyttämisestä, joiden waikutusta laiwaan hän woipi peräsimen ja purjeiden awulla tarkoituksen mukaisesti ohjata, syntyy laiwan määräänsä kohti pyrkiwä liike. Eikö ilmassa purjehtijakin woisi yht'aikaa käyttää kahta eri suuntaan puhaltawaa tuulta? Selwä on, ettei hän siinä tarkoituksessa woi laittaa laiwaansa tuhannen jalan korkuista mastoa, asettaaksensa ylös purjeen, joka olisi toisen tuulen waikutuksen alainen; mutta mikä estää antamasta maston riippua alapuolella? Ei se tarwitsisi edes olla puusta; köysi tekisi saman palweluksen ja alapäähän kiinnitettäisiin purje. Sen ohessa pitäisi itse pallossa olla ohjaus-laitos, jolla purje joka kerta kiinnitettäisiin tarpeelliseen asemaan.

 

 

Robertson

http://www.uh.edu/engines/epi771.htm

 

***************************************************************

 

Uusi Suometar, nro 149, Liite 1: Lisälehti. 16.12.1879.

 

Retkiä ilmamerellä.

(Jatkoa 146 n:ron lisälehteen.)

 

Mutta että ilmassa purjehtija woisi etsiä hänelle sopiwia tuulia, täytyy pystysuorat liikkeetkin olla hänen wallassaan. Hän woipi siinä suhteessa käyttää liikalastin ulosheittämistä, mutta tätä keinoa woipi ainoastaan rajoitetussa määrässä käyttää ja sen wuoksi ehdoittelikin Meltzl, että ilmapurjehtija itse hankkisi ilmassa ollessaan parin naulan yli- tai ali-painoa, sillä enempää ei tarwittaisi. Mutta sen woipi helposti saada toimeen, niinkuin Meltzl huomautti, jos ilmapurjehtija ottaa mukaansa riittäwän suuren ontelon pallon hienosta waskilewystä ja ilmapumpun. Kun tämä kuula täytetään tihennetyllä ilmalla, niin saadaan ylipainoa, jos taas kokoon puristettu ilma hanikkaa awaamalla päästetään pois, niin saadaan wielä helpommin painon wähennystä. Sillä tawalla ei ilmapurjehtijan tarwitsisi tuhlata kaasuansa tahtoessaan laskeutua maahan, tarpeen tullessa woisi hän myös heittää waskipallonsa ja ilmapumppunsa ulos, jos ilmapallo alkaisi liian nopeasti maahan laskeutua. Meltzl toiwoi paljon pallostaan. Matkoilla meren yli, niin arweli hän, woisi wesi tehdä ilmalaiwan purjeesen saman waikutuksen kuin ilma merilaiwan purjeisin. Mutta kun meri suuttuisi, niin kohoaisi purjehtija ystäwälliseen ilmakehään ja nauraisi sen raiwolle. Tuo on hiukan liiallista; sillä tähän saakka tehtyjen kokemusten mukaan woipi ilmapalloa, joka tulee merenpintaa lähelle, pitää kadotettuna. Sitä sai jo Crosbie kokea, joka tahtoi Dublinista lentää Irlannin meren yli, ja kun yläällä oli kylmä, laskeutui kaasua päästämällä alemmaksi. Palloa ei enään woinut pidättää, ja waikka Crosbie heitti ulos kaikki mitä hänellä oli, waipui hän kuitenkin weden pintaan saakka. Warowaisuuden wuoksi oli gondoli niin laitettu että se kelpasi wenheeksi ja nyt alkoi wimmattu kulku Englannin rantaa kohden. Ilmapallo weti kuin hinaus-laiwa ja wasta suurien ponnistusten kautta saatiin tuo omituinen merenkulkija pelastetuksi.

 

Meltzlin ehdoituksia ei ole koskaan käytännöllisesti koetettu, sillä ilmapurjehduksen alalla tekee kukin, niinkuin näyttää, työtä oman päänsä mukaan, eikä huoli paljon siitä mitä edelliset owat ajatelleet ja ehdoitelleet. Se näkyi selwimmin Euroopalaisessa Ilmapurjehdus-yhtiössä, joka kolmannella wuosikymmenellä Parisissa muodostui ja aikoi laittaa suoraa ilmapurjehdusta Parisin ja Lontoon wälille. Noilla kunnon ukoilla ei ollut wähääkään käsitystä niistä ehdoista, joilla pallo nousee ilmaan. He arweliwat että jota enemmän kaasua päästää palloon, sitä parempi, ja täyttiwät sen wuoksi niin uljaasti että pallo halkesi kuin suopakupla. Uusi pallo, "Kotka", jonka piti lähteä Lontoosta lentelemään Europan pääkaupunkeihin, ei myöskään tullut niin pitkälle, sillä ennen nousuansa sini-ilmoille ottiwat yhtiön welkamiehet sen takawarikkoon. Se olikin parasta, sillä pallo oli niin laitettu että se tällä kertaa warmaan olisi ylhäällä ilmassa haljennut. Yrittelijät oliwat näet warustaneet sen uimarakolla, joka pienen pallon muodossa oli asetettu kaasulla täytetyn warhaisen pallon sisään ja ulkoilmaa puhaltamalla helposti saatiin pullistumaan. Sen kautta muka kaasu suuremmassa pallossa puristuisi kokoon ja koko lentokone tulisi raskaammaksi ja siis waipuisi. Kuinka waarallinen sellainen silkkisen kuoren puristaminen olisi, on aiwan selwä, ja tuollainen koe olisi epäilemättä tuonut suuren onnettomuuden mukanansa.

 

Huolimatta siitä huonosta onnesta, jonka omaksi "Kotka" Lontoossa joutui, ei englantilainen insinööri Samuel Henson malttanut olla tekemättä uusia kokeita kuljettaa ihmisiä ja tawaroita ilman kautta. Hän keksi uuden ilmalaiwan, jonka tekemiseen hän hankkii itselleen patentti-oikeuden, ja josta hän puhuu seuraawasti: "Ensimmäinen osa keksinnöstäni on eräs kone, joka on siten rakennettu, että sillä on laaja ulkopinta, joka on kewyt ja kuitenkin lujasti tehty, ja on koneen pää-osaan samassa suhteessa kuin lentäwän linnun lewitetyt siiwet owat sen päähän. Mutta sen sijaan, että minä lewitettyjä siiwenkaltaisia koneen osia liikuttamalla waikuttaisin liikettä eteenpäin, kuten lintujen siiwet tekewät, olen tehnyt siiwillä warustetut pyörät, joita höyrykone panee liikkeelle, ja joiden awulla minä saawutan saman tarkoituksen.

 

Turhaa on ruweta tässä tarkemmin selittämään Hensonin keksimää höyrykonetta, sillä tuosta hirweän suuresta lentokoneesta 77 jalkaa pitkine siipinensä ei tullut mitään: keksijä lienee jäljestäpäin siinä huomannut jonkun wirheen. Kuten tälle yritykselle, käwi tuhansille muillekin, keksijät oliwat lujasti wakuutetut keksintöjensä täydellisyydestä, mutta he eiwät niitä saattaneet käytännölliseen koetukseen, tai jos saiwatkin asiansa niin pitkälle ajetuksi, niin oliwat tawallisesti siipirakennukset niin yksipäisiä, etteiwät tahtoneet ollenkaan nousta ylöspäin, tai eiwät antaneet ohjata itseään waakasuoraan suuntaan. Kuitenkin on wiime aikoina tehty muutamia jotenkin tärkeitä edistyksiä ilmapallon johtamisessa, melkein samaan aikaan Ranskassa ja Saksassa. Ranskassa kiihoitti Parisin ahdas piiritystila piiritettyjä miettimään ilmapurjehduksen täydellisentämistä ja jo lokakuussa 1870 annettiin insinööri Dupuy de Lôme'lle toimeksi rakentaa ilmapallo hänen oman tekemänsä ehdotuksen mukaan, josta toiwottiin, että sitä woitaisiin ohjata waakasuoraan suuntaan. Kaikellaiset waikeudet estiwät kuitenkin tämän ilmapallon walmistamista ja wasta wuoden 1872:n alussa oli päästy niin pitkälle, että helmikun 2 p:nä woitiin tehdä koetusmatka. Itsenäisen liikunnon synnyttämistä warten siinä ilmakerroksessa, jossa pallo oli, oli tehty kaksisiipinen propellipyörä, jota kahdeksan miestä pani nopeasti liikkeelle. Koetusmatka tapahtui epäsuotuisalla säällä; kiiwaassa etelätuulessa nousi ilmapallo kantaen 14 henkeä ja 500 kilogrammia painolastia nopeasti ylöspäin. Heti kun propellipyörä pantiin liikkeelle, woitiin huomata peräsimenkin waikutusta. Se oli tosta waan wähäinen, mutta epäilemättä kuitenkin tuntuwa. Ja jos propellia ihmiswoiman sijasta koneen awulla nopeammasti olisi pyöritetty, olisi se saanut pallon suunnasta. Höyrykone walo- tai wetykaasulla täytetyssä ilmalaiwassa on tosin waarallinen asia, mutta sellaista konetta ei tarwitsekkaan ottaa mukaan, waan ainoastaan sen mekanillisen woiman. Jos nimittäin antaa höyrykoneen jännittää kyllin joustawan wieterin, niin on siinä woima, jota pallossa ilman waaratta woipi käyttää.

 

Myös insinööri Hänlein Mainz'issa piti ihmiswoimaa ilmapallon kuljetukseen riittämättömänä ja on sen wuoksi ehdoitellut pyöriwän kaasukoneen käyttämistä. Tämän kaltaisen ilmalaiwan rakennukselle otti hän w. 1874 patentin, ja myöntää täytyy että hänen ehdoituksensa näyttäwät nerokkailta ja käytännöllisiltä. Hän itse oli tuumansa toteuttamisesta täydellisesti wakuutettu ja piti kaasu-konetta ainoana mahdollisena ilmalaiwan kuljettajana. Pyöriwissä kaasukoneissa sanoo hän olewan koko ilmapurjehduksen salaisuuden, koska niissä on mahdollista wähässä ajassa warsin suuria kaasu-määriä ilman tulen waaraa saada räjähtämään, sekä käyttämään siitä syntywää woimaa pallon kuljettamiseen. Kuitenkin woipi tässä ainoastaan käytännölliset kokeet ratkaista, ja niitäkin on tehtäwä useasti ja suurissa määrissä. Muutamat walmistawat kokeet eiwät suinkaan ole osoittaneet Hänlein'in tuumia epäkäytännöllisiksi; mutta mitä siitä! Todellisten edistysten saawuttamiseksi ilmapurjehduksen alalla on suuria kokeita tehtäwä ja niihin tarwitaan ensiksi rahaa, toiseksi rahaa ja kolmanneksi paljon rahaa. Tosin tuon tuostakin on sanomalehdissä luettawana uutinen että se ja se, tawallisesti amerikkalainen, "wihdoinkin" on saanut tämän suuren keksinnön onnellisesti ratkaistuksi; useasti näkee kuwalehdissä kaikenmoisia hurjia kuwiakin näistä uusista keksinnöistä. Mutta jo se että nämät "keksinnöt" unohdetaan yhtä pian kuin ne keksitäänkiin, osoittaa ettei niissä ole mitään totuutta.

 

Waikka waara ilmassa purjehtiessa ei suinkaan ole wähäinen, niin on tähän saakka, waikka tuhansia ilmaretkiä on tehty, peräti harwoin onnettomuuksia tapahtunut ja niistäkin olisi useita woitu hiukalla warowaisuudella wälttää. Sen wuoksi ei tätänykyä paljon puhutakaan kannattimesta, jota alussa pidettiin hywinkin tärkeänä ilmapurjehdukselle. Todella olikin hirwittäwää nähdä kuinka ihminen warustettuna awatulla sateenwarjolla, joka oli 20 jalkaa läpimitaten, hyppäsi korkealla ilmassa pallosta alas ja putosi nuolen nopeudella. Katsojan ahdistus lakkasi kuitenkin pian, sillä pudotuksen nopeus wäheni ja rohkea hyppääjä pääsi tawallisesti ehjänä maahan. Mutta ne suuret toiweet, joita tästä laitoksesta syntyi, eiwät ole olleet käytännöllisiä. Mutta tässäkin ymmärtämättömyys waati uhrinsa. Eräs englantilainen, joka tahtoi estää warjoa pudotessa horjumasta sinne tänne, arweli että käwisi laatuun kääntää kannatin toisin päin, nimittäin kupera-puoli alaspäin. Hän tekikin niin ja hyppäsi korkealta kannattimensa kanssa itsensä mäsäksi maahan. Jokainen ajattelewainen ymmärtää mikä siihen oli syynä.

 

 

http://en.wikipedia.org/wiki/Dupuy_de_Lome

 

 

Lähde: Historiallinen sanomalehtikirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto.

[Petri Hellemaa 0]

Uusi Suometar, nro 11. Liite 1: Lisälehti. 27.1.1880.

 

Tutkimus-matkaa pohjoisnawalle walmistellaan paraillaan Lontoossa. Matkueen johtajaksi tulee englantilainen merikapteni Cheune. Aikomus on kulkea laiwalla niin pitkälle, kuin on mahdollista päästä, ja sitte jatkaa matkaa ilma-laiwalla. Wiimeksi mainittua tulee johdattamaan hra Croxwall. Tämän matkan kustannukset on laskettu nousewan 750 tuhanteen markkaan.

 

***************************************************************

 

Hämäläinen, nro 13. 14.2.1880.

 

Matka pohjoisnawalle.

Englannissa ollaan tosiaankin puuhassa lähettää matkustajia pohjoisnawalle. Aikomus on purjehtia höyrylaiwalla niin pitkälle kuin jäältä päästään. Sitte jätetään laiwa wäkinensä odottamaan, ja itse pää matkustajat lähtewät reessä maan napaa kohden. Jos kaikki käy mieltä myöden -- ja 30,000 puntaa saadaan tätä warten kokoon -- niin lähdetään matkalle jo ensisuwena. Maaliskuun lopulla w. 1881 jätetään laiwa linnustajien haltuun, joita mukaan otetaan ja jotka odottaessansa saawat huwitella itseänsä suorsain ampumisella.

 

Kolme ilma-laiwaa, jotka kukin nostawat 2--3,000 naulaa otetaan mukaan. Kun ei reellä enää päästä, astuu 7 henkeä ilma-laiwaan. He warustetaan ruoka- ja juomatawaroilla 51 päiwäksi. Toiwotaan reestä lähdettyä päästäwän nawalle 30--40 tunnissa. Nawalla aiwotaan wiipyä wiikon aika, että ehditään tehdä tieteellisiä tutkinnoita. Yksi ilmalaiwa lähetetään niin pian kuin mahdollista Wenäjälle, josta sähkösanomalla ilmoitetaan Englantiin, kuinka matka on käynyt. Luullaan kolmessa päiwässä ehdittäwän saattaa sanoma pohjoisnawalta Pietarin kautta Englantiin. Ilma-laiwassa otetaan joka tunti walokuwia pohjoisista seuduista. Luullaan reessä päästäwän niin lähelle että ainoastaan 100 peninkulmaa (engl.?) on nawalle. Tietysti käytetään koiria rekiä wetämään.

 

Kun ei wain käwisi niinkuin entisen pohjoisnawalle pyrkiän.

 

***************************************************************

 

Uusi Suometar, nro 60. 19.5.1880.

 

Pari wuotta sitten teki eräs professori Ritchell Amerikassa lentokoneen, jolla todellakin woitiin lentää. Sitä näyteltiin silloin suurimmissa kaupungeissa, ja se herätti paljon ihmettelemistä. Sittemmin on Ritchell mietiskellyt lakkaamatta konettansa aina käytännöllisemmäksi, ja nykyisin hän on walmistanut yhden miehen kantawan malli-koneen toiseen suurempaan, jonka hän aikoo piakkoin walmistaa, ja jolla hän toiwoo woiwansa lentää pohjoisnawalle. Hänen nykyinen koneensa on paljon saman muotoinen kuin ensimmäinenkin, mutta nykyisessä owat taidokkaammat siiwet ja propellit, jotka liikkuwat suurella nopeudella, ja joilla woidaan ohjata kulkua mille suunnalle hywänsä.

 

 

Kyseessä on C.F. Ritchel:

http://bridgeport.ct.schoolwebpages.com/education/components/scrapbook/default.php?sectiondetailid=26287

 

***************************************************************

 

Suomalainen Wirallinen Lehti, nro 43. 12.4.1881.

 

Tietoja Pietarista.

Wiimeisen istunto oikeusjutussa keisarin murhaajia wastaan alkoi k:lo 1/4 11 lauantaina. Sali oli täpötäysi...

Kun tribunali k:lo 2 ½ wiimeisen kerran läksi salista, antoi Kibaltshitsch puolustajallensa piirustukset omaan keksimäänsä ilmalaiwaan ja pyysi häntä tekemään niitä hyödyllisiksi tieteelle, jota hän (Kibaltschitsch) luuli niinikään hyödyttäneensä keksimällänsä räjähdyskappaleita.

 

***************************************************************

 

Uusi Suometar, nro 105. 9.5.1881.

 

Ilmalaiwan piirustus, jonka keisarin-murhaaja Ribaltshitsh jätti jälkeensä, kuulutaan jätettäwän wenäläisen teknillisen seuran ilmapurjehdus-osaston haltuun. Tärkein seikka tässä keksinnössä sanotaan olewan se, että laiwa pannaan liikkeelle dynamiitti-räjähdysten kautta ja siinä käytetty dynamiitti on sitä laatua, että sen woimaa woidaan mielin määrin lisätä ja wähentää.

 

***************************************************************

 

Uusi Suometar, nro 180, 9.8.1881.

 

Lentokoneen on Canadassa tehnyt eräs hra Cloncy. Koneensa awulla lensi keksijä koettaessa neljäsosan peninkulmaa noin 12 jalkaa korkealla maasta. Cloncy on 30 wuotta rakennellut konettaan.

 

 

Herra Cloncysta ei löydy mainintaa internetissä.

 

***************************************************************

 

Suomalainen Wirallinen Lehti, nro 95. 13.8.1881.

 

...

Kansanhuwit Käkisalmessa wietettiin heinäkuun wiimeisenä päiwänä.

...

Tanssien välillä pidettiin pari puhetta. K:lo 10 aikana laskettiin ilmaan pieni tulella walaistu ilmalaiwa ja poltettiin kauniita koruwalkeita. Tämä oli painetun ohjelman wiimeinen numero, jonka jälkeen useimmat läksiwät majoihinsa, waan juhlassa innostunut nuoriso jatkoi iloansa kaupungin lukuhuoneissa tanssien k:lo 2 aamulla saakka.

...

 

***************************************************************

 

Uusi Suometar, nro 236. 13.10.1881.

 

Kirje Pariisista. Lokakuun 5 p.

 

...

Mainitsimme wast'ikään ilmassa-purjehtimista. Se ei tapahtunut suinkaan pilan wuoksi. Näyttelyssä on tunnetun ilmassa-purjehtijan Gaston Tissandier'in tekemä pieni ilmalaiwan malli, joka kulkee sähköwoiman awulla ja jota woidaan ohjata ... Voilà! Tämä pieni laiwa, jonka pallolla ei ole kuin wähän päälle 2 kuutio-meeterin sisällys, nostaa 2 tätä warten erityisesti laitettua sähköpatteria, jotka kumpikin painawat 700 grammia, sekä näiden patterien woimalla käywän kuljetus-ruuwia eli propellia kiertäwän koneen, joka siipinensä painaa 350 grammia; näin warustettuna kulkee laiwa omin woiminsa 2 meeteriä sekunnissa.

...

 

***************************************************************

 

Tapio, nro 30. 19.4.1882.

 

Englannin kanawan yli on kuuluisa ewersti Burnaby ilmalaiwassa purjehtinut. Purjehtiminen Englannista Ranskaan tapahtui kaikinpuolin onnellisesti wiime kuun 23 p:nä. Purjehtija aikoi ensin matkustaa aiwan yksin ottamatta mukaansa mitään painawia kappaleita, waan sittemmin, kuin jottut hänen ystäwistään kehoittiwat, että tlisi ottaa matkaa warten joitakin pelastuskeinoja, jos ilmalaiwa sattuisi laskeutumaan merelle, käänsi hän asian leikiksi. Suuren ihmislauman huutaessa: "eläköön," kohosi laiwa ilmaan k:lo 10 e. p. p. Ewääkseen warusti matkustaja ainoastaan muutamia woileipiä ja pullon wiiniä, sillä hän -- niin kuuluiwat sanat -- "aikoi syödä päiwällistä Parisissa." Tuuli oli myötäinen ja laiwa katosi pian näkywistä. Waikka tuuli matkalla kääntyi, niin Burnaby kuitenkin saapui onnellisesti yöksi Normandiaan.

 

 

Lähde: Historiallinen sanomalehtikirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto.

[Petri Hellemaa 0]

Sanomia Turusta, nro 101. 4.7.1882.

 

Tutkintoja pohjoisissa Maannapa-maissa.

 

Tieteessä samoin kuin waltioasioissa wälistä muutamat kysymykset, jotka kauan owat olleet unen wienossa, taikka joista ylipäiten ihmiset eiwät ole tietäneet niin mitäkään, yht'äkkiä tulewat polttawiksi, wetäwät kaikkien huomiota puoleensa ja waatiwat nähtäwästi suoran selwityksen. Pohjoisnapakysymys oli noin puolitoista wuosikymmentä takaperin semmoinen polttawa kysymys. Tieteellisissä aikakauskirjoissa ja sanomalehdissä oli se pysywäisenä tutkelmana, sitä keskusteltiin kaikin puolin, asianymmärtäwät ja tuntemattomat ryhtyiwät siihen, ja wihdoin näytti siltä kuin olisi pääsy niin pikaan tieteen oloa ja siwistyneen ihmiskunnan kunniaa, etupäässä saksalaisten kunniaa; sanalla sanoen, siinä oli jo jonkunkaltaista taistelua koskewa keskiyöauringon maita. Pohjoisnapa on maantieteellinen paikka, eikä kukaan luonnontieteistä tunne lakia, jonka mukaan tämä paikka (taikka sen wastakohta etelänapa) ulkonaiselta muodoltansa on tunnettawa. Tämä maannapa on todellakin neulanpäätä wähempi. Tohtori Rathgaber esitti kyllä, että pohjoisnapaa merkitsisi eräs sywyys, josta maanwettä tulwaisi, ja toiwoi että pohjoismatkustajien piti tuoman kotio suuri kallion lohkare tämän liikkeellä olewan tulwan kiwilajista, tydyttääksensä runsaasti löytywien kiwenkerääjien uteliaisuutta. Mutta tämä esitys on hurja, waikka ei todellakaan paljon suuremmassa määrin, kuin luulo että löytyisi jäätymätön meri maannawan ympärill, taikka toiwo että päästäisiin wiime mainittuun paikkaan waan rohkealla tunkemuksella ja ilman paljon waiwoja ja waroja. Kyllä tunnetaan, että pohjoisretket, niin suurella innolla toimeen pantuja, kuitenkin owat waikuttaneet warsin wähän, muutamissa suhteissa ei niin mitäkään suuremmasta arwosta. Urhoollisuutta ja rohkeutta, intoa ja todellista merimiehen mieltä ei suinkaan ole puuttunut niiltä miehiltä, jotka owat tunkeneet pohjoiseen päin, mutta mahdotonta wastaan ei ole mahdollista taistella. Luonto näytti warsin toisenkaltaiselta kuin ensiksi oli luultu. Itäwalta-Unkarilainen pohjoisretki, joka todellakin enemmän taikka wähemmän oli luottanut olettamukseen että awonaista merta löytyisi Huippu-wuorten ja Nowaja-Zemlian wälillä, joutui kohta ensimmäisessä yrityksessänsä päästä todelliseen maannapapiiriin, niin kowaan jäähän, että sen täytyi jäädä sinne kahdeksi wuodeksi. Sitten lähti tuo uljas laiwawäki laiwoineen sinne pois, mutta eiwät he lähteneet keksijöinä waan matkustawina eräällä jääwuorella. Ett'eiwät ha wihdoin tulleet kotio wallan tyhjin käsin oli heidän kiittäminen sattumusta ja jääwuoren liikettä, joka wuoden kuluttua wei heidät n. s. Frans-Joosepin maan läheisyyteen. Kaikissa tapauksissa oli tämä retki ainakin woittanut enemmän kuin ennen saksalainen retki, jonka osanottajat, kuten tohtori Laub kirjoitti, waikk'eiwät he päässeetkään pohjoisnapaan asti, kuitenkin tuliwat hengissä takaisin. Laiwa "Germania" ei päässyt tunkemaan edemmäksi kuin 75° 31' pohjoisleweydelle. Niillä tienoilla, joihin on woitu päästä, owat nämät retket työskennelleet ja tutkineet hywällä menestyksellä, ilman että kuitenkin woisi sanoa, kuten häijyydestä on lausuttu, että nämät tutkimukset oliwat werrattawa korwaus siitä, jota niiltä edeltäpäinkin jo oli woitu odottaa. Woittoseppele tästäkin tuli Nordenskiöldin omaksi, joka, pelkäämättä monta onnettomuutta alussa ja wähemmän ystäwällistä arwostelua, aina waan tunki yhä edemmäksi, siksi että hänen wihdoin wuoden pitkien ponnistuksien jälestä onnistui ensi kerta purjehtia Aasian ympäri pohjassa.

 

Maannawan tutkimus ei ollut näitten retkien tarkoituksena, ja usein on myönnetty, kuinka järjettömiä retket sinne owat. Siitä huolimatta ihmiset yhä wieläkin waan ryhtywät semmoisiin toimiin, ja koettawat tehhdä ehdoituksensa siihen suuntaan. Niinpä nykyäänkin katteini George E. Tyson Washington'issa, eräs wanha merimies, joka jo noin kolmekymmentä wuotta on pohjoisia matkustuksia tehnyt ja neljätoista wuotta wiettänyt maannapa-mailla. Ymmärtäen matkojen waiwat näillä tienoilla, jossa hän itse on ollut, pilkkaa hän niitten hurjia ehdoituksia tässä suhteessa, jotka istuwat lämpeän uunin ympärillä, uneillen wesiteistä maannapaan. Myöskin uusin ajatus, wähitellen päästä maannawan läheisyyteen woittamalla jäitä kamaluudessa, pitää hän wallan hurjuutena. Luulewatko todellakin nämät innostuneet miehet, rohkeudella ja ymmärryksellä, jotka jo 800 wuotta owat koettaneet hakea itsellensä tietä maannapaan, olisiwat jääneet huomaamatta tätä keinoa ja panematta sitä käytäntöön, jos mahdollisuutta siihen olisi löytynyt? Antakaat pohjoismatkustajalle maata, jolla hänen sopii seisoa, olkoon se sitten kuinka kowa tahansa, ja hän on kyllä pääsewä maannawan tienoille! Kertomukset näillä retkillä kärsityistä waiwoista osoittawat wallan selwästi, ettei laiwoilla tässä suhteessa mitään ole tehtäwänä. Hudson tuli jo w. 1607 melkein yhtä likelle maannapaa kuin sittemmin Hall ja Nares hywin warustetuilla höyrylaiwoillansa; samoin moni walaskalan pyytäjä wälistä ilman waiwoja ja ponnistuksia tunkee edemmäksi maannawan läheisyyteen, kuin toiset warta wasten warustetut retket.

 

Retkillä maannapa-tienoilla owat onni ja jään ymmärtämättömät juonet tykkänään waikuttawia. Tyson luulee sentähden, ett'ei mitä wahwimpia ja parhaimpia höyrylaiwoja näissä pohjoisjäissä waikuttaisi enemmän kuin tawalliset purjelaiwatkaan, sekä ett'ei pääsemistä laiwalla maannawalle ollenkaan woisi otaksuakaan mahdolliseksi. Kun nyt yllämainittu katteini Tyson arwelee, että pohjoisnawan keksiminen tieteen hyödyksi on wälttämättömästi tarpeellinen, niin on hänen mieleensä juolahtanut niin waarallinen ajatus, kuin lentäminen sinne ilmapallossa. Esittääksemme kuinka melkein mielettömältä tuo ajatus näyttää, tarwitsemme waan mainita jonkun seikan. Ensiksi on ilmapalloretki warsin hurja ja waikea asia näillä pohjaisilla tienoilla, siellä wallitsewan kylmyyden takia, lämpömittari näyttää, näet -30 taikka -40. Siihen tulee sitten wieläkin, ett'ei ollenkaan woi määrätä semmoisen ilmapallom matkaa. Sillä kukahan woi sanoa, että tuuli puhaltaa juuri pohjoisnapaa päin? Joll'ei tällä tawalla tapahdu, niin pallo lentää mihin hywänsä muualle waan ei maannawalle. Saadaksensa ehdoittaman toimensa warmaan onnistumaan, esittää katteini Tyson, että ryhdyttäisiin ilmapalloretkiin pohjoisnapaa päin yht'aikaa monelta eri paikalta; että Englanti lähtee Huippuwuorilta, Saksa Frans-Joosepin maalta, Wenäjä Uudesta Siperiasta ja Yhdyswallat Union'in niemeltä. Amerikalaisilla olisi täten lyhin matka kulkeaksensa, eli noin 480 meripeninkulmaa, wenäläisillä päin wastoin mitä pisimpiä, 840 peninkulmaa, näet; mutta kuitenkin arwelee Tyson, että myös tätäkin matkaa sopiwalla tuulella kuljettaisiin ilmapallolla 24:ssä tunnissa. Sepä mahdollista; mutta jos nyt semmoinen sopiwa tuuli edistäisikin pallon matkaa, niin eipä se kuitenkaan woi esiintyä muualla kuin soukemmalla alalla, eikä suinkaan maannawan ympärillä. Ei se millään muotoa woisi wiedä muuta kuin yhden pallon perille, ja toiset tuuli tykkänään puhaltaisi pois. Niitten kohtalosta tässä tiettömässä jäämaassa ei Tyson ollenkaan näy olewan huoliwinaan, hän pitää waan silmällä niitä onnellisia, joiden wihdoin onnistuisi päästä perille. Walitettawasti unhottaa hän, ett'eiwät nämätkään matkustajat tahdo asustua pohjoisnawalle, waan että heidän aikomuksensakin olisi palaaminen kotio päin. Kuinka tämä woi käydä mukin? Ei heidän pallollansa ole täytettä enää, sillä heidän täytyisi alas astuessaan tyhjentää se. Mutta jos siellä saataisiinkin uutta täytettä, niin mahtaneeko tuuli olla niin kohtelias, että se kääntyy, wiedäksensä ilmapallomatkustajat takaisin laiwallensa? Joll'ei niin tapahdu, eikä niin pitkään kuin tarpeellista olisi, niin owat nämät miehet yhtä warmaan menettäneet henkensä kuin heidän kumppaninsakin, jotka tuuli kohta alussa wei tipo tiehensä. Eipä siis lähteminen ilmapallolla pohjoisnawalle ole järkewä ajatus. Mutta otaksukaamme nyt kuitenkin, että ilmalaiwat pääsisiwät maannawan läheisyyteen. Mitäpä heidän siellä pitää tekemän? Eiwäthän he suinkaa tahdo wiipyä siellä katsellaksensa että löytyy kuusi kuukautta pitkä päiwä ja kuusi kuukautta pitkä yö, sillä sen warmaan muutoinkin tietäwät ilman uusia pohjoismatkoja. Korkeintaan he woisiwat sanoa itsensä olleen siellä, ja sepä olisikin kaikki, se. Tämmöinen matka on waan hurja ajatus, eikä tutkintoretkelläkään, jolloin päästäisiin mahdollisesti korkeimmalle leweydelle, ollenkaan ole tieteellistä hyötyä. Itäwalta-unkarilaisen retken oiwallinen jotaja, Weypreht, on huomannut tämän seikan, ja aina kuolemaansa asti koettanut kohtaa pohjoistutkinnon toisille radoille, joissa se saattaisi hankkia tieteellistä hyötyä. Tämä onkin onnistunut hänelle siten, että mahtawimmat waltakunnat Europassa ja Amerikan Yhdys-walloissa owat päättäneet määrätyillä paikoilla ja määrätyn ajan kestäessä hankkia ilmantieteellisiä tuktintoja näillä pohjoisilla tietnoilla. Täten maannapaa sitten on ympäröitsewä koko werkko asemia, joilla säännöllisiä ja yhdenkaltaisia huomauksia tehdään. Semmoiset huomaukset yksinään woiwat pitää hywän aineen ilmawirtojen, ilmalaatujen ja painojaon tarkastelemisiksi näillä pohjoisilla tienoilla, ja semmoisia on tieteelle warsin tarpeellista hankkia itsellensä.

 

Kansainwälisen pohjoistoimikunnan äsken annetun julkisen ilmoituksen ja muitten ilmoituksien mukaan jätettäisiin tutkintoja warten seuraawat asemat allemainituille waltakunnille: Barrow-nimi ja Lady-Franklin'in lahti-maat Yhdys-waltakunnille, Hywän toiwon niemi läntisen Grönlannin rannalla Tanskalle, Ian Mayen taikka Grimsey'in saari Islannilla Itäwallalle, Mosel'in lahtimaat Huippuwuorilla Ruotsille, Bossekop Alten'illa Norjalle, Lena-joen alku Wenäjälle, Möllerbay Nowaja-Semlialla ja Dickson'in satama Hollannille, Cumberlannin salmi Dawisin salmen läheisyydessä Saksalle ja wieläkin Etelä-Georgia etelä-atlantin meressä myöskin Saksalle, Simpson'in niemi Canadassa Englannille, Horn'in niemi Etelä-Amerikassa Ranskalle ja luultawasti myöskin asema pohjoisessa Suomessa, johon Suomen waltiopäiwät owat myöntäneet waroja. Cumberland-salmelle lähtee waarinottajaksi ent. apumies Helmholz'illa, hra Giese Colberg'istä, Etelä-Georgiaan hra Schrader Braunschweig'ista. Wenäläinen retki on jo saapunut Lena-joen suulle; sen johtajana on meriluutnantti Jürgens. Tämä asema sijaitsee ilmanalaansa katsoen warsin sopimattomalla paikalla, siellä wallitsewan kowan kylmyyden takia. Jossakin määrin saadaksemme selwille, kuinka paljon waiwoja ja kustannuksia tämmöisen pohjoisaseman warustaminen on tuottanut, niin mainittakoon tässä, että wenäläisen retken ainoastaan waloaineeksi täytynyt ottaa mukaansa 5,000 naulaa petroleumia. Mutta nämät säännölliset huomaukset pohjoisnawan ympärillä johtanewatkin epäilemättä päätöksiin, joihin entisillä pohjoisretkillä ei ole tultu.

 

***************************************************************

 

Suomalainen Wirallinen Lehti, nro 82. 11.4.1883.

 

Lentokonetta Nordenskiöldin Grönlannin retkelle puuhataan paraikaa Göteporissa. Rautatienasemain-inspehtoori A. Monten on tehnyt useita mekaniikki keksinnöitä osaksi omien, osaksi ameriikkalaisten ja etelä-afrikalaisten aatteiden mukaan. Grönlannin matkasta kuullessansa johtui hänen mieleensä tehdä omin käsin kaawa yhteiseen lento- ja ilmapurjehduskoneeseen. Kaawa ja piirustus lähetettiin asianomaisille. Sen johdosta sai hän kahden kuukauden wirkaloman ja puuhaa nyt Göteporissa tohtori O. Dicksonin kustannuksella mallikaawansa tekemistä suuremmaksi. Onnistuuko hän lentokoneen laittamisessa wai eikö, sitä ei tiedä, mutta arwattawasti olisi hän itse hywänä lisänä Grönlannin matkalla.

 

***************************************************************

 

Savo, nro 43. 16.4.1883.

 

Lentokonetta, Nordenskiöldin ai'otulla Grönlannin matkalla käytettäwäksi, rakentelee paraillaan eräs rautatien wirkamies Göteporissa Oskar Dickson'in kustannuksella.

 

***************************************************************

 

Uusi Suometar, nro 124. 1.6.1883.

 

Wielä waltion metsätaloudesta.

 

... Tämä waltion maan murtaminen on tapahtunut wielä niin sopimattomalla tawalla, että talollisten maat enimmästi jokaiselle tulee 6-7 eri kappaleesen ja enimmältä osalta waltion maan taakse monien wirstain päähän. -- Lukija huomannee mimmoinen häiriö tämä on maanwiljelykselle. Noilta kaukaisilta kappaleilta ei jaksa saada tarwispuita, ja karjan syötöstä ei ole puhettakaan, ja mistäpä karja sinne kulkisikaan, sillä hywin luultawa on että waltio ei anna maansa yli kulkea ja teitä tehdä. Pitäisi laittaa ilmalaiwat, waan niissäkin on moni henkensä menettänyt. -- "Suo siellä wetelä täällä", sanoo wanha sananlasku, ja niinpä tässäkin. ...

 

***************************************************************

 

Sanomia Turusta, nro 198. 26.8.1884.

 

Ilmalaiwa keksitty.

Parisista kirjoitetaan erääseen saksalaiseen lehteen että ilmalaiwan keksintö muka olisi tosiasia. Tämän kuun 10 päiwänä (u l) olisi erään insinööri Renardin johdolla walmistetulla ilmalaiwalla tehty koe, joka olisi täydellisesti onnistunut. Laiwa on tehty sikarrin muotoon ja on warustettu peräsimellä, jolla ohjataan laiwan suuntaa, ja ruuwipyörällä, joka panee laiwan liikkeelle. Laiwa oli ensin kohonnut määrättyyn korkeuteen ja sitten siellä liikkunut edes takaisin milloin suuremmalla, milloin pienemmällä nopeudella ja tehden käännöksiä aiwan niinkuin wesillä olewa laiwa. Koe oli herättänyt yleistä hämmästystä.

 

***************************************************************

 

Turun Lehti, nro 24. 28.2.1885.

 

Suomenkielisen kansantajuisen luennon pitää juhlasalissa huomenna k:lo ½5 j.pp. maisteri U. von Schrowe. Aine: "Ilmapurjehduksista".

 

***************************************************************

 

Tampereen Sanomat, nro 95. 11.8.1885.

 

Ilmassa purjehtiminen, otetaan kuten Nowosti kertoo, Wenäjänkin sotawäessä käytäntöön, niinkuin sitä jo käytetään Saksan armeijassa. Sitä warten muodostetaan sotawäessä erinäinen "ilmapurjehdus" osasto, joka kuuluu tulewan yhteyteen insinöriwäen kanssa.

 

***************************************************************

 

Suomalainen Wirallinen Lehti, nro 210. 11.9.1885.

 

Ohjattawa ilmalaiwa.

Kapteenit Renard ja Kreas nousiwat elokuun 26 p:nä ilmalaiwallansa Pariisista ja kulkiwat wasten tuulta Versailles'iin, jossa onnellisesti laskiwat alas. Ilmassa kulkeissaan tekiwät he useita mutkia laiwallansa.

 

***************************************************************

 

Turun Lehti, nro 110. 19.9.1885.

 

Ohjattawa ilmalaiwa on nyt keksitty. Kapteenit Renard ja Krebs nousiwat elok. 56 p:nä ilmalaiwallansa Parisista ja laskiwat wasten tuulta Versailles'iin jossa onnellisesti laskiwat alas. Ilmassa kulkeissaan tekiwät he useita mutkia laiwallansa.

 

***************************************************************

 

Sanomia Turusta, nro 251, 29.10.1885.

 

Patenttia pyytää lentokoneelleen J. Cahre Cumberland'ista Missourin waltiosta. Kone kuuluu olewan hywin konstikkaasti walmistettu. Jos tämä nyt onnistuu, niin pian tulee sen keksijä miljonain omistajaksi. Se tietysti tulee näyttämään hauskalta kun ilma kihisee täynnä lentäviä ihmisiä, ja minkäs sutkauksen se tekee rautatien ja höyrylaiwa yhtiöille. Mutta luultawasti se tulee onnistumaan yhtä huonosti kun entisetkin lentokoneet, tietää Uusi Kotimaa.

 

 

Myöskään herra Cahresta ei näy mainintaa internetissä. Yhdysvaltain ilmailupatenttien tietokannasta ei löydy vastaavaa merkintää.

http://invention.psychology.msstate.edu/patents/index.html

 

 

Lähde: Historiallinen sanomalehtikirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto.

[Petri Hellemaa 0]

Wiipurin Sanomat, nro 28. 20.2.1886.

 

Onneton ilmapurjehdus.

Wiime wiikolla nousi Brestissä (Ranskassa) ilmaan ilmalaiwa "Fugitif". Siinä oli ilmassapurjehtija Cubois-Carroul, säweltäjä Aime Girard ja operalaulaja Jules Renaud. Heti nousemisen jälkeen rupesi kowasti tuulemaan; ilmalaiwan nähtiin kauan aikaa keinuwan Brestin yläpuolella. Purjehtijat koettiwat, huomattuaan waaran, jällensä laskeutua mutta turhaan. Sitten syytiwät he wenheestä pois kaikki liian tawaran kewentääkseen sitä, jotta se nousisi johonkin tyynempään ilmakerrokseen. Mutta onnettomuudeksi kohtasi sen wäkewä ilmawirta ja lähti sitä kiidättämään semmoisella wauhdilla, että se kohta oli kaukana merellä päin. Sittemmin ei ole saatu mitään tietoja ilmassa purjehtijoista. Wiimeisten tietojen mukaan on eräästä wenäläisestä laiwasta nähty aawalla merellä ilmalaiwan wene jota tuuli on ajanut pohjoiseen päin.

 

***************************************************************

 

Tampereen Sanomat, nro 77. 30.6.1886.

 

Suuri ilmalaiwa.

Paitsi tuota suurta rautatornia, aijotaan 1889 wuoden maailmannäyttelyyn hankkia toinenkin merkillisyys, jonka wertaista ei ole enen nähty. M:r Gabriel Yon teettää nimittäin sitä tilaisuutta warten ilmalaiwan, jonka pallo tulee sisältämään 60,000 kuutiometeriä kaasua; sen läpimitta on 48 meteriä, noin 80 kyynärää. Se nostaa 100 henkeä 1,000 meterin korkeuteen; sitä liikkeelle panee 600 hewosen woimainen höyrykone. Tämä ilmojen Lewiathan ulottuu, kun se pullistetaan maassa ja wene myös luetaan yhteen, suuren Notre Damekirkon tornien tasalle. -- Suurin ilmalaiwa, mitä maailma tähän asti on nähnyt, oli wuonna 1878 nähtäwänä Parisin näyttelyssä. Pallon läpimitta oli 36 meteriä; sen kuutiosisällys 24,500 kuut.meteriä. Se nosti 40 henkeä 500 meterin korkeuteen.

 

***************************************************************

 

Savo, nro 97. 21.8.1886.

 

Ilmalaiwa.

Heinäkuun 30 päiwänä lähti Cherbourg'in kaupungista Ranskanmaalta muuan ilmalaiwa jossa istui kaksi ranskalaista, hrt L'hoste ja Mangot, purjehti ilmassa Englannin kanawan poikki ja saapui samana päiwänä Englannin puolelle Lontoosen. Ilmalaiwassa oli purjeet ja propelli, jotka toimittiwat tehtäwänsä komeasti.

 

***************************************************************

 

Savo, nro 111. 23.9.1886.

 

Onneton ilmassapurjehdus.

Sirkus Schuman, joka nykyään majailee Helsingisä, oli t. k. 19 p:nä näytännön lopuksi laskenut ilmapallon, jossa eräs Pietarista tullut ilmassapurjehtija hra Saks nousi korkeuteen, istuen pallon alla riippuwalla trapetsalla, mukanaan ilmalla täytetyitä rakkoja, jotka hätätilassa kannattaisiwat häntä weden pinnalla. Iltasella nähtiin pallo laskeutuwan kauas merelle toisella puolen Gråharan majakkaa ja satamasta pelastamaan lähtenyt laiwa tapasikin pallon ja jonkun matkan päässä siitä trapetsin ja uimarakot ajelehtiwan meressä, waan hra Saks oli kadonnut. Luullaan hänen, nähdessään että pallo poistui kowin kauwas merelle, pelastuakseen syöksyneen mereen ja siinä saaneen surmansa, mutta kaikki tiedustukset owat olleet tähän asti turhia.

 

 

Gråharan majakka = Harmajan majakka

 

***************************************************************

 

Tampereen Sanomat, nro 87. 27.7.1887.

 

Rohkea ilmojen kulkija.

New-Yorkista ilmoitetaan englantilaisille sanomalehdille, että eräs ilmassa purjehtija, joka oli noussut ilmapallossa Quineg'ista, Illinois'issa, laskeutui alas suurenmoisella sateenwarjolla 5,000 jalan korkeudelta. Rohkea ilmaherra tuli aiwan eheänä takaisin tämän matoisen maan päälle.

 

Ilmapallo pohjoisnavalle.

Eräs herra Chicagossa on näinä päiwinä Amerikan meri-asiain ministerille ilmoittanut, että hänen on onnistunut keksiä keino, jolla woidaan ohjata ilmapallo, sekä että hän nyt aikoo rakentaa ilmalaiwan, jolla hän tulewan wuoden kesäkuun 1 p:nä tuumaa lähteä matkalle pohjoisnawalle. Keksijä arwelee, että koko matkaan edes takaisin tulee menemään ainoastaan noin 1 kuukauden aika, siihen luettuna wiikko tahi pari tieteellisiä tutkimuksia warten. Ilmalaiwa, johon tulee mahtumaan 200 (!) matkustajaa, on kulkewa 10 Suomen peninkulmaa tunnissa. Näin wäittää ainakin keksijä itse.

 

***************************************************************

 

Turun Lehti, nro 50. 28.4.1888.

 

Ilmassapurjehtijain-yhdistys Ranskassa teettää paraikaa ilmapalloa, jolla aiotaan purjehtia Atlantin meren yli. Tuo suuri ilmapallo lasketaan maksawan 200,000 markkaa.

 

***************************************************************

 

Wiipurin Sanomat, nro 183. 10.8.1888.

 

Ilmapurjehduksen edistyminen.

 

Wiime kuluneina wuosina on etenkin Parisissa, työskenelty sopiwan kuljetus- ja peräsinkoneen keksimistä ilmalaiwoille. Siihen käytetty kone on useimmissa tapauksissa ollut kiero siipi, joka pannaan liikkeelle sähköwirran awulla. Tämän wirran saamiseksi on käytetty sähköpattereita eli n. k. akkumulatoreja. Sillä tawalla onkin onnistuttu jotenkin hywästi johtamaan ilmapalloa kohtalaisessa tuulessa ja kohottamaan tahi laskemaan sitä mielen mukaan. Mutta koneesen tarwittawat kappaleet on täytynyt tehdä waskesta, joten ne owat tulleet liian raskaiksi. Tämä seikka, joka waikuttaa hankaluutta maankin päällä kulkewissa koneissa, on wielä enemmän tuntuwa ilmassa, jossa tarwittaisiin niin kepeät koneet, kuin mahdollista. Sopiwain rakennusmuotojen walitsemalla on tosin onnistuttu wähentämään paino melkoisen wähäksi. Siten on walmistettu sähköllisiä koneita waskesta, jotka tekewät 1½ hewoswoimain työn (taikka yhtä paljon kuin 15-17 woimakasta miestä,) ja painawat ainoastaan 20-25 naulaa. Mutta tämäkin on jo liika suuri paino, sillä jokaista leiwiskää kantamaan ilmassa tarwitaan 270 kuutiojalkaa wetykaasua, tahi kaksi sen wertaa walokaasua. Ja paitsi kuljetuskonetta täytyy myöskin potkuri eli propelli sekä liikennewoimaa antawa kone ottaa lukuun.

 

Siitä syystä on etsitty toista metallia, joka olisi kepeämpää kun waski, mutta kuitenkin yhtä kestäwää. Sellainen metalli onkin löydetty, nimittäin aluminium, joka on ainoastaan 2½ kertaa raaskaampi kun wesi, kun rauta sitä wastaan on lähes 8, ja waski lähes 9 kertaa raskaampi kun sama määrä wettä. Wasken kanssa sekoitettuna muodostuu aluminiumista kullan muotoinen metalli, aluminiumpronssi, joka on hywin sitkeä ja siitä syystä hywin sopiwa koneen-osiksi. Ainoa hankaluus on ollut saada aluminiumia kylliksi ja kohtuullisella hinnalla, sillä tämä metalli, waikka siitä on kylliksi, on waikea eroittaa kemiallisista yhteyksistänsä (sawesta y. m.), että pari wuotta sitten ei sitä woitu saada enempää kun 7-10,000 naulaa, ja siitä wadittiin lähes 3 dollaria naulasta. Mutta uudemman keksinnön mukaan, kun sitä on ruwettu sulattamaan sähkön awulla, on onnistuttu saamaan suuria määriä tuota mainiota metallia ja halwalla hinnalla, ainoastaa 45-50 centillä naulasta.

 

Eräs Ranskalainen, hra Trouvé on äskettäin näyttänyt Parisin luonnontieteelliselle seuralle moniaita Grammes'in ja Siemenin mallin mukaan tehtyjä pieniä dynamokokeita, joita on aijottu koetella ilmapurjehduskoneissa. Nämät owat huomioa ansaitsewia erinomaisesta siewyydestään ja kepeydestään, että moniaista niitä woidaan melkein werrata lintujen lentojäseniin. Erinäistä huomioa ansaitsee eräs aluminiumista (rautanapain kanssa) tehty kone erinomaisesta kepeydestään ja suuresta woimastaan. Se on pienoiskone, joka ei paina kun 7 luotia ja woipi mahtua sellaiseen laatikkoon, joka on tuumaa laaja kaikille suunnille. Ja kuitenkin se antaa 16 naulajalan woiman, taikka niin suuren, että neljä sellaista konetta tekewät miehen työn. Kiinnitettynä sähköjohtoon, jonka pää on kiinnitetty johonkin paikkaan ylös, nostaa kone itseänsä 75 jalkaa sekunnissa. Keweällä propellilla warustettuna kohoaa se ilmaan Wattsin 40 sähköwirran woimalla.

 

Herra Trouvé on laskenut, että sen mallin mukaan tehty 1 hewosen woimanen kone ei paina 8½ naulaa enempää. Nyt ei ole kun ainoastaan keksiä kylliksi sähköpattereita, sillä ne, joita käytetään, owat liian raskaat ilmapurjehduksessa käytettäwäksi. Kun tämä pulma saadaan kerran selwille, niin sitte woidaan kuljeskella ilmassa yhtä wapaasti, kuin maallakin.

 

***************************************************************

 

Sanomia Turusta, nro 215. 14.9.1888.

 

Johdettawa ilmalaiwa.

Figarolehti Parisissa tietää kertoa että kapteeni Renardin wiimeinkin on onnistunut tehdä ilmalaiwa, jota woidaan johtaa. Eräs kone, joka painaa 500 kiloa, kuljettaa ehdotettua ilmapalloa 100 kilometrin nopeudella tunnissa. Tämän nopeuden awulla woidaan palloa johtaa minne hywänsä hywälläkin tuulella, waan ei kuitenkaan myrskyssä.

 

***************************************************************

 

Tampereen Sanomat, nro 115. 28.9.1888.

 

Ohjattawa ilmalaiwa.

Figaro kertoo, että kapteni Renardille on wihdoinkin onnistunut ilmalaiwan rakentaminen, jota woi ohjata. Sellaista laiwaa rakennetaan paraikaa Meudonissa, lähellä Parisia. Kone, joka painaa 500 kilogrammia, panee laiwassa liikkeelle 50 hewosen woiman, jolla se woi kulkea 100 kilometria tunnissa. Tuollaisen nopeuden awulla woi laiwa kulkea kaikilla tuulilla, paitsi kowalla myrskyllä.

 

 

Lähde: Historiallinen sanomalehtikirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto.

[Petri Hellemaa 0]

Hämäläinen, nro 3. 9.1.1889.

 

Ohjattawa ilmalaiwa.

Newyorkista kirjoitetaan: Äskettäin koetettiin Coneysaarella tai oikeammin sen yläpuolella ilmalaiwaa, jota saattaa ohjata ilmassa. Keksiä on Peter C. Campbel, kultaseppä Brooklynissä, ja sitä paitse taitawa koneiden rakentaja. Tätä tuumaansa hän on hautonut 10 wuotta.

 

Ilmapallo nousi witkaan kl. 3 j. pp. 200 jalan korkeuteen, pysähtyi wähäksi aikaa ja laskeutui sitten taas hitaasti maahan. Nyt astui purjehtia siihen ja nousi 500 jalan korkeuteen; käänteli laiwaa puolen tunnin aikaa kaikkiin suuntiin, teki silmänräpäyksen kestäwiä keikauksia sinne tänne, ja lähti lopuksi wakaasti kiitämään pohjoista kohti, jossa oli mukawa laskeutua alas.

 

Uusi ilmalaiwa muistuttaa paljon niitä ihmelaiwoja, joista Jules Verne kertoo romaaneissaan. Se on suuren sikarin näköinen, 60 jalkaa pitkä ja keskikohdan läpileikkaus 42 jalkaa.

 

***************************************************************

 

Savo, nro 6. 15.1.1889:

 

Sähköllä kulkewa ilmalaiwa.

Newyorkin lahdesta on tehty muutamia wiikkoja takaperin hywin onnistuneita kokeita ohjattawalla ilmapallolla, luultawasti ensimmäisellä, joka täyttää uusimmat waatimukset. Keksijä on Peter E. Campbell, eräs kultaseppä ja taitawa mekaniko Brooklynissä. Kello 3 iltapäiwällä kohosi pallo hitaasti ylös noin 200 jalan korkeuteen, pysyi siinä muutamia minuutteja ja laskeutui sitte samalle paikalle takaisin ilman wieraan apua. Sitte kohosi ilmalaiwa 500 jalan korkeuteen, kuljeksi sinne tänne joka suuntaan, kääntyili nopeasti, nousi ja laski, asettui winoon ja suoraan ja kulki wihdoin pohjoista kohden Sheephead-Bayn kylään, jossa sen oli määrä laskeutua maahan. Ja sinneppä kone laskeutuikin niikuin suuri lintu, joka siiwillään lewäten leijaili alas. Pallo on suuren, molemmista päistä teräwän sikarin kaltainen, se on 60 jalkaa pitkä ja keskeltä 42 jalkaa läpimitaten; siinä on hywin taitawasti yhdistetty ilmapallo ja lentokone. Kaasulla täytetty pallo ei ole mitään muuta kuin mitä höyry on weturille, siis woima; kaikki muu on sähköllä käywässä lentokoneessa. Wiimemainittu, joka on sangen monimutkainen laitos, riippuu rautaisessa orressa, joka nuorilla on kiinnitetty pallon alapuolelle. Koneen keskellä on wenho ja sen sisällä sähköwoiman synnyttäjä. Koko laitos näyttää ilmassa erinomaisen kummalliselta. Rautainen orsi, joka on siirrettäwillä painoilla ja ruuweilla warustettu, kääntyy ja kiertyy koneen ympäri mihinkä suuntaan hywänsä. Wenhoon on kiinnitetty kaksi jättiläissiipeä, joita käytetään wastatuuleen kuljettaissa sekä winoon noustessa. Sitä paitsi riippuu wenhossa näennäisesti heikko waate, joka alas laskeutuessa pullistuu, koneen liikettä estämättä, ja muodostaa hywän pudottimen. Laiwassa näkyy useita tuulimyllyn kaltaisia, jotka pyöriwät erinomaisen nopeasti, suuri peräsin, kaksi ankkuria ja useita ilmalaatikoita wenhon pohjan alla, sekä lopuksi kaksi pitkää airoa y. m. Keksijä ei aio laiwallansa kuitenkaan pilwiin nousta, waan tahtoo kulkea keskimäärin noin 500 jalan korkeudessa. Hywähän se olisi sekin, jos waan keksintö paikkansa pitää.

 

***************************************************************

 

Turun Lehti, nro 94. 10.8.1889.

 

Nykyajan merkillisimpiä tapahtumia,

sellainen josta tätä nykyä puhuu koko mailma, on kieltämättä amerikalaisen Charles Lerouxin uhkarohkea ilmaretki, jonka merkillisin kohta on se että ilmassa-purjehtija hyppää ilma-haahdestansa 3,000 metrin korkeudelta. Sen temppunsa waraksi on Lerouxilla hywin halpatekoinen putous-warjos, joka aukenee siitä äärettömän wäkewästä ilman pakotuksesta mitä syntyy sen hirweän hyppäämisen seurauksesta. Menneen kesäkuun alkupuolella näytti Leroux rohkeuttansa Berliinissä, jossa kukin kerta kuin hän nousi "ylös" ilmaan, oli tuhansia ihmisiä, jotka tuskin uskalsiwat hengittää odottaessaan sitä silmänräpäystä, jolloin yli pilwien leijailewasta ilmalaiwasta irtaantuu kuten pieni siru ja ensi-alussa huimaawata wauhtia lähenee maata, kunnes werho ilman wastustuksesta aukenee niin että ilma-haahdesta hypännyt mies tulee wiimeisen osan matkastansa maata kohti wallan hiljaa. Mutta kun katselijat näkewät miehen taaskin olewan wankalla maalla, silloin wälttyy se tuskallinen lumous, mikä siihen asti piti katselijat kuten olisiwat he olleet kiwettyneet ja sitten alkaa jo sellainen riemuhuuto, jota ei woi arwata kukaan, joka moista ei ole nähnyt. Mutta ei yksin paljaasta uteliaisuudesta, waan todellisesta tietohalustakin annetaan suurinta huomiota ja seurataan parhaimmalla tarkkuudella tätä ihmeellistä rohkeuden näytettä. Monet kerrat on Saksan keisari, Bismarck ja Moltke sekä monet ylhäiset sotaherrat olleet katsomassa Lerouxin "ylös" nousemista ja "alas" tulemista. Sotapäällikkökunnan esimies, kreiwi Waldersee antoi keisarin käskystä Leroux herralle kiitoskirjan, ja muuten näyttää siltä kuin sotaharjoituksia warten pantaisiin erityistä arwoa näihin temppuihin, sillä se rohkea ilmassa lentelijä on saanut kutsumuksen Ranskan, Itäwallan ja Tanskan sotaministereiltä tulla näyttämään ilmassa oleskelemis taitoansa Parisin, Wienin ja Kööpenhaminan sota-ylimyksille. Kuitenkin jäi nämät siksensä ja herra Leroux lähti Wenäjälle, missä hän kesäkuun loppupuolella Pietarista teki ensimäisen ilmaretkensä. Sieltä kuuluu aikomuksensa ollut Moskowan kautta matkustaa sisä-Wenäjään.

 

Muuan berliniläinen, joka itse näki amerikalaisen Lerouxin kokeet ja näytteet putous-wenheensä kanssa, kirjoittaa siitä näin:

 

Wäkeä oli oikein wilisemältä Neue Welt nimisellä huwipaikalla Berlinin kaakkois-osassa, ihan lähellä Tempelhofer nimistä awaraa sotawäen harjoituspaikkaa. Melkeinmäärin 20 tuhatta ihmistä oli kokoontunut katselemaan miten Lerouxin 36 jalkamittaa korkea ilmalaiwa täytettiin ja hywä aika siihen kuluikin ennenkuin tuo silkistä tehty kummitus oli syönyt 700 kuutio-metriä walokaasua.

 

Ennenkuin tehtiin lähtömerkki, annettiin nousta joitakuita pieniä koe-palloja tiedustelemaan tuulen wäkewyyttä ja suuntaa ja yleisöllä oli silloin aikaa tarkemmin katsella sitä merkillistä, mutta kuitenkin yksinkertaista kalua, minkä piti auttaa herra Lerouxin eheänä takasin maalle. Hänen n. s. putous-werhonsa on tehty raa'asta silkistä ja on muodoltansa kuten jättiläis-sateenwarjo, mutta warreton. Myttyyn supistettuna on se lähes 10 metriä pitkä, mutta awattuna melkein määrin 4½ metriä läpimitaltaan. Rautarenkaasta, mikä ei ole hywinkään suuri, ja kiinitetty kappalmatka werhon sisäpuolella, mikä esteettömästi laskee ilman sen sisään, käy säteen tapaisesti pitkämäisiä wahwoja nuoria, mitkä alhaalta owat kiinnitetyt toiseen wallan pieneen renkaasen, josta hra Leroux ylöskohden kurotetuin käsin pitää kiinni, luottaen yksin jäntereisten käsiwarttensa woimaan.

 

Jopa kyllä; haaksi oli kelpokunnossa, hra Lyoal Lerouxin seuralainen ja rahatulojen hoitaja astui haahteen ja hänen uhkarohkea matkakumppaninsa, hän jolla oli putouswerho, istui reunalle, jättäen jalkansa roikkumaan ulos. Loyal komensi "irti!" Leroux tarttui putouswerhon alisen kenkaasen, heilutti hattuansa ja huusi iloisesti: hywästi. Katselijain ilohuutoin ja torwien raikuessa nousi ilma-haaksi juhlallisesti yli-ilmoihin.

 

Se nousi yhä ylemmäksi; mutta maasta tuntui huimaawan suurelta. Mutta wieläkään ei nähty Lerouxin aikowan hypätä. Wasta sitte kun ilmapuntari haahdessa näytti oltawan 1,500 metriä yli maanpinnan, oli hän nähnyt sopiwan maalle-laskeutumispaikan ja silloinpa hyppäsi hän haahdesta. Kauhean nopeasti kiiti hän ensimmäiset sekunnit alaskohden, mutta jopa yhtäkkiä lewisi putouswerho suuren lasisen kuwun tapaisena hänen päänsä yli; wauhti käwi heikoksi ja werrattain warowasti tuli amerikalainen maata lähelle ja lopullisesti maalle. Teeskentelemättömän ihmettelemisen mumina kuului ihmisjoukossa, joka melkein kuumeentapaisella kiihkolla tähysteli sitä pientä ilmassa kiikkuwaa miestä, jolla nähtäwästi oli toisenlaiset hermot ja lihakset kuin muilla kuolewaisilla, kun hän, luottaen ainoasti paljaihin omiin käsiinsä ja omain kättensä tekoon, rohkeni hypätä ponnettomaan awaruuteen 5:ttä kertaa korkeammalta kuin itse Eiffel-tornin korkein huippu.

 

Yhä wähemmillä lerkku-liikunnoilla tuli Leroux maata lähemmäksi ja kolmen minutin ilmaretken jälkeen laskeui hän onnellisesti eräälle kaupungin ulkopuoleiselle niitylle. Kun hän neljännes tiima sen jälkeen tuli näkywiin soittajain lawalle eräässä soittajaispaikassa, oli yleisön riemustus oikein hurjamainen.

 

Aurinko oli jo laskenut, mutta sen säteet walaisiwat wielä herra Lyualin suurta ilma-haahdetta, mikä kimmeltelewän, pienen sipulin muotoisena yhä enemmän katosi epäselwään kaukaisuuteen.

 

***************************************************************

 

Aamulehti, nro 107. 7.9.1889.

 

Ilmassapurjehdus-wuosisadaksi päätellään tulewaa wuosisataa saatawan nimittää sen johdosta, mitä nyt jo tästä liiketawasta tiedetään kertoa. Hiljattain pidettiin ilmapalloin ohjaamisesta ja kyyhkyisten käyttämisestä kirjeitten wiejinä sota-aikana kokous, jossa sanottiin ensi wuosisadalla ilmassapurjehduskysymyksen tulewan ratkaistuksi. Muuan Janssen niminen tiedemies kuwaili wilkkaasti ilmameren harwinaista näköä, kun kaikille suunnille risteilee silloin ilmalaiwoja, samoinkuin nyt purje- ja höyrylaiwat merellä kyntäwät.

 

***************************************************************

 

Savo, nro 85. 24.7.1890.

 

Waarallinen ilmapurjehdus.

Kölnissä nousi eräs hra Wolff muutamain toveriensa kanssa ilmapalloon, jolla purjehdittiin hyvän aikaa, kunnes laskettiin eräälle niitylle. Toverit astuivat ensin maahan ja pitivät palloa niin kauan kuin Wolff nosti koneita pallosta. Mutta äkkiäpä tuli tuuliaispää, joka tempasi pallon ilmaan ja toisen herroista sekä erään talonpojan, joka oli tullut maahan laskijain apuun. Talonpoika heti putosi maahan ja kuoli, mutta toinen jäi käsin riippumaan gondolin särjästä, kunnes Wolff sai hänet siihen kiinni sidotuksi; gondoliin ei hän jaksanut miestä nostaa. Suurella vaivalla pääsivät miehet hyvän ajan kuluttua maahan laskeutumaan.

 

***************************************************************

 

Päivälehti, nro 219. 22.9.1890.

 

Ilmassa purjehtiwa hewonen satuloineen ja ohjaksineen on uusin keksintö ilmapurjehduksen alalla.

 

***************************************************************

 

Päivälehti, nro 222. 25.9.1890.

 

Säännöllinen ilmapurjehdus Atlantin yli.

Ameriikka on taas saanut uuden kuuluisan miehen eli -- ehkä kernaammin -- uuden suuren lörpöttelijän. Seuraawa kertomus on otettu ameriikkalaisesta lehdestä "Skandinawen":

 

Charles G. Loeber on tehnyt piirustuksen uutta mahdotonta ilmalaiwaa warten ja työskentelee nyt perustaakseen yhtiötä keksinnön toteuttamiseksi. Tarkoituksena on, että laiwa tulisi liikkeenwälittäjäksi Ameriikan ja Euroopan wälillä. Edelleen wäittää mies keksineensä uuden liikewoiman, jota kutsutaan nimellä "Anthesis," joka, wakuuttaa hän, on tekewä hänen laiwansa joksikin suuremmoiseksi. Laiwa on mahdottoman, teräwän tynnyrin näköinen, niin, että sen puitteet juoksewat kaikki yhteen samaa pistettä kohti sen toisesta päästä ja sillä on mahdottomat ympyriäiset siiwet siwussaan. Laiwa tulisi olemaan 147 jalkaa pitkä, 27 jalkaa leweä ja olisi kokonaan rakennettu teräksestä. Siiwet, jotka owat 27 jalkaa pitkät, 27 jalkaa leweät, owat kiinnitetyt kupeisin niin että ne woiwat liikkua eteenpäin jonkun wälimatkan sisäpuolella, jossa ne owat yhteydessä höyrykoneen kanssa, mikä woi nostaa, laskea ja pitää laiwan samalla korkeudella ilmassa. Peräkeulaan sijoitetaan peräsin ja parannettu propelli. Laiwa warustetaan kolmella kannella. Alimmassa on sija koneistolle, kattiloille, tulisijoille, wedelle, muonawarastolle ja huoneet miehistöä warten. Wälikannelle on laitettu salonkeja ja makuuhuoneita matkustajille, jotapaitsi se on warustettu kahdella ulkopuolisella käwelykäytäwällä, jotka kulkewat koko laiwan ympäri, lukuunottamatta etukeulaa, jossa jokainen ulkonewa esine tekisi wastusta laiwan nopeudesta syntywälle ilmanpainolle. Ylikannella on ohjauskoneet, tarwekaluhuoneet ja upseerien huoneet. Laiwan otaksutaan painawan koneineen 800 tonnia ja sen kantawuus 1,000 tonnia. 300 matkustajan, postin ja rahdin kanssa painaisi se 1,800 tonnia. Tämän hirwittäwän painon, ei wähempää kuin 3,600,000 englannin puntaa, sanoo Mr Loeber kelluwan ilmassa paljon helpommin kuin wedessä. Tuo uusi woima, "Anthesis" tekisi tämän kaikki. Mitä eli mistä tämä hirwiöwoima on, sitä hän ei tahdo sanoa; ainoa mitä hän ilmoittaa, on se, että se riippuisi ilman wastarinnasta.

 

***************************************************************

 

Wiipurin Sanomat, nro 264. 13.11.1890.

 

"Niin uskomattomalta kuin kuuluukin, mutta totta se kuitenkin on", sanoo walehteliakin usein, kun alottaa kertomuksensa. -- Tätä samaa saattaapi sanoa seuraawastakin kertomuksesta, jonka "Chicago Times" kertoo aiwan todellisena uutisena:

 

Näinä päiwinä on, näet, muutamain Chicagon herrojen aiwoissa syntynyt sellainen humbuugimainen tuuma, jota hywällä syyllä saattaa werrata tuohon kuuluisaan satuun: "Tuhat ja yksi yötä". Yrityksellä ei olekkaan sen suurempaa eikä pienempää tarkoitusta kuin panna häpeämään nykyajan parhaimmat kulkuneuwot, kuten rautatiejunat y. m. tuollaiset.

 

Tarkoituksena on, nimittäin, perustaa ilmalaiwa, joka, kuten nimestäkin kuuluu, tulee kulkemaan ilmassa, waan montaa kertaa suuremmalla nopeudella kuin esim. rautatiehepo, ja kulettamaan yhtäsuuria waunuja kuin nykyiset rautatiewaunut owat.

 

Mainittua tarkoitusta warten on perustettu yhtiö nimellä "Mount Carmel Aeronautic Manufacturing Co," joka yrityksen toteuttamista warten on jo lyönyt pöytään -- ei enempää eikä wähempää kuin tuon siewän summan 20 milj. dollaria, jotka kertomuksen mukaan pitäisiwät siis englantilaisten ja Ameriikan raharuhtinasten taskusta lähteneitä.

 

Työ tulee alkamaan heti, johon raaka-aineen walmistaa yhtiö, wieläpä aluminiuminkin, josta laiwa aijotaan walmistaa.

 

Kuten sanottu, satumaiselta tuntuu hywin moinen homma -- waan eihän tuolla keksintöjen ja humbugien maassa mahdottomuuskaan mahdotonta ole.

 

 

Lähde: Historiallinen sanomalehtikirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto.

[Petri Hellemaa 0]

Päivälehti, nro 264. 13.11.1890.

 

Ilmapallossa pohjoisnawalle.

Samaan aikaan kuin Nansen walmistaa pohjoisnaparetkeään, owat ranskalaisetkin samoissa hommissa. Mutta omalla tawallaan. He aikowat mennä lentämällä, tehdä saman matkan ilmapallossa. Kaksi herraa, Befançon ja Hermite, puuhaawat parhaallaan sellaista palloa, johon mahtuisi wiisi miestä, muutamia koiria, 80 päiwän elantotarpeet ja kaikellaisia aseita ja koneita hawaintojen tekemistä warten. Kuwa, jonka olemme nähneet pallosta, näyttää jotenkin mahdolliselta. Siinä on mukawa kammio uuneineen, pöytineen, wuoteineen y. m. Siinä on koirakoppi, kelkkoja ja wenheitä, joiden awulla woi kulkea maahan laskeuduttua.

 

Matkalle lähtö tulee tapahtumaan noi 15 p. toukok. 1892, jostain Ranskan satamasta. Laiwalla kuljetaan Huippuwuorille ja sieltä wasta alkaa ilmapurjehdus, niinpiankuin tuuli on sopiwa. Retken toimeenpanijat luulevat woiwansa saapua pohjoisnawan yli Ameriikkaan Alaskan kohdalla.

 

Matkan kustannukset owat lasketut 600,000 franciksi.

 

***************************************************************

 

Päivälehti, nro 270. 20.11.1890.

 

Edisonin kerrotaan puuhaawan uutta ilmapalloa, joka tietysti tulisi wiemään etusijan kaikilta tähänastisilta keksinnöiltä ilmapurjehduksen alalla.

 

***************************************************************

 

Savo, nro 150. 23.12.1890.

 

Edison ilmalaiwan tekijänä.

 

Edisonin kerrotaan aikowan näyttää mitä hänen neronsa saa toimeen ilmassa purjehtimisen alalla. Hän aikoo rakentaa ilmalaiwan ja on wakuutettu sen onnistumisesta. Milloin Edison antaa tiedoksi, että hän jostakin menestyksestä on warma, käywät hänen ennustuksensa tawallisesti toteen. On mahdollista, ettei hän onnistu yrityksessään kuukaudessa, wieläpä wuodessa tai parissakin, mutta hän ei milloinkaan heitä asiaa ensi yritykseen, niin kuin nähtiin hänen fonograafin keksinnöstäänkin. Jos hän sentähden todella wakawasti on päättänyt uudistaa ilmassa purjehduksen, woimme suurella warmuudella odottaa häneltä ilmalaiwaa, joka kykenee purjehtimaan, kantamaan lastia ja jota woi ohjata.

 

Edisonin ilmalaiwa tulisi tekemään mullistuksen m. m. nykyisissä sotatawoissa. Ilmalaiwa, joka kantaisi tusinan matkustajia, kantaisi myös neljä tai wiisi lastausta dynamiittia, joilla hywin woisi häwittää sotalaiwan. Ilmalaiwasto woisi murskata wesilaiwaston, kuinka wahwasti se olisikin pantsaroitu. Wesilaiwaston raskaita kanuunia olisi waikea pystyttää ja tähdätä ilmalaiwoja kohti, sitä wastoin kuin jälkimäiset woisiwat helposti laskea häwittäwät nuolensa alas wihollisiin. Samalla tawalla woisi linnoituksia ja warustuksia helposti ahdistaa ylhäältä päin.

 

Arwattawasti aikoo E. ilmalaiwojaan niin paljon sotaa kuin rauhaakin warten, waan jos hän onnistuu niiden rakentamisessa, tulewat ne warmaan aikaan saamaan mullistuksen wanhoissa sodankäyntitawoissa, ja tulewan wuosisadan sodat tulenewat suoritettawiksi -- ilmassa.

 

***************************************************************

 

Turun Lehti, nro 152. 30.12.1890

 

"Lentomiehen" kolttonen.

 

Colaradosta, Yhdyswalloista, kirjoitetaan seuraawa hullunkurinen kertomus erääsen ruotsalaiseen lehteen.

 

Suuri ihmisjoukko, noin 15,000 henkeä, oli eräänä sunnuntaina kokoontunut Slaans Laken lähellä ensimmäistä lentäwätä miestä katselemaan. Puutarhaan, jossa lentäminen oli tapahtuwa, otettiin pääsymaksua 25 centiä, ja 5,000 henkilöä oli ostanut itsellensä tämmöisen pääsypiletin. Eräs 85 wuoden ikäinen ukko, Spaulding nimeltään, Rositasta, Colaradosta, oli koko pitkän elämänsä ajan kulutellut tuumaillen lentokonetta ja wäitti nyt wihdoinkin tarkoituksensa perille päässeensä. Ukko Spaulding, pieni rutikuiwa walkopartainen mies, toinen jalka nähtäwästi kangistunut, oli warustanut itsensä suurilla tulipunaisilla siiwillä, joihin sulkia ja höyheniä oli kaikenmoisten lentäwien päältä kokoiltu. Pitkä, samoin sulilla runsaasti koristettu pyrstö kohosi wäliin ylöspäin wäliin taas maata lakaisi. Herra Spaulding oli tawattoman wakawalla tuulella ja peitti kaljua päätään komealla silkkihatulla.

 

Monilukuinen katselijajoukko seisoi ryhmittäin ja odotteli maltittomana.

 

Nyt oli wihdoinkin lentäminen alkawa. Ukko oikaisi suoran jalkansa taaksepäin, räpytteli leweillä siiwillään ja kohotteli pyrstöänsä. Hän ponnisteli kauheasti kokontuakseen maan tomusta ylempiin ilmoihin -- mutta kaikki turhaan. "Antakaa tilaa, antakaa tilaa!" huudettiin, ja wanha Spaulding ikään kuin mielipuoli laukkasi, siiwet selässä, hurjaa wauhtia sinne ja tänne maltittomana wartoowan wäkijoukon keskellä. Miten hän woikin niin kiiwaasti sillä ijällään liikkua, se oli ilmeinen ihme. Kauwempana seisowaiset näkiwät waan milloin siiwet milloin pyrstön ilmassa liehahtelewan, ja kerta toisensa jälkeen kuuluu kauhea huuto: "Ylemmäksi, ylemmäksi; emme näe mitään!"

 

Mutta Spauldingia näytti joku näkymätön taikawoima pitelewän maassa kiinni. Hän waan juoksi -- laukkasi wielä sittenkin, kun hän jo aikoja sitten oli lentämisensä mahdottomaksi hawainnut, juuri kuin olisi tuli hänen pyrstönsä alustaa korwentanut.

 

"Lennä tahi kuole!" karjui katsojajoukko. Mutta ei Spaulding sittenkään lentänyt. Hän waan laukkasi, meni semmoista wauhtia, että maa pölysi hänen ympärillään.

 

Katsojajoukko, joka näki toiweissaan pettyneensä, rupesi jo lewottomasti käymään. Toinen kiwenmukula toisen jälkeen lennähti lentomiestä kohden. Laudanpalasia ja multakakkaroita pyrki hänen kaswojansa kohden, ja kyllä olisi Spaulding pian tullut kiwitetyksi, jos ei hän turwallisuutensa tähden olisi nähnyt tarpeelliseksi mitä pikemmin "lentää" läheiseen huoneeseen. Matka oli kumminkin niin pian suoritettawa, että lentomiehen pyrstö jäi owen wäliin, ja takaa-ajajat ryntäsiwät armottomasti raastamaan tästä ihmisolennolle oudosta jäsenestä kirjawia sulkia, joista he sitten tekiwät itselleen woitonmerkkiä tämän kummallisen lentonäytöksen muistiaisiksi.

 

 

"Colarado" pitäisi olla Colorado.

 

***************************************************************

 

Turun Lehti, nro 72. 25.6.1891.

 

Maximin lentokone. Tunnettu keksijä Maxim rakentaa lentokonetta, josta "Allg. Reichs Corrsp." antaa seuraawia tietoja:

 

"Maxim, Maxim & Nordenfeldt firman päällikkö luulee nyt keksineensä lentokoneen. Kone on rakennettu samain periaatteiden mukaan kuin linnun ruumis; laskujen mukaan on se kulkewa noin 170 kilometriä tunnissa. Konetta kootaan par'aikaa Kentissä Englannissa; se on rakennettu kuparista ja teräksestä. Se on 145 jalkaa pitkä, painaa 5,000 naulaa ja arwellaan kannattawan ilmassa noin 14,000 naulaa. Sitä lämmitetään petroleumilla. Maxim on tehnyt 50 koetta, ennenkuin hän nykyisen mallin hywäksyi. Hän on tullut siihen päätökseen, ettei lentokoneesen tarwita niin suunnatunta woimaa, kuin ennen otaksuttiin. Hänen laskujensa mukaan riittää yksi hewoswoima 133 naulan nostamiseen. Samaan päätökseen owat muutkin uudemmat tutkijat tulleet. Maxim on rakentanut koneensa suureksi sen wuoksi, että hän luulee entisten koneiden epäonnistuneen sen wuoksi, että owat olleet aiwan liiaksi pieniä. Waikka kone painaa 5,000 naulaa, riittää 300 hewoswoimaa sen nostamiseksi. Eteenpäin kuljettamiseen tarwitaan hänen laskujensa mukaan 40 hewoswoimaa. Tuulet woiwat hidastuttaa koneen wauhtia 4/5. Lentokone on tullut maksamaan 45,000 puntaa. -- Paras on kuitenkin odottaa, ennenkuin lähetätte tilauksenne. Jahka sitä on kerran koitettu, niin ehkä saa ilmaiseksi.

 

 

Lähde: Historiallinen sanomalehtikirjasto, Helsingin yliopiston kirjasto.