Pelottaako olla korkealla

[Guest Osku]

Täytyy sanoa että ei onneksi pelota, ei sitten millään. Florianturmin näköalatasanne voisi olla joillekin ketjuun kirjoittaneille melko traumaattinen, vielä kun se benjihyppytasanne on näkyvillä.

 

Sen sijaan tää poika panikoi ahtaissa paikoissa. Ei nyt missään hississä tai suljetussa huoneessa, mutta siis sellaisessa tilassa jossa ei pääse vapaasti itseään liikuttamaan. Ei kai tuo vielä klaustrofobiaa ole, mutta ei nyt ihan sellainen ominaisuus joka jokaisella olisi. Tuollaisessa tilanteessa se panikointi jotenkin vain riistäytyy käsistä todella nopeasti jos sitä asiaa rupeaa ajattelemaan, ja lopulta on pakko päästä ahtaasta paikasta.

[Johannes Pietilä 0]

Sen sijaan tää poika panikoi ahtaissa paikoissa. Ei nyt missään hississä tai suljetussa huoneessa, mutta siis sellaisessa tilassa jossa ei pääse vapaasti itseään liikuttamaan. Ei kai tuo vielä klaustrofobiaa ole, mutta ei nyt ihan sellainen ominaisuus joka jokaisella olisi. Tuollaisessa tilanteessa se panikointi jotenkin vain riistäytyy käsistä todella nopeasti jos sitä asiaa rupeaa ajattelemaan, ja lopulta on pakko päästä ahtaasta paikasta.

Minulla on kammo esim. hississä, jos hissi on täynnä ihmisiä. Korkeat paikat ei peloita kuin sen 1-10m, sitten se pelko jotenkin vaan katoaa. En kuitenkaan uskaltaisi tehdä benji hyppyä, mutta laskkuvarjo hyppy olisi kiva tehdä joskus kun ikää kertyy vähän lisää. 

[Juha Lehtola 0]

eipä juuri, tuollakin oli mielenkiintoista katella lasilattian läpi maisemia http://www.cntower.ca/portal/

[Olli Vainio 3]

Eikös ne olleet Grandcanyonille suunitelleet semmoista lasista näköalasiltaa kanssa?

[Mikko J Virtanen 0]

Muutaman hetken kuluttua, tilanteen jo rauhoituttua, tuli kuulutus "This is captain XXX speaking,  first officer YYY just carried out the landing, have a nice

night in Lyon".

Tuo on jotenkin niin itsepäistä mielestäni, että kapteenin täytyy ilmoittaa että hän ei mokannut laskua vaan FO. Jos tollaseen ilmoitustilanteeseen joudutaan niin mielestäni sen FO:n pitäisi itse sanoa mokanneensa ja pyytää anteeksi, ei niin että kapteeni saa tilaisuuden "kerskuilla". Nojoo, nyt meni hieman offtopiciksi.

Tuli vaan mieleen myös semmoinen juttu, että ei ole niin yllättävää että ihmiset saattavat pelätä siipien irtoamista etenkin jos ovat lentäneet kunnon röykytyksessä. Onneksi ne on tehty joustaviksi, koska joustamattomina ne eivät kestäisi, mutta näin ei ehkä osaa ajatella vanha rouvareppana joka katselee ikkunasta ulos kun siipi venyy ja paukkuu ylös ja alas myräkässä 

[Ari Kataja 1]

Pitääpä nyt korkata tämäkin foorumi sanomalla jotain.. Lennokit.netin puolelta varmaankin olenkin jo joillekin tuttu. (nimim. Jomppis)

 

Itse en ainakaan tunnusta pelkääväni korkeita paikkoja. Tosin iän karttuessa kaiketi itsesuojeluvaisto on alkanut lisääntyä; serkun katolle tv-antennia asennettaessa hieman tuntui tilanne tukalalta, kun istuin 'rintamamiestalon' kurkiaisella (n. 7m) polvet reunan yli pitäen antennimastoa paikallaan katon polttaessa paljaita reisiä ja tuulen yrittäessä työntää katolta.  ???

 

Lentolaitteeseen olen ihan kerran päässyt (cessna 172) ja sehän oli se hienoin tunne, mitä tähän astisen elämäni aikana (25v.) olen kokenut. Sainpa ottaa ohjaimistakin tuntumaa ja sehän vei miehen lopullisesti mennessään! Nyt vain odotellaan lottovoittoa ja lennätellään lennokkeja+simua... Pikkupoikasesta asti olen pitänyt lentokoneista ja tuo ensimäinen lentokokemus sitten kruunasi kaiken. PPL-pahvi tulee taskuun heti, kun voimapaperia on tarpeeksi! Se on päätetty.

[Guest raineri]

Ei pelota, olen joskus työkseni keikkunut katoilla. En kyllä kumminkaan lähtisi hyppimään mistään korkealta en köydellä enkä ilman (lue itsesuojeluvaisto). Lentokoneessa oon niin innoissani kokoajan etten edes tietäs jos pelkäisin

[Anne Pasanen 0]

En pelkää.

Ei ole varaa pelätä meikäläisen ammatissa

[Matti Huoviala 84]

Mielenkiintoisia näkemyksiä.

Voisi tietysti herättää keskustelua siitä mitä pelko on ja miten se tunistetaan ja koetaan.

Erilaisten korkeuteen ja lentämiseen liittyvien pelkojen kanssa olen lento-oppilaiden ja muidenkin kanssa nähnyt ja kuullut moniakin eri tuntemuksia ja niiden ilmentymiä.

Itse haluan hämmentää pelkosoppaa sanomalla, että itseäni pelottaa vähemmän, mitä korkeammalla lennetään, paitsi sitten kun ollaan tosi korkealla.

-M-

[Alvar Martti 0]

No en pelkää olla korkealla esim. lentokoneessa, koska en voi pudota sieltä mitenkään. (tietystihän lentokone voi pudota... ...mutta se on sit eri juttu )

 

Mutta sitten jos oon jossain paikassa, mistä voisin ihan helposti pudota, kyllä sillon alkaa jo huimaa, paitsi jos oon jossain tutuksi tulleessa paikassa, esim. kodin rappuset yläkertaan...

[Mikko Sokero 1]

Se on kyllä jännä ilmiö, että kun kiipeän vaikkapa omakotitalon katolle, alkaa pelottaa, puhumattakaan jostain savupiipusta, mutta lentokoneessa ei koskaan vaikka olisi pää alaspäin. Kai tuolle jokin psykologinen selitys löytyy.

[Seppo Sipilä 8]

Heh, telkusta tuli muutama vuosi sitten dokumentti Illu Juutilaisesta, ja hän kertoi kuinka joutui kerran siellä jossakin lottien mieliksi kiipeämään puun latvaan noutamaan alas kissanpoikaa. Ei tietenkään kehdannut kieltäytyä, mutta meinasi kuulemma alas vilkaistessaan pyörtyä silkasta kauhusta

 

 

[Guest JyriT]

korkea parveke, tai korkea tasanne ritiläpohjalla, Jämin Näköalatorni.. jne. että on kämmenet märkänä ja pelottaa niin perkeleesti.

Omituisinta tässä on se että nuoruudessa tuli koko kesä roikuttua Maailmanpyörän akselilla 9 metrissä 4cm leveän teräspalkin päällä eikä tehnyt yhtään pahaa..  Lentokoneessa ei koko pelkoa tule ollenkaan.

[Erkki Mikola 1]

Aikoinaan olin kesäharjoittelijana Nummenkylän radioasemalla.

Olisi ollut mahdollisuus kiivetä korkeimman maston huipulle kaverin mukana (ihan huvikseen ja kokemuksena), mutta kyllä minulta matka jäi kesken, ehkä jossain 40-50m kohdalla, eli sopivasti puiden latvojen yläpuolella.

[Guest Masa]

 

Sen sijaan tää poika panikoi ahtaissa paikoissa. Ei nyt missään hississä tai suljetussa huoneessa, mutta siis sellaisessa tilassa jossa ei pääse vapaasti itseään liikuttamaan. Ei kai tuo vielä klaustrofobiaa ole, mutta ei nyt ihan sellainen ominaisuus joka jokaisella olisi. Tuollaisessa tilanteessa se panikointi jotenkin vain riistäytyy käsistä todella nopeasti jos sitä asiaa rupeaa ajattelemaan, ja lopulta on pakko päästä ahtaasta paikasta.

 

Kyllä tuo on jo klaustrofobiaa, vaikka sen tunteen saisi jotenkin hallituksikin. Ahtaanpaikankammoa on vakavampaa ja lievempää.

 

Se on kauheaa katseltavaa, kun jollekin se iskee eikä sitä pysty hillitsemään. Olen nähnyt kun aikuinen mies ryntää täpötäydestä pikku-RJ:stä sieltä peräpäästä "kyynärpäätekniikalla" koneen etuosaan ja takaisin putkeen. Kun oli se ahtain vaihe eli boarding vielä menossa.

Siinä kaveri on ilmeisesti aivan yksin, eivätkä muut matkustajat ole kuin hengissä pysymisen esteitä tai jotain. En nähnyt sitä kaveria sillä lennolla sen koommin.

Mutta toisaalta ei se "kammoinen" sille mitään voi.

Itsekin olen joskus nähnyt painajaisunta jostain putkessa ryömimisestä, ja siitä kun sinne jää jumiin. Eli taitaa se klaustrofobia minullakin jossain siellä mielen syövereissä piilotella.

[Guest Jone]

Tuo on kovin totta, että fobiat/ym. pahaksi äityneet ahdistuneisuus"häiriöt" lyövät kyllä järjen yli täysin silloin kun on lyödäkseen.

Siinä ihminen tuntee kyllä itsensä todella avuttomaksi ja tilanteesta poispääsy näyttää ainoalta vaihtoehdolta sillä hetkellä. Jälkikäteen ajateltunahan siinä taas ei sitten juuri järkeä olekkaan.

 

Nimimerkillä: jotain kokemusta aiheesta

 

Niin ja korkealla huimaa ja hirvittää usein minuakin.

Matkustajakoneessa sivuikkunasta tiiraillessa jännittää nousun aikana välillä paljonkin, mutta esim. purjelentokoneet, cessnat ym. pikkukoneet, joista näkee eteenpäin+ovat jollain tavalla hallinnassa eivät saa pulssia nousemaan, vaan pelkästään suunpielet.

 

[Guest Ben Marco]

Ei pelota, mutta varsinkin pinnalle nousua edeltävä "climbing" vaihe tuo mukanaan melkein aina semmoisen lievän avuttomuuden tunteen. Ka se on joku alitajunta juttu. Itse take-off, cruising, descent, approach & varsinkin laskeutuminen ovat parempaa, kuin hyvin huono seksi  .

[Seppo Pietikainen 0]

Tuo on kovin totta, että fobiat/ym. pahaksi äityneet ahdistuneisuus"häiriöt" lyövät kyllä järjen yli täysin silloin kun on lyödäkseen.

Siinä ihminen tuntee kyllä itsensä todella avuttomaksi ja tilanteesta poispääsy näyttää ainoalta vaihtoehdolta sillä hetkellä. Jälkikäteen ajateltunahan siinä taas ei sitten juuri järkeä olekkaan.

 

Nimimerkillä: jotain kokemusta aiheesta

 

Niin ja korkealla huimaa ja hirvittää usein minuakin.

Matkustajakoneessa sivuikkunasta tiiraillessa jännittää nousun aikana välillä paljonkin, mutta esim. purjelentokoneet, cessnat ym. pikkukoneet, joista näkee eteenpäin+ovat jollain tavalla hallinnassa eivät saa pulssia nousemaan, vaan pelkästään suunpielet.

 

 

(Hieman OT)

 

Nain ilmeisesti on. Vuosia sitten R/V Arandalla olimme tulossa Turun saariston lapi Hangon suuntaan aikamoisessa myrskyssa. Saariston suojassa tilanne

ei tuntunut lainkaan pahalta, mutta avomeren reunaan tultaessa alus alkoi kallistella aallokossa oikein kunnolla , todella "yllattaen", pentterista kuului kovaa rysketta kun lasit ja lautaset lentelivat pitkin seinia ja kemian labrassa sarkyi joitain lasiesineita

 

Aluksella oli mukana turkulainen opiskelija, joka oli selkeasti ilmoittanut aiemmin pelkaavansa merenkayntia. Merenkaynnin alkaessa han joutui taydelliseen paniikkiin

ja tarrautui yhdella kadella komentosillalle johtavien portaiden kaiteeseen ja iski hampaansa toisen katensa peukalonjuureen, oikein kunnolla - veri kirjaimellisesti virtasi kadesta.

 

Meita oli muistaakseni kolme muuta hanen ymparillaan ja yritimme kaikin voimin irroittaa tuon pienen ja hennon opiskelijatyton otetta kaiteesta, jotta olisimme saaneet hanet parempaan tilaan, tuloksetta.

 

Vasta, kun ykkosperamies tuli paikalle mukanaan ruiskuneula taytettyna jollain "mommolla" ja sai tuikattua annoksen tyton kasivarteen, hanen otteensa kirposi...

 

Muistaakseni jatimme hanet Hankoon jatkohoitoon...

 

Ehka tilanteeseen vaikutti osaltaan se, etta Malmi-laivan haaksirikko edellisen vuoden joulukuussa oli kaikkien mielessa ja asia oli esilla "mustan huumorin" merkeissa

kaydyissa keskusteluissa aikaisemmin samana paivana, kun kerran tiedettiin joutuvamme myrskyyn...

 

[Kai Krause 0]

Se on kyllä jännä ilmiö, että kun kiipeän vaikkapa omakotitalon katolle, alkaa pelottaa, puhumattakaan jostain savupiipusta, mutta lentokoneessa ei koskaan vaikka olisi pää alaspäin. Kai tuolle jokin psykologinen selitys löytyy.

 

Selitys lienee se, että katolla ja savupiipussa tuntee tilanteen uhkaavana, koska todellisuudessa on ainakin jonkin asteisessa vaarassa pudota. Lentokoneessa ei mitään vaaraa ole, koska ei voi pudota mihinkään, koska on jo lattialla vaikka lattia on korkealla.

Tuo vaaran tunne on myös mielenkiintoinen ilmiö. Jos nimittäin voi itse täysin hallita tilannetta niin suurikin vaara pudota on hallitavissa ja samalla siihen liittyvä putoamisen pelko. Pikkupentuna kaverien kanssa saatiin päähän ottaa "ilmakuvia" ja kiivettiin oulussa OYKS:n piipun huipulle kamerat olalla ja sieltä saikin ihan kivasti kuvaa koko kaupungista. Tuo 4 piipun kompleksi lienee jotain 50 metriä korkea ja sinne tikapuita pitkin kiivetessä ensin pelottaa aivan pirusti, mutta kun alkaa keskittyä kiipeämiseen ja tekee joka liikkeen harkiten ja varmasti pelko muuttuu jonkinlaiseksi adrenaliinihumalaksi ja homma alkaa tuntua pelottavuudesta huolimatta oudolla tavalla miellyttävältäkin. Siinä tuntee täysin olevansa tilanteen hallitsija, koska tietää kuolevansa jos töpeksii ja tippuu ja tilanne vaan täytyy ehdottomasti klaarata oikein ja kunnolla. Silloin ymmärsin, että extremelajeissa on oma viehätyksensä. Tilanne muuttuu kuitenkin uudelleen pelottavaksi, jos ei voikkaan itse täysin hallita vaarallista tilannetta esim. joku alkaa tönimään tikapuilla tai vaikka tikkaat alkaa jostain syystä natista epäilyttävästi. Sama pätee lentämiseen, jos vaikka koneesta alkaa moottori savuamaan tai päästelemään epäilyttäviä ääniä. Silloin tajuaa olevansakin korkealla ilmassa vaikka istuu tukevasti koneen penkillä eli on jälleen vaarassa pudota korkealta.

 

Kai

[Guest MikaPohjo]

Lentokoneessa harvemmin pelottaa, mutta sitäkin sattuu joskus.

Viime kesänä Las Vegasin Stratosphere Towerissa käydessä meinas paniikki iskeä: Torni on n. 360 m korkea ja lähellä on tunnetusti McCarran International. Oli yö, ja lentokoneista näkyivät vain valot, kun katsoin ikkunasta, näin vain valon tulevan minua kohti ja heti tuli mieleen 9/11. Ajattelin "Tämäkö on minun loppuni?"  Samaisen tornin päällä on myös pienikokoinen huvipuisto, jonka n. 70 m korkeaan Space Shottiin mua oli turha edes yritää ylipuhua  , mutta sellaisessa laitteessa kävin, joka pudotti pientä vaunua vähän matkaa reunan yli - pelotti! 

-Mika-

[Mikko Sokero 1]

Lentokoneessa harvemmin pelottaa, mutta sitäkin sattuu joskus.

Viime kesänä Las Vegasin Stratosphere Towerissa käydessä meinas paniikki iskeä: Torni on n. 360 m korkea ja lähellä on tunnetusti McCarran International. Oli yö, ja lentokoneista näkyivät vain valot, kun katsoin ikkunasta, näin vain valon tulevan minua kohti ja heti tuli mieleen 9/11. Ajattelin "Tämäkö on minun loppuni?"  Samaisen tornin päällä on myös pienikokoinen huvipuisto, jonka n. 70 m korkeaan Space Shottiin mua oli turha edes yritää ylipuhua  , mutta sellaisessa laitteessa kävin, joka pudotti pientä vaunua vähän matkaa reunan yli - pelotti! 

-Mika-

Tuolla space shotissa olen kerran käynyt. Pilvenpiirtäjän katolla karmaiseva kapistus. Huhhuh...

[Olli Vainio 3]

Toinen on kerta kun MD-11 on pelästyttänyt tapahtui vain 5kk myöhemmin, FIN0006. Nousussa motit meni hiljaisiksi kuten edelliselläkin kerralla. Tämä ei johtunut korvien lukkoon menemisestä (tasapaineistin korvia kokoajan, sukeltajalle helppoa) koska muutkin huomasi sen. Epäilempä että näissä hiljemisissä on ollut A/Tllä vahva rooli (saavuttaa toivotun nopeuden).

MD11:ssä slatit pitää aivan karseaa suhinaääntä, siis ihan älytöntä. Sitten kun ne ottaa sisään niin tulee maagisen hiljaista...ja senkin kyllä huomaa kun tulee TO-tehoilta CLB-tehoille motit...

[Jani Salo 10]

Tuli istuttua lennolla Roomasta, Helsinkiin (Vinnairin A319) aivan CFM56 kannujen vieressä rivillä 6. Missään vaiheessa lentoa ei tullut korkeanpaikankammoa, mutta Slovenian yllä ilmakuopissa ja turbulenssissa kyllä pelotti, vaikka sehän on ihan normaalia. Yritä siinä sitten sitä uskotella itselle  turbulenssin ja ilmakuoppien aikana tietoisuus siitä että ammattilaiset ovat ohjaamossa lievensi pelkoa hyvin. Myöskin omat "simulaattori" kokemukset auttoivat asiaa. Siinä tiesi että minkälaiset äänet tulee moottorista missäkin lennon vaiheessa TO tehosta, CLB ja CRZ tehihin siirryttäessä etc.

 

Mikäköhän on sekin tuntemus että kone "putoaa" rajusti ilmakuopan aikana ? Ainakin se vatsanpohjassa tuntui kun välillä tunnuttiin mentävän ylös ja alas ja turbulenssi heilutti konetta. Luultavasti korkeus tippuu vain muutamia jalkoja niitten ilmakuoppien aikana vaiko ? Muuten loppumatka lennosta oli todella tasaista . Sekin oli aika moinen tunne kun jarruteltiin ennnen kuin piti hidastaa vauhtia 10,000 jalkaa Suomenlahden yllä.

 

Jani

[Jarmo Lahtiranta 0]

Mikäköhän on sekin tuntemus että kone "putoaa" rajusti ilmakuopan aikana ? Ainakin se vatsanpohjassa tuntui kun välillä tunnuttiin mentävän ylös ja alas ja turbulenssi heilutti konetta. Luultavasti korkeus tippuu vain muutamia jalkoja niitten ilmakuoppien aikana vaiko ?

Ainakin astetta hitaammalla vempeleellä nousevat ja laskevat ilmavirtaukset voi heitellä aika paljonkin, joten jos kyseessä on vaan sama  ilmiö suuremmassa mittakaavassa, niin veikkaisin että se tunne tulee siitä kun kone tosiaan putoaa Ei tosin ole ensikäden kokemusta.

[Jukka Nisula 2 280]

Mikäköhän on sekin tuntemus että kone "putoaa" rajusti ilmakuopan aikana ? Ainakin se vatsanpohjassa tuntui kun välillä tunnuttiin mentävän ylös ja alas ja turbulenssi heilutti konetta. Luultavasti korkeus tippuu vain muutamia jalkoja niitten ilmakuoppien aikana vaiko ? Muuten loppumatka lennosta oli todella tasaista . Sekin oli aika moinen tunne kun jarruteltiin ennnen kuin piti hidastaa vauhtia 10,000 jalkaa Suomenlahden yllä.

 

Jani

 

Tässäpä olisi vähän infoa noista ilmakuopista lainattuna:

 

Mitä ovat ilmakuopat? (19.02.2004)

 

"Ilmakehän luontainen pyörteisyys aiheuttaa myös ylös- ja alaspäin puhaltavia puuskia, jotka muuttavat lentokoneen kokeman kokonaisvirtauksen suuntaa. Silloin konetta kannatteleva nostovoima muuttuu niin, että kone nousee tai laskee. Kun lentokone vajoaa äkkiä alemmaksi, matkustajasta tuntuu kuin kone putoaisi kuoppaan.

 

Lentokorkeuden muutokset eivät ole kovin suuria, mutta ne tuntuvat ilkeinä vihlaisuina mahanpohjassa, koska ne tulevat yllättäen. Saman tapaisia nousuja ja laskuja kokee esimerkiksi huvipuiston vuoristoradalla, mutta niihin osaa varautua.

 

Ilmakuopan kohdalla lentokoneen kiihtyvyys alaspäin on yleensä korkeintaan 2 m/s2 eli viidesosa painovoimakiihtyvyydestä. Silloin 75-kiloinen matkustaja tuntee hetken painavansa vain 60 kiloa, eli ilmakuoppa ei ole lähelläkään vapaata putoamista vaikka voi äkkiseltään siltä tuntua.

 

Joskus kiihtyvyydet voivat toki olla paljon rajumpiakin. Matkustajalentokoneet suunnitellaankin siten, että ne kestävät vaurioitumatta kiihtyvyyksiä, jotka ovat 25–40 m/s2 eli yli kymmenkertaisia tyypillisen ilmakuopan aiheuttamiin kiihtyvyyksiin nähden. Koska puuskat voivat joskus olla yllättävän voimakkaita ja ilmakuoppiin liittyy usein myös sivusuuntaista töyssähtelyä, koneessa istuessa on parasta pitää turvavyö kiinni."

 

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2004

http://www.tiede.fi/kysyasiantuntijalta/vastaus.php?id=336&k=1

 

Vastaaja:

Jaakko Hoffren

aerodynamiikan ma. professori

Teknillinen korkeakoulu

 

Jukka