Guest vino

Hyväksytkö itsemurhan?


42 viestiä aiheessa

Huomasin pohtiessani tänään aihetta, että täällä ei ole juurikaan käsitelty itsemurhia.

Tiedän, hankala aihe lähestyä, mutta saattaa juuri siksi olla antoisa keskustelun aihe. Suomessa noin 1100 henkeä (Wikipedia) surmaa itsensä vuosittain. Suomessa itsensä surmaajaa syyllistetään, koska hän aiheuttaa tuskaa lähimmilleen. Japanissa taas itsemurha on kunniallinen ja joskus ainoa hyväksytty tapa reagoida tilanteeseen.

 

Hyväksytkö sinä itsemurhan?

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Vähän hankala kysymys. Riippuu varmaan niin hirveästi tilanteesta, voiko sitä hyväksyä. Noin yleisesti olen sitä mieltä, että jos nyt joku haluaa itsensä hengiltä päästää, päästäköön. Mutta sitten taas jos joku läheinen päätyisi sellaiseen ratkaisuun, voisi sitä olla vaikea hyväksyä. Mutta onko silloin kyse siitä toisen ratkaisun hyväksymisestä, vai sen itselle aiheutuneen surun ja tuskan hyväksymisestä...

 

Mutta jos joku sellaiseen ratkaisuun päätyy, niin tehköön sen sitten omissa oloissaan. Jotkut rekan keulaan ajelijat, tai vaikka oman perheensä edessä itsensä ampuvat, olisi pitänyt viedä navetan taakse ja pistää nappi otsaan jo ennen kuin ehtivät muita vahingoittaa tempaisullaan...

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Jokaisella yksilöllä minun mielestäni on oikeus päättää omasta elämästänsä, joten kyllä, hyväksyn itsemurhan. Tietty jos voidaan sanoa että joku on psyykkisesti sairas niin ei välttämättä kykene ajattelemaan moista asiaa selkeästi niin homma ei ole niin yksiselitteistä.

 

Onhan se aina ikävää jos joku tekee itsemurhan(valitettavasti suvussa yksi tämmöinen tapaus on ollu) , mutta itse ajattelen niin, että se oli sen henkilön päätös jolle me vaan nyt ei voida mitään.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kyllä, mutta useimmiten itsemurhakandidaatti on tekemässä hätiköityä ratkaisua, ja on myöhemmin kiitollinen jos hänen aikeensa saadaan estettyä. Esimerkiksi me miehet tapetaan itsemme yleensä rakkaussurujen takia hetken mielijohteesta räkäkännissä. Semmoinen kaveri kyllä kannattaa vaikka sitoa lyhtypylvääseen kunnes selviää. Sen sijaan jos joku oikeasti haluaa kuolla, niin kyllä hänellä on siihen oikeus. Mikä kukaan muu on semmoista päättämään.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Esimerkiksi me miehet tapetaan itsemme yleensä rakkaussurujen takia hetken mielijohteesta räkäkännissä. Semmoinen kaveri kyllä kannattaa vaikka sitoa lyhtypylvääseen kunnes selviää. Sen sijaan jos joku oikeasti haluaa kuolla, niin kyllä hänellä on siihen oikeus. Mikä kukaan muu on semmoista päättämään.

 

Juuri näin minunkin mielestä.

 

Yhden kännisen kandidaatin olen nuorempana repinyt tuuletusikkunasta takaisin sisälle...huhujen mukaan muutaman vuoden päästä tuosta tyyppi tappoi itsensä kotiseudullaan pohjoisessa.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Sen sijaan jos joku oikeasti haluaa kuolla, niin kyllä hänellä on siihen oikeus. Mikä kukaan muu on semmoista päättämään.

 

Niin, kukapa nuista on tekoonsa lupaa kysynyt. Kuitenki nuo tapaukset aiheuttavat jälkeenpäin perheelle (jos on) ja omaisille enemmän tuskaa, kuin itse tekijälle, ja pahimmassa tapauksessa itse syytöksiä siitä, mikä päätökseen johti, ja eikö enään ollut muuta vaihtoehtoa.

 

Toivottavaa kuitenkin olisi, ettei lopullisen päätöksen toteuttamiseen vedetä sivullisia mukaan, eli ei mennä tekemään sitä esim. rekkakuskien ja veturimiesten työpaikalle.

 

Kerran eräässä kahvipöytäkeskustelussa sivuttiin aihetta, ja kaveri heitti ilmaan kysymyksen, onko mielestämme itsemurhan tekijä rohkea vai pelkuri. Pöydässä tuli hiljaista, enkä minä ainakaan ole vielä löytänyt siihen vastausta.

 

Teon hyväksyminen riippuu pitkälti siitä, mikä tekoon on johtanut.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mielestäni itsemurha ei ole oikea tapa ratkaista asioita. Siihen johtavia syitä on tietty lukuisia, mutta useimmiten on jokin jollakin elämän saralla mennyt enemmän tai vähemmän mönkään ja kaveri ajattelee helpottavansa oloansa yksinkertaisesti päästämällä itsensä päiviltä.

 

Kyllä jokaisella PITÄISI olla mahdollisuus saada apua sellaisessa tilanteessa jossa itsemurha näyttää vakavasti otettavalta vaihtoehdolta (ehdottomasti pitäisi saada apua jo ennenkin). Apu nyt ei toki tarkoita sossun luukkua vaan lähinnä ylipäänsä oikeita ihmisiä joiden kanssa asiat voi huoletta paineitta puida läpi ja saada elämään jotakin positiivistakin. Siihen vain on valitettavasti  melkoisen paljon matkaa, että oikeat ihmiset tapaisivat itsemurhaa hautovat taikka että kyseistä temppua hautovat keksisivätkin hakea helpotusta muita reittejä pitkin.

 

En silti tuomitse itsemurhan tehneitä. Ei se välttämättä ole heidän "syynsä".

Jokaiselle ihmiselle löytyy paikka tällä pallukalla, mutta sen löytämiseksi joutuu toisinaan kamppailemaan melkoisesti.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Itse pistin tuon joissain tapauksissa. Esim jos on vakavasti vammautunut, syöpä, tai halvaantunut osittain/kokonaan(jolloin kyllä itsenmurha on vaikea suorittaa, eutanasia on silloin ajankohtaisempi) niin silloin on mielestäni perusteltua suorittaa itsemurha. Silloinkin niin ettei hyppää esim. rekan tai ilmatorjuntatykin eteen vaan jossain joka ei aiheuta sivullisille päänvaivaa.

 

Viime vuonna eräs meidän koulun oppilas teki itsemurhan. :'(

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kyllä noi itsemurhat aina tuottaa päänvaivaa jollekkin.  >:( Jos ei suvulle, tutuille tai ystäville niin sitten sille epäonnekkaalle päivystäjälle joka saa käydä toteamassa että kuollut on... Osa on aika tympeen näköisä tekojensa jäljiltä... Jättäisivät vaan väliin ja ratkaisisivat asiansa muulla tavalla. Mutta eihän niitä voi estää elleivät täytä pakkohoitolain määritelmiä. Yllättävän moni muuten epäonnistuu päämäärässään ja sen jälkeen elämä vasta onkin persiistä.

 

J

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Joo, samaa mieltä, että harmittaa tosiaan mennä jotain kroppaa katsomaan. Vielä enemmän harmittaa joku onneton, joka on kirjoittanut "itsemurhaviestin", ottanut muutaman ylimääräisen napin nukahtamislääkettä ja tietysti viinaa. Ja sitten tuo roudataan tokkuraisena päivystykseen haistattelemaan ja syljeskelemään. Jep jep... :thmbdn:

 

Arttu

 

Kyllä noi itsemurhat aina tuottaa päänvaivaa jollekkin.  >:( Jos ei suvulle, tutuille tai ystäville niin sitten sille epäonnekkaalle päivystäjälle joka saa käydä toteamassa että kuollut on... Osa on aika tympeen näköisä tekojensa jäljiltä... Jättäisivät vaan väliin ja ratkaisisivat asiansa muulla tavalla. Mutta eihän niitä voi estää elleivät täytä pakkohoitolain määritelmiä. Yllättävän moni muuten epäonnistuu päämäärässään ja sen jälkeen elämä vasta onkin persiistä.

 

J

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Joo Arttu, toi ryhmä joka viiltää muttei tarpeeks syvältä tai ottaa lääkkeitä mutta ei tarpeeksi tahtoo olla aika rasittava... Joskus yön huonoina, väsyneinä hetkinä... noh arvaat varmaan mitä mielessä liikkuu. Jostain ihmeen syystä se on sit meidän vika että homma ei onnistunut. Se ihme on vielä kokematta että joku niistä kiittäisi.  >:(

 

J

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Niin, paeta voi niin monella tavalla. Kukin tietenkin itse päättäkööt miten, mutta en minä kyllä itsemurhassa mitään järkeä näe. Kun läheiset ovat käyneet siihen liittyvät tunteet läpi niin useimmiten varmaan paljastuu että itsemurhan tehnyt ihminen pakeni jotain asiaa elämässään. Itsemurha on erittäin itsekäs teko, en minä sitä ratkaisuna tai tekona hyväksy, mutta kuten sanoin ei ole minun asiani sitten lopunperin päättää siitä kuka tekee mitäkin. Matin sivuamaan kysymykseen vastaten... itsemurhan tekijä on pelkuri.

 

Mitä tulee kanssaihmisten suruun tällaisissa tapauksissa..... harva kai meistä pystyy asian käsittelemään niin kuin pitäisi ja laittaa selvät rajat sille kuka on vastuussa mistäkin asiasta ja mistäkin tunteesta jne. Siis joskus me kaikki olemme ottaneet ja tulemme ottamaan vastuuta asioista jotka eivät meille kuulu ja valitsemme koettavaksi sellaisia tunteita mitkä eivät ole mitenkään järkeviä.

 

Minä en myöskään usko siihen että ihminen hädässä ei osaa pyytää apua, Suomessa näkisin asian olevan niin että monet kokevat pelkurimaisena käytöksenä mennä kysymään sitä apua ja monesti sitä apua lähdetään hakemaan aivan viime tipassa, aina ei siis silloinkaan. Joskus ihmisten pitäisi myös auttaa itse itseään, kuten alkoholi- tai huumeriippuvaiset, siinä ei auta toisten jankutus. Kyse ei ole siitä etteivätkö kyseiset ihmiset tiedostaisi tilaansa, kyse on vain siitä mitä he itse tekevät elämällään.

 

Kyllä minä, katsoinpa asiaa miten tahansa, koen että itsemurhan tehnyt on itse vastuussa tekosistaan ja tavallaan, jos näin voi sanoa, joutuu kuolleenakin ottavan vastuun siitä. Lähimmäiset kantavat vastuuta usein aivan liikaa, mutta kuten jo totesin, me ollaan vain ihmisiä kaikki eikä pystytä aina erottelemaan asioita ja tunteita toisistaan.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Terve

 

Eipä tosiaan ole kiitosta juuri noilta herunut. Mutta kaikenlaisia uusia rumia sanoja kyllä on karttunut sanavarastoon... :P

 

Monta kertaa on mielessäni ollut ajatus kirjasen kirjoittamisesta: "Itsemurhaajan opas - ei näin, vaan näin". Siinä voisi kuvailla erilaisia itsemurhatekniikoita, lääkkeitä ja niiden annoksia jne. Mukaan voisi liittää havainnollisia esimerkkejä elävästä elämästä: Kaveri X päätti jättäytyä junan alle. Hän meni seisomaan raiteille kasvot lähestyvää pikajunaa kohden. Juuri ennen osumaa pupu meni pöksyihin, ja hän heittäytyi sivuun. Jalat kuitenkin jäivät kiskojen kohdalle, ja juna ajoi ylitse. Seurauksena säärestä amputoituneet jalat. Mitä tästä opimme: Ensi kerralla seiso selin lähestyvään junaan.

 

Toisaalta hyviäkin yrityksiäkin voisi kertoa. Kaveri Y teki päätöksen. Otettuaan ensin pari kourallista erilaisia lääkkeitä hän meni puurakenteisen, vanhan talon vintille, ja heitti köyden kattoparrujen yli. Sen jälkeen hän valeli lattialle bensaa. Lopuksi seisomaan tuolille, naru kaulaan, ja palava tulitikku bensaiselle lattialle. Kun lattia leimahti kunnolla tuleen hän potkaisi tuolin alta ja jäi killumaan köyden varaan. Lähes täydellinen suunnitelma ! Mutta pikku juttu meni pieleen. Köysi, jota hän käytti, oli nailonia, ja suli hetkessä poikki kuumuudessa. Pudottuaan yhä tajuissaan lattialle, hän totesi paikan hieman liian kuumaksi, ja heittäytyi yhä palavana ikkunan läpi pihanurmelle. Eli ensi kerralla kannattaa käyttää kunnon köyttä, joka ei sula.

 

Tosin todettakoon, että kaveri kyllä lopulta onnistui aikeissaan, sillä ihosta oli palanut yli 90%. Mielenkiintoisen tuosta tekee se, että kun hoitelimme häntä (yhä tajuissaan olevaa), meillä oli pienoinen ongelma: Pitäisikö häntä käsitellä primaaristi myrkytyksenä, hirttäytyneenä, palaneena vai pudonneena ? :P

 

Jep jep... Nyt flameviitta päälle...

 

Arttu

 

 

Joo Arttu, toi ryhmä joka viiltää muttei tarpeeks syvältä tai ottaa lääkkeitä mutta ei tarpeeksi tahtoo olla aika rasittava... Joskus yön huonoina, väsyneinä hetkinä... noh arvaat varmaan mitä mielessä liikkuu. Jostain ihmeen syystä se on sit meidän vika että homma ei onnistunut. Se ihme on vielä kokematta että joku niistä kiittäisi.  >:(

 

J

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mitä tästä opimme: Ensi kerralla seiso selin lähestyvään junaan.

 

 

Ja tuoko oli aivan pakko tuohon kirjoittaa ? Ei naurata minua, eikä ensimmäistäkään veturinkuljettajaa :thmbdn:

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Jep, pari kertaa tuollaisen nähnyt. Ei ollutkaan tarkoitus naurattaa. Mutta tuollaista kuitenkin sattuu aika usein.

 

Arttu

 

Ja tuoko oli aivan pakko tuohon kirjoittaa ? Ei naurata minua, eikä ensimmäistäkään veturinkuljettajaa :thmbdn:

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Eli yleinen mielipide on, että itseään ei saisi surmata - mutta toisaalta ei saisi elää sossunkaan rahoilla? Mitä hittoa masetunut työkyvytön voi tehdä? Minusta valtio voisi jopa antaa eutanasiaa kroonisesti masentuneille. Se olisi inhimillistä. Lopetetaanhan elinkyvytön koirakin, niin miksei ihmistä? Maailma on tupaten täynnä possea, ja jos yksi elämänhaluton länsimainen tyyppi haluaa päättää päivänsä, niin mitä sitten? Joillekin saattaa tulla paha mieli, mutta elämä on. Kukaan ei luvannut sulle ruusutarhaa.

 

/Mikko

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Terve,

 

Itse tullut näitä valitettavia tapauksia tullut seurattua hyvin läheltä viimeisen parin vuoden aikana. Eräässä Itä-Suomen kaupungissa nuorten itsemurhat ovat lisääntyneet minun silmissä todella suurella määrällä. :( Viimeisen puolenvuoden aikana on ollut lähelle kymmentä, viimeisin viikko takaperin.

 

Muutama lapsuudenkaverikin on tähän ratkaisuun päätyneet, mielestäni jokaisella on oikeus tehdä miten asian näkee. Ainoa asia, joka pistää suututtamaan on eräs tapaus, jossa 18 -vuotias nuorukainen ampui itseään webbikameran välityksellä muutaman alle 15 -vuotiaiden nähdessä. Sitä voi vaan miettiä minkälaiset tuskat heillekin tuosta tapauksesta jäivät, varmasti kirpaisee vielä vuosienkin kuluttua...  :-\

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Eli yleinen mielipide on, että itseään ei saisi surmata

 

Ei kun yleinen mielipide näiden viestien perusteella on, että saa itsensä kyllä tappaa, kunhan sitä oikeasti haluaa ja tekee sen kunnolla, muita häiritsemättä.

 

Enimmällä osalla itsemurhaajistahan ei tietty ole tarkoituskaan kuolla, vaan puolivillainen yritys on pelkkä hätähuuto. Soisi kyllä ihmisten kehittävän verbaalista lahjakkuuttaan sen verran, että saavat apua pyydettyä ihan puhumalla.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kyllä muutaman kerran on tehnyt mieli tarjota terävämpää puukkoa, ei sillä vaarin vanhalla ruostuneella moralla saa mitään aikaiseksi, korkeintaan tulehduksen onnettoman pinnalliseen haavaan. Haulikollakaan eivät osaa ikävä kyllä päiviänsä päättää. Tosin täytyy sanoa että vastaan on tullut mielenkiintoisia tapauksia. Osa ovat "haulikkoepisodin" jälkeen saaneet elämään uutta pontta ja elävät täällä hetkellä aika tasapainoista elämää. Ammatillisesti nuo ovat todella haastavia tapauksia kun lähdetään rakentamaan ihmiselle uudet kasvot, leuat, suuontelo ja paikkaillaan yleinsä useampi reikä päässä.

 

J

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Paska juttu kaikenkaikkiaan!

Oma veljeni teki aikoinaan itsemurhan ja se koko tapahtuma jyllää kyllä mielessäni ajoittain vieläkin! Aikaa tapahtuneesta on kulunut nyt n.9 vuotta.

Nuoren ihmisen "hätiköity", kenties itsekäskin teko, jota ei enää millään saa tekemättömäksi. Silloin en vielä ymmärtänyt miten hiuksenhieno se elämän/kuoleman raja on ja kuinka nopeasti se käy.

ts. en ottanut todesta, että hän haluaa kuolla?.

Tehty mikä tehty, hyväksyttävä on.

Kuulostaa vain toisinaan julmalta, kun ihmiset puhuvat syyttävään sävyyn itsemurhan tehneistä.

 

Vaikka tuo jättikin minuun elinikäiset arvet, en silti osaa enää olla katkera tai tuomita ihmisiä, jotka päätyvät tuohon ratkaisuun.

Kaikki me kuitenkin kuolemme ja se ei varmaan ikinä ole kaunista katseltavaa/koettavaa, tavasta riippumatta.

Toivon kuitenkin, että ihmiset, jotka miettivät päiviensä päättämistä, katsoisivat vielä sen seuraavankin päivän. Yksin he eivät oikeasti kuitenkaan ole!

 

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Joo, samaa mieltä, että harmittaa tosiaan mennä jotain kroppaa katsomaan. Vielä enemmän harmittaa joku onneton, joka on kirjoittanut "itsemurhaviestin", ottanut muutaman ylimääräisen napin nukahtamislääkettä ja tietysti viinaa. Ja sitten tuo roudataan tokkuraisena päivystykseen haistattelemaan ja syljeskelemään. Jep jep... :thmbdn:

 

Arttu

 

 

Tämä on erittäin vaikea aihe, mistä keskustella, mutta hyvä että tuodaan esille, eihän siinä, amatöörithän leikkii nuilla nukahtamisjyvillä, se joka haluaa kunnolla tuon tehdä käyttää jotakin muuta, se ei ole tylsä mora yms. eläimille käytetään T-61:stä, ja ihmiselle riittää se A:lla alkava aine..., ei ole alkoholi..., itselläkin oli aikanaan tilanne siinä 357 ohimolla, olisi olut miehekäs tpa lähteä sotilaalle, mutta silti mennään eteenpäin... :thmbup:

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Moi!

 

Ehkä turha koko kyssäri!!Sitten kun on kokemusta läheisen itsemurhasta voi asiasta jotain sanoa!!

Ensimmäisenä voimattomuus,kykenemättömyys nähdä ihmisen tuskaa,vihaa ja itseinhoa että olisi

voinut tehdä jotain toisin etc,etc..

 

Suoraan sanottuna loukkaava treadi!

 

Harri

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

itselläkin oli aikanaan tilanne siinä 357 ohimolla, olisi olut miehekäs tpa lähteä sotilaalle, mutta silti mennään eteenpäin... :thmbup:

Voiko tuon ymmärtää niin että olet harkinnut itsemurhaa? :o :'( :-\

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään