Hyväksytkö itsemurhan?

[Guest arttula]

Eipä tuollainen varmaan kovin harvinaista edes ole. Itsekin olen jo valmiiksi suunnitellut, miten sen teen siinä vaiheessa, kun siihen ratkaisuun päädyn. Ammatin puolesta hyvät keinot ja välineet ovat minullakin tarjolla helposti. Lääkäreistä 10% kuolee oman käden kautta, joten ei aivan mahdoton ajatuksenakaan.

 

Arttu - still alive

 

Voiko tuon ymmärtää niin että olet harkinnut itsemurhaa? :'(

[Guest niko korpela]

Voiko tuon ymmärtää niin että olet harkinnut itsemurhaa? :'(

 

No, elämäntilanne oli joskus 10v sitten vähän erilainen..., onneksi eräs ystävä nosti pohjalta, ainoa suuntahan on ylöspäin..., tietääpähän miltä tuntuu kun on rämpinyt elämän pohjamudissa.

[Guest Dankke]

Mummun sisko teki itsemurhan :'( olisin ollut silloin paikalla sielä jos en olisi tullut kipeeksi  joten ihan hyvä että tulin kipeeksi Mutta olisi saattanut olla sellainen mahdollisuus että olisin sen voinut estää .Näin hänet kyllä sairaalassa ei ollut mukavaa katsottavaa.Se hirttäytyi pannuhuoneessa ja sen miesystävä sen sieltä löysi :'(

[Esa Lehtismäki 0]

Eiköhän aika monella joskus tule sellainen tilanne, että toivoisi olevansa kuollut. Useimmat onneksi sentään ymmärtävät, ettei se tilanne ole pysyvä, eikä itsensä tappaminen ole millään muotoa järkevä ratkaisu tilapäisiin ongelmiin. Minulta ei ole ketään läheistä lähtenyt oman käden kautta, tuttuja kyllä. On kovasti inhimillistä sellaisen jälkeen kelata, että olisiko sen voinut jotenkin estää, mutta turhaa. Niin kävi kuin kävi, eikä sille enää mitään voi. Eikä sitä voi kuitenkaan toisia olla koko ajan vahtimassa. Minä luultavasti tapan itseni silloin, jos jokin sairaus etenee siihen pisteeseen, että loppuelämä ei ole elämisen arvoista. Tähän ikään elämä on murjonut ja opettanut jo sen verran, että eipä juuri muiden syiden takia tee mieli elämistä lopettaa.

[Guest arttula]

Tuollainen jossittelu on aika turhaa, sillä tehtyä ei saa tekemättömäksi, eikä aikaa voi kelata taakse päin. Jokainen aikuinen ihminen tekee itse omat ratkaisunsa - usein välittämättä muiden tunteista. Itsekästä, mutta ei siinä pisteessä pysty sellaista ajattelemaan. Itse olen Esan kanssa samaa mieltä, eli kun elämä muuttuu sellaiseksi, ettei se enää ole elämisen arvoista, on aika lähteä kunniakkaasti, ei terveyskeskuksen vuodeosastolla maaten.

 

Arttu

 

Mummun sisko teki itsemurhan :'( olisin ollut silloin paikalla sielä jos en olisi tullut kipeeksi  joten ihan hyvä että tulin kipeeksi Mutta olisi saattanut olla sellainen mahdollisuus että olisin sen voinut estää .Näin hänet kyllä sairaalassa ei ollut mukavaa katsottavaa.Se hirttäytyi pannuhuoneessa ja sen miesystävä sen sieltä löysi :'(

[Hannu Virpi 1]

Itse olen Esan kanssa samaa mieltä, eli kun elämä muuttuu sellaiseksi, ettei se enää ole elämisen arvoista, on aika lähteä kunniakkaasti, ei terveyskeskuksen vuodeosastolla maaten.

 

 

Rohkeita poikia...  ???  Olen sitä mieltä, että itsemurha on niin julma teko (siis ihan fyysisesti ja tietysti myös henkisesti, itseä ja lähimmäisiä kohtaan), että sitä ei voi jättää edes tuollaisen jossittelun varaan. Jotkut kuitenkin päätyvät sen tekemään, kun elämä on kulkeutunut täydellisesti umpikujaan.

[Harri Lonnqvist 0]

Moi!

 

Heitin tuolla aika kovan kommentin.Johtunee omakohtaisista kokemuksista.Lievennetään nyt sen verran

että eutanasia on mielestäni hyväksyttävää jopa toivottavaa ainakin omalla kohdallani!

 

No taisin puhua itseni pussiin mielipiteineni mutta onhan nämä vaikeita asioita.

 

Harri

[Guest pkuokka]

Näin pikkuveljen (+2 luokkakaveria + 1 muun kaverin) itsemurhan seurauksena menettäneenä ja sittemmin gradun ilmiöstä vääntäneenä muutama kommentti tähän keskusteluun. Ei kannanottoja puolesta tai vastaan.

 

"Miksi se tappoi itsensä?" on yleisin ja tietyllä tavalla eniten väärä kysymys itsemurhan jälkeen. Itsemurha ei ole yksittäinen teko, vaan prosessi, usein vuosien tai jopa vuosikymmenten tapahtumien summa. Ihmisellä elämisen perusteissa menee jotain pieleen, elämänhallinta on syystä tai toisesta haurasta ja ongelmanratkaisukeinot heikkoja. Kun tähän päälle tulee sitten yleisesti stressaava tilanne tai spesifimmin joku traumatisoiva tapahtuma (ns. laukaiseva tekijä), ihminen päätyy yrittämään itsemurhaa. Laukaiseva tekijä vastaa siihen "miksi" -kysymykseen, mutta ei selitä asiaa läheskään kokonaan. Tausta ulottuu usein paljon pidemmälle. Lisäksi on hyvä muistaa ihmisten olevan yksilöitä - elämänkaaren tapahtumat, jotka yksi kestää silmää räpäyttämättä ajavat toisen jo äärirajoille.

 

Itsemurhasta puhutaan usein kuoleman valitsemisena. Yllä lyhyesti kuvattua prosessimallia vasten voidaan kysyä onko itsemurha valinta loppujenlopuksi ollenkaan. Ihminen, joka tekee itsemurhan, on ajettu elämässään nurkkaan - tai ainakin hän kokee sen niin. Itsemurha olisi aidosti valinta vain siinä tilanteessa, että ihminen voisi yhtä hyvin valita elämän. Itsemurhaa yrittäville elämän jatkamisen mahdollisuus on kuitenkin tekohetkellä jotakin, mikä ei tunnu mahdolliselta. Elämää ei voi valita, syystä tai toisesta. Se, miten tämä vaaka elämän mahdollisuudesta tai mahdottomuudesta kenenkin kohdalla kallistuu, on täysin yksilöllistä, veteen piirretty viiva. Riippuvainen siitä jostakin, jota elämän mielekkyydeksi tai elämänhaluksi sanotaan - ja jota ei voi tarjota toiselle hopeatarjottimella, vaikka mieli tekisi. Itsemurhakriisiin (prosessiin) joutuneelle voi tarjota monenlaista hyvää, joka ehkä sytyttää hänessä sitä sammumaisillaan olevaa elämän mielekkyyttä. Mutta se syttyminen on loppujenlopuksi vain ja ainoastaan ihmisen itsensä (ja/tai Jumalan, jos Hänestä haluaa puhua) varassa. 

 

Joku täällä vihjaili itsemurha-ajatuksistaan, eikä hän ole niiden kanssa yksin. Tutkimusten mukaan vuoden mittaisen ajanjakson aikana joka 10. suomalainen aikuinen ajattelee jollain tasolla itsemurhan tekemistä (ainakin siis siinä määrin, että myöntää sen tutkimuksessa). Eli kannattaa silloin tällöin katsoa kavereitaan tarkasti silmiin ja kysyä mitä kuuluu.

 

 

[Guest dcthree]

Japanissa taas itsemurha on kunniallinen ja joskus ainoa hyväksytty tapa reagoida tilanteeseen.

 

 

 

Mihin tuo "tieto" perustuu? Ettei olisi ihan puhdasta mutua... Vai oletko tutustunut aiheeseen?

[Guest PekkaK]

Hyvä kirjoitus Pauliinalta.  Kuten edellinen naisystäväni kerran totesi, kamalinta on tavallaan se, että tämä maailma ja yhteiskunta on sellainen, missä kaikki eivät jaksa elää.

 

Eli kannattaa silloin tällöin katsoa kavereitaan tarkasti silmiin ja kysyä mitä kuuluu.

 

 

[Pyry Salminen 0]

Mihin tuo "tieto" perustuu? Ettei olisi ihan puhdasta mutua... Vai oletko tutustunut aiheeseen?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Seppuku

[Guest vino]

Mm. Mtv3 uutisoi itsemurhien vähentyneen lähes puolella 15 vuoden aikana. Selittääkö uudet lääkkeet sekä uutisessa mainittu kansallinen itsemurhien ehkäisyohjelma suunnan?

 

/Mikko

[Guest pkuokka]

 

Vähentynyt "puolella" on aika paljon sanottu.. Vähentyneethän itsemurhat ovat reilusti (surullisena huippuvuonna 1990 itsemurhia tehtiin 1520, ja edelleen niitä tehdään tuhatkunta vuosittain), mutta eivät ihan puolella kuitenkaan.

 

Luultavasti itsemurhien väheneminen on monen asian summa. Itsemurhien ehkäisyprojektilla on varmasti osuutensa asiassa. Käytännössä projektissa on pyritty siihen, että ihmisen kaikkinaisiin elämänongelmiin puututaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa - jopa niin varhaisessa, että tuntuu kaukaa haetulta puhua itsemurhan ehkäisystä. Projektin toimintatapojen suunnittelun pohjana on ollut tuo prosessimalli, jota lyhykäisesti kuvailin edellisessä tekstissäni aihetta koskien. Sen tiedostaminen, millainen ilmiö itsemurha on, on antanut myös valmiuksia sen ehkäisemiseen. Lääkityksen kehittyminen on myös auttanut osaltaan. Mielenterveyden häiriöt lisäävät merkittävästi ihmisen riskiä päätyä itsemurhaan ja näiden häiriöiden varhainen tunnistaminen (joka on kehittynyt 15 vuodessa) sekä kaikkinainen hoitaminen auttaa itsemurhien ehkäisyssä. Itse sanoisin myös avoimuuden lisääntymisen auttaneen siinä mielessä, että nykyään itsemurhasta uskalletaan jo puhua jonkin verran ja näin on madaltunut kynnys ottaa asia puheeksi sellaisten ihmisten kanssa, joiden epäilee olevan itsemurhavaarassa.

 

Vaikka tilastot ovat kaunistuneet itsemurhien kokonaismäärän kannalta, surullista on kehitys, että itsemurhien määrä nuorten, alle kolmekymppisten keskuudessa on jonkin verran noussut viime vuosina. Kamalaa mutta totta on, että Suomessa tapahtuu vuosittain muutama itsemurha, joiden tekijä on alle 14-vuotias lapsi. 

 

Eräs huomionarvoinen seikka on se, että ihmisiä kuolee jonkin verran ns. epäsuoran itsetuhoisuuden seurauksena. Epäsuorasti itsetuhoinen ihminen ei välttämättä tee tai edes yritä varsinaista itsemurhaa, mutta itsetuhoisilla elämäntavoillaan riistää pitkällä aikavälillä hengen itseltään. Tällaiseksi epäsuoraksi itsetuhoksi on luokiteltavissa esimerkiksi kohtuuttoman runsas alkoholin tai muiden päihteiden käyttö tai se, että jättää sairauksiaan hoitamatta/hoidattamatta. Itsetuhon prosessi on samankaltainen ja lopputulos täysin sama kuin varsinaisen itsemurhan kohdalla, vaikka sitä yksittäistä elämän katkaisevaa tekoa ei yhtä dramaattisesti tapahdukaan. Alkoholikuolemien määrä on ollut nousussa - sekin kertoo jotakin jostakin, ehkä.

[Esa Lehtismäki 0]

Varmasti nuo korreloivat yhteiskunnan tilanteen kanssa. 90-luvulla tilanne huononi, ihmisiltä meni työ ja tilalle sai korkeintaan tilapäisiä töitä, jolloin velka-asunto meni pakkohuutokauppaan yms. Semmoinen vetää mielen synkäksi. Nyt viime vuosina tilanne on hiljalleen kohentunut, on taas toivoa paremmasta.

[Markku Helin 0]

Lähipiirissäni on tapahtunut tässä hiljattain itsemurha,ampumalla aivot seinälle

[Guest pekkis49]

Vastaan lyhyesti: En hyväksy

[Guest vino]

Nyt kun jälkeenpäin analysoin kysymyksen asetteluani, tulee mieleeni, että mitä hyväksyttävää itsemurhassa edes on. Jos joku ei hyväksy itsensä tappamista, hän on tuskin kokenut vakavaa mielisairautta.

 

/V