Ruotsin tärkeydestä lukion jälkeisissä oppilaitoksissa.

[Jouni Turunen 0]

Terve!

Olen lukion ykkösellä ja tehtiin tuossa joku aika sitten valintoja mitä kirjoittaa sitten yo-kirjoituksissa.En valinnut ruotsia kirjoitettavien aineiden joukkoon,koska mielestäni se ei ole niin hyödyllinen.Olen lukion jälkeen ajatellut valtiotiedettä tai oikeustiedettä mennä lukemaan ja haluaisinkin kuulla teiltä mielipiteitä oliko ruotsin kirjoittamatta jättäminen viisas vai tyhmä ratkaisu.Lisäpisteitähän siitä saa niissä esivalinnoissa mutta en silti nähnyt aihetta,että olisi kannattanut kirjoittaa.

 

Jouni

 

[Guest arttula]

Terve

 

Riippuu vähän, missä päin Suomea asut. Itse asun Turussa, ja ruåtsinkielisiin törmää väistämättä. Samoin on Helsingissä. Jos suunnittelee kirjoittavansa ruotsin, sen opiskeluun suhtautuu ehkä hieman vakavammin. Joka tapauksessa tulet törmäämään ainakin rannikkoseudulla yhä uudelleen ja uudelleen ruotsinkieleen. Ja mikäli joskus aiot saada valtion viran, saatetaan siihen vaatia toisen kotimaisen hallitsemista. Joten suosittelen sen kirjoittamista.

 

Arttu

[Olli Vainio 3]

En kirjoittanut ruotsia enkä ole vielä töissä tai opiskellessa tarvinnut...

[Esa Lehtismäki 0]

Niin ruotsin kielen hyödyllisyys riippuu varsinaisesti siitä, mitä meinaat ruveta työksesi tekemään opintojen jälkeen. Noilla aloilla osa työtehtävistä on sellaisia, joissa sujuvaa ruotsinkielentaitoa tarvitaan. Ruotsin kirjoittamisen tarpeellisuudesta jatko-opintojen kannalta en tiedä.

[Guest ohjvg]

Mä olin aina yläasteella ja lukiossa äänekkäästi ruotsinopiskelua vastaan ja olin tunneilla varsinkin lukiossa lievä lusmu. Kun mä olin abi, ei vielä ollut tuota valinnanvaihtoehtoa ja ehkä hyvä että ei ollut, sillä olisin varmasti skipannut ruotsin täysin.

 

En panostanut opiskeluun, mutta silti kirjoitin kielen mielestäni ihan ok-arvosanalla (siis siihen panostukseeni nähden), olikohan c vai m. Kirjoituksia ajatellen ruotsi oli ehkä helpoimmasta päästä kokonaisuutena ja pienellä panostuksella se olisi varmaan mennyt paremminkin.

 

Olen joutunut merikapteenin koulutuksen yhteydessä suorittamaan erinäisiä ruotsin kursseja täyttääkseni ammatilliset vaatimukset kuin myös kauaskantoisesti ajateltuna virkamiesruotsin tutkinnon.

 

Tällä hetkellä mut löytää merenkulkulaitoksesta meriturvallisuuden alaisuuteen kuuluvasta merimiesyksiköstä. Päivittäin joudun olemaan tekemissä muiden alan ammattilaisten kanssa jotka ovat samalla asiakkaitamme. Iso osa heistä on äidinkieleltään ruotsia puhuvia ja oikeasti olen monesti jo harmitellut omaa taitoani kielen suhteen kun olen joutunut työn puolesta puhumaan kieltä, jota kohtaan panostukseni opiskelun tiimoilta on ollut suhteellisen heikkoa.

 

Jos suuntana on valtiotieteellinen tai oikkis, niin melkein kyllä patistaisin panostamaan ruotsiin toisin kuin itse aikoinaan tein. Valtion viran hoitmaisen edellytyksenä on myös toisen kotimaisen kielen hallinta.

 

Tietysti ruotsin kielen tarpeellisuudesta voisi avata kokonaan oman ketjunsa pohdinnan kannalta. Esimerkiksi itse olen sitä mieltä, että suomenruotsalaisten pitäisi kyetä selviämään arkipäiväisistä asioista Suomessa ilman ruotsinkielen käyttöä. He ovat Suomen kansalaisia, eivätkä Ruotsin. Ja tietääkseni yleensä mielikuva suomenruotsalaisista on hieman sivistyneemmän ja koulutetumman vähemmistön rooli -valkolakin saanti on siis edellyttänyt heiltäkin suomenkielen opettelun. Ja kyllä he sitä yleensä osaavatkin vaikka eivät mielellään käyttäisikään kuin pakon edessä. Mielestäni henkilökohtaisesti kyseessä on vähemmistö jolle on annettu liikaa etuja ja oikeuksia valtaväestön yli. Tällaisia on paljon, mutta kuten sanoin, aiheelle voisi varata oman ketjunsa. On uskomatonta ajatella, että suomessa suhtaudutaan asiaan suhteellisen neutraalisti. Monissa muissakin maissa on huomattavasti suurempia kielellisiä vähemmistöryhmiä sisällään, mutta ei heidän äidinkieli ole noussut viralliseksi kieleksi nykyisissä kotimaissaan. Suomenruotsalaiset puolustavat erityisasemaansa sillä, että Suomi on joskus kuulunut Ruotsiin. Suomi on myös kuulunut Venäjään, mutta ei Suomessa ole pakko-venäjää. Tähän kun vielä kiteytetään se fakta, että suomenruotsalaisissa on useita, joiden ruotsinkieli on aivan kauheata ja se suorastaan loukkaa sekä suomen että ruotsinkieltä. Tässä tarkoitan ääritapauksia joilla joka toinen tai kolmas sana on toista kieltä. Äh... lopetan tähän.

 

EDIT: typoja...

[Juuso Leppä 0]

Kun ajattelin mennä Lukioon tossa 2vuoden päästä ,niin kannattaako opiskella Ruotsia hyvin kun pyrkisi sitten lentäjäksi?

[Guest arttula]

Terve

 

Tästä aiheesta on täälläkin joskus väitelty verisesti, eikä vieläkään olla varmaan päästy yksimielisyyteen...

 

Allekirjoitan Villen kommentit täysin. Itse en lainkaan pidä siitä, että Suomessa on pakko opiskella ruotsia. Silti täytyy hyväksyä tosiasiat, että ainakin toistaiseksi ruotsinkieltä täytyy hallita pärjätäkseen valtionviroissa - riippuen tietysti ammatista ja asuinpaikkakunnasta. Mielipiteenäni silti on ehdoton EI pakkoruotsille ja kaksikieliselle Suomelle, jossa pieni vähemmistö puhuu sitä äidinkielenään.

 

*asbestipukua etsien*

 

Arttu

[Janne Matilainen 6]

Näin opiskelijan elämää viettävänä sanoisin, että ruotsinkieli on hyödyllinen valinta. Työmarkkinoilla tuntuisi olevan kysyntää ruotsinkielen taitajille myös esimerkiksi Keski-Suomen alueella. Vaikka kyllähän tässä ilmeisesti venäjää kannattaisi pikkuhiljaa opetella...

[Juha Huvilinna 0]

Itse sanoisin että jos sen kirjoittamista tarvitsee vakavasti harkita, niin siitä ei varmaankaan saa kovin paljoa lisäpisteitä tulevia oppilaitoksia ajatellen.

 

Ruotsia pitää kuitenkin osata ja opiskella, sillä virkamiesruotsin kurssi on muuten aika tuskaa, tai on se muutenkin... Eli opiskelkaa ihmeessä myös ruotsia ja kirjoittakaa se myös mikäli rahkeet riittävät. Tulevissa koulutuksissa sitä tulette kuitenkin tarvitsemaan...

 

_{ps. Kerran luulin tarvitsevani ruotsia. Olin menossa Tukholmassa metroon ja aloin selittämään ruotsiksi millaisen lipun haluan. Noh, virkailija katsoi hetken ja totesi: "voidaan me puhua myös suomea"...}

[Jouni Turunen 0]

Terve

Tuli mieleen tuossa,että kun ruotsin luen(lyhyenä) mutten kirjoita sitä niin minähän olen silti saman oppimäärän opiskellut kun joku joka kirjoittaa ruotsin.Ainoana erona vain,että en kirjoita sitä niin mitä syitä minulla sitten olisi sitä kirjoittaa jos en siitä hyödy muuten,kun että saisin joissain valinnoissa muutaman lisäpisteen ??? 

[Sami Virkkula 0]

Ruotsia kannattaa aina opiskella. Saa rikkaan suomenruotsalaisen ja hyvän perinnön  8)

 

Jos ollaan rehellisiä niin kielitaitoa ei ole koskaan liikaa.

 

Kaikkiin vuoden 1994 jälkeen annettujen tutkintoasetusten mukaisiin ylempiin korkeakoulututkintoihin sisältyy pakollisena ns. virkamiesruotsi eli kaksikielisessä virastossa työskententelevältä virkamieheltä vaadittava toisen kotimaisen kielen taito.

[Guest Rikuuho]

Ikinä en ole tarvinnut ruotsia..ja sen kyllä näkee...ja asun lahdessa

[Olli Vainio 3]

Jos ollaan rehellisiä niin kielitaitoa ei ole koskaan liikaa.

Ehkäpä, mutta sitten voidaan miettiä että onkohan niitä hyödyllisempiäkin kieliä mihin suunnata sitä opiskeluaan kuin ruotsi?

[Guest B777]

Ville G:ltä! (Vähän kun ali g ) erittäin hyvä kirjoitus. 

[Jukka Siirilä 80]

Ehkäpä, mutta sitten voidaan miettiä että onkohan niitä hyödyllisempiäkin kieliä mihin suunnata sitä opiskeluaan kuin ruotsi?

 

Lukioikäisenä hirvittävän vaikea sanoa tuosta mitään.

 

Itseäni harmittaa suunnattomasti kun joskus en valinnut saksaa. Sitä olisi oikeasti tarvinnut. Ruotsistakin olisi monta kertaa ollut hyötyä. Tosin varsin usein olen selvinnyt kyllä englannilla.

Tosin kerran Itävallassa olin ostamassa "Aitoa Turkkilaista kebabia". Niin ainakin putiikin ovessa luki. Tilaus ei onnistunut englanniksi eikä saksaksi. Mutta tämä "aito turkkilainen" puhui sujuvaa ruotsia...

[Guest Masa]

Kielten opiskelu kannattaa 

Mutta jos on kyse esim. siitä, että kirjoitettavia aineita alkaa tulla liikaa, niin voi sen ruotsin jättää kirjoittamattakin.

Ainakin omana aikanani sen ruotsin taidon olisi joutunut todistamaan joka tapauksessa erikseen, oli se kirjoitettu tai ei. Virkamiestutkinnon/vast. voi suorittaa varmaankin missä tahansa akateemisessa jatko-opiskelupaikassa, ja saattaapa se olla mahdollista myös ns. "ammatillisissa" kouluissa (emäntä- ja ammattikoulut ja mitä niitä onkaan kaikkia AMK:ita).

 

Jos sitten epäilee, että into ei riitä opiskella sitä kieltä, jos tietää jättävänsä sen kirjoittamatta, niin kannattaa harjoittaa itsetutkiskelua. Osa lukioikäisistä on jo riittävän kypsiä sellaiseen tutkiskeluun. Ei lukio-opintoja pidä nähdä vain ylioppilaskirjoitusten näkökulmasta, vaan parempi olisi nähdä ne pidemmällä perspektiivillä. Lukiossa hankkii sellaista tietoa, mitä ei enää lukion jälkeen tule helposti hankituksi, kun opinnot alkavat erikoistua johonkin tiettyyn suuntaan. Kun lukiosta lähtee ammattia opiskelemaan, jäävät yleissivistävät opinnot siinä vaiheessa hyvin paljon itseopiskelun varaan. Ja se on liikaa monelle.

 

 

[Guest Jukkis]

Kaikkiin vuoden 1994 jälkeen annettujen tutkintoasetusten mukaisiin ylempiin korkeakoulututkintoihin sisältyy pakollisena ns. virkamiesruotsi eli kaksikielisessä virastossa työskententelevältä virkamieheltä vaadittava toisen kotimaisen kielen taito.

 

Tuo on sikäli hyvä perustelu, että ruotsi saattaa tulla eteen myöhemmälläkin iällä. Itsekin jouduin ammattikorkeassa viime vuonna käymään ruotsin uudelleen, kun ei aikaisempi yo-merkonomin ruotsi riittänyt virkamiesruotsin korvikkeeksi. Ja en tosiaan minäkään ole koskaan ruotsia työelämässä tarvinnut, mutta opintiellä tuo siis ainakin saattaa tulla vastaan. Ja onhan se kiva edes ymmärtää mitä "svenska talande bättre folk" keskenään supisee, kun kuulolle sattuu.

[Ilkka Mäkelä 1 228]

No on se juttu niin, että valtiotieteilijä tai oikeustieteellisessä opiskellut saatta hyvinkin päätyä sellaiseen työpaikkaan, missä viimeistään uralla ylenemisen yhteydessä ei ilman ruotsia kerta kaikkiaan pärjää, joskus jo lakisääteisten muotovaatimusten takia. Molemmista laitoksista, kuten myös Kauppakorkeasta tai TKK:sta voi nimittäin päätyä ihan toisenlaiseen yllättäväänkin virkaan kuin mitä kuvitteli ennen opiskelun alkua. Homma meneekin usein niin, että esim. johonkin virkaan edellytetään hakijalta " soveltuva ylempi korkeakoulututkinto" ja virkaan voi päätyä yhtä hyvin DI kuin VTM kuin KTM. Meikäläisen markkinoinnin professori aikoinaan oli DI eikä KTT.

 

Monessa paremmin palkatussa virassa - sanotaan valtionhallinnon, kunnan, isomman yrityksen tai yhteisön palveluksessa -  on molempien kotimaisten hallinta usein menestymisen edellytys. Useissa tilanteissa on myös jopa lakisääteinen pakko antaa asiakkaalle/hakijalle (tms) palvelua asiakkaan äidinkielellä (edellyttäen, että se on suomi tai ruotsi, muista äidinkielistä en tiedä, saame?) - mm. virastoissa, oikeuslaitoksissa, jne.

 

Sitäpaitsi kurssikirjallisuusvaatimuksissa voi tulla vastaan myös ruotsinkielisiä teoksia, vaikka itse en nyt muista muita aikoinani lukeneeni kuin paksun opuksen nimeltä "Industriell kalkylering och kostnadsräkning" laskentatoimen cum lauden yhteydessä HKKK:ssa. Toki useimmat kurssikirjat ovat yleensä suomeksi ja englanniksi.

 

Ja laaja kielitaito katsotaan usein eduksi jo työnhaun yhteydessä - riippuen työpaikasta, tietysti. Lentäjän hommissa sitä ruotsia ei varmaankaan vaadi muut kuin Air Åland.

 

Joskus sitä voi yllättäen päätyä myös töihin Ruotsiin... paremmalla liksalla ?

 

Siis vaikka pakkopulla ei juuri nyt miellyttäisikään, niin veikkaan, että paremmin tulet pärjäämään, jos hallitset ruotsin niin hyvin, että läpäiset sitten joskus vaatimuksissa olevan kielikokeen, vaikka sellainen paikka saattaa tulla eteen vasta 25 vuoden kuluttua. Ellet nimittäin silloin läpäise koetta, voi alkaa harmittaa  

 

Siis ruotsia kalloon, englannin, saksan ja ranskan lisäksi  eikä venäjäkään olisi pahitteeksi.

[Guest Rikuuho]

Hyvä englanti on parempi kuin huono ruotsi...

[Tatu Kantomaa 2 917]

Kielten opiskelu ei varmasti mene koskaan hukkaan. 14 vuotta lukion jälkeen kun maailmaa ihmettelen niin minun kantani on se että kannattaa ajatella asiaa hiukan laajemmin, ei siis niin että tarvitaanko/kuinka tärkeä ruotsi on lukion jälkeisessä oppilaitoksessa vaan ihan vain niin että elämässä on hyvä osata kieliä. Ruotsi ei oikeasti edes ole vaikea kieli. Monessa ammatissa tapaa ihmisiä eri maista vaikkei itse töitä tarvitse muilla kielillä suorittaakaan.

 

Tosin minusta myös näyttää että ihmiset ovat kovin erilaisia kielten opiskelussa, toisilla on vissiin "kielipää", toisilla ei. Tälle ei tietenkään voi mitään, mutta jos vain haluaa ja jaksaa pakertaa niin oppii varmasti. Jos kielten opiskelu on tervanjuontia, enkä tarkoita nyt terva-snapsia, niin ehkä silloin kannattaa miettiä voisiko ajan käyttää paremmin johonkin muuhun, tai sitten vaihtaa kieltä. 

[Esa Lehtismäki 0]

Kielissäkin on eroa. Mulle englanti on alusta asti ollut helppoa, kun taas saksa ei mennyt päähän, vaikka oikeasti yritin. Englanti vaan on luontevaa, melkein fiilispohjalta puhuttavaa ja saksa on jäykkää ja kaavamaista, kielioppihakuteoksen ja laskutikun kanssa puhuttavaa. Ruotsin sijoittaisin lähemmäs saksaa. Sanojen suvut ovat vihoviimeisen idioottimainen keksintö. Minkä takia välihousujen tai mehulinhgon pitää olla mies- tai naispuolinen, tai saksassa ehkä vielä sukupuolineutraali? Tunkekoon der mehulingon die välihousuihinsa se kirottu das germaani, joka semmoisen keksi.

[Ville Alho 0]

Siis vaikka pakkopulla ei juuri nyt miellyttäisikään, niin veikkaan, että paremmin tulet pärjäämään, jos hallitset ruotsin niin hyvin, että läpäiset sitten joskus vaatimuksissa olevan kielikokeen, vaikka sellainen paikka saattaa tulla eteen vasta 25 vuoden kuluttua. Ellet nimittäin silloin läpäise koetta, voi alkaa harmittaa  

 

Tuo kielikoehan kuten aiemmin on mainittu on osa ylempää korkeakoulututkintoa. Käytännössä se tarkoittaa suurimmalla osalla korkeakoulun järjestämän ruotsin kurssin loppukokeen läpäisemistä. Koe koostuu opettajan valvomasta keskustelusta ja kirjallisesta kokeesta jossa referoidaan suomenkielinen omaan opiskelualaan liittyvä artikkeli ruotsiksi sanakirjaa apuna käyttäen. Kovin kummoisia kykyjä muodollisen pätevyyden saavuttaminen ei siis vaadi, eikä ruotsin mahdollisella kirjoittamisella tai kirjoittamatta jättämisellä ole siinä mitään merkitystä.

[Guest PekkaK]

Luin lukiossa ruotsia, koska se oli pakollinen aine. Koin aineen silloin vain rasittavana pakkopullana, eikä kieli mitenkään kiinnostanut. Nyt 12 vuotta kirjoittamisen jälkeen en tuota pakkopullaa enää ajattele ollenkaan. Koko elämän mittakaavassa on melko yhdentekevää, käyttääkö pari-kolmesataa tuntia yhteen vai toiseen asiaan. Toisaalta, ei oppi ojaan kaada, eli ei kielitaidosta koskaan haittaa ole, kuten joku edellä jo kirjoittikin. On totta, että Peräsavossa ei ruotsia koskaan tule tarvitsemaan, mutta sitten kun tarvitsee, taidosta on iloa. Helsingissä käytän vähäisiä ruotsintaitojani ehkä pari kertaa vuodessa, kun joku ruotsinkielinen vastaantulija kysyy tietä, jolloin olen kiitollinen, että muistan ne muutamat sanat joilla voin neuvoa eteenpäin. Muutenkaan ei sitten tarvitse nolata itseään, kun vähän osaa tätä toista kotimaista, ja pysyy hieman kärryillä siitä, mitä ruotsinkielisessä kaupassa puhutaan, jos joutuu käymään vaikkapa Vaasassa (niin hurjan epätodennäköiseltä kuin se lukioikäisenä vaikuttaakin). 

 

[Guest Virta]

Tuo kielikoehan kuten aiemmin on mainittu on osa ylempää korkeakoulututkintoa. Käytännössä se tarkoittaa suurimmalla osalla korkeakoulun järjestämän ruotsin kurssin loppukokeen läpäisemistä. Koe koostuu opettajan valvomasta keskustelusta ja kirjallisesta kokeesta jossa referoidaan suomenkielinen omaan opiskelualaan liittyvä artikkeli ruotsiksi sanakirjaa apuna käyttäen. Kovin kummoisia kykyjä muodollisen pätevyyden saavuttaminen ei siis vaadi, eikä ruotsin mahdollisella kirjoittamisella tai kirjoittamatta jättämisellä ole siinä mitään merkitystä.

 

Ja joillekin valtionhallinnon aloille, joille vaaditaan nykyään kielikoe, riittää kielikokeen korvikkeeksi tarpeeksi hyvä arvosana ylioppilaskokeesta. Keskipitkästä ruotsista kun on kirjoittanut eximian (E) tai laajasta ruotsista magnan (M), ei kielikoetta tarvitse enää erikseen suorittaa. Tosin, en osaa sanoa mitkä kaikki valtionhallinnon alat tämä sääntö kattaa.

 

-VilleV-

[Jyrki Vähätalo 1]

Ihan näin oman kokemuksen pohjalta sanoisin ruotsin kielen olevan erinomainen työväline, varsinkin jos aiot lentää lentokonetta työksesi. Ruotsissa on kymmenen kertaa enemmän lentoyhtiöitä/operaattoreita kuin Suomessa ja henkilökohtaisesti olen saanut työpaikan jo neljästä Ruotsalaisyhtiöstä koska olen puhunut haastattelussa ruotsia. Mitään muuta testiä ei kyseisissä yhtiöissä ole käytetty.

 

Lisäksi työskentely lennonvalmistelussa, lennon aikana sen jälkeen ja varsinkin vapaa-ajan vietto tulee huomattavan paljon mielekkäämmäksi, kun puhut ruotsia Ruotsalaistyötoverien kanssa. Kun hallitset kielen, he alkavat pyytää sinua mukaan myös vapaa-ajan viettoon ja kutsua kotiinsa.

 

Toki myös kotimaisissa lentoyhtiöissä  ruotsin kielellä tehdään matkustamokuulutukset ja kun lennetään Ruotsiin, on mukavaa hoitaa asioita paikallisten kielellä ja saada asiat sujumaan nopeasti.

 

Yleisesti ottaen kielitaidon merkitys lentotyössä on valtavan suuri. Olen seurannut kahdessa yhtiössä Etelä-Amerikkalaisten kapteenien toimintaa, kun hallussa on portugali, espanja, hollanti, ranska ja englanti. Kyllä sujuu hommat nopeasti ja mukavasti esim. Espanjassa, johon useasti lennetään chartereita.

 

Tulevaisuuden "lentokielistä" kannattaa ilman muuta mainita venäjä, koska liikenne siellä ja esim. kotimaisten bisnesyhtiöiden lennot sinne lisääntyvät koko ajan.

 

Mitenkään väheksymättä mitään ainetta olen 25 vuotta työelämässä ihmetellyt sitä matematiikan, fysiikan ja kemian korostamista? Minä en ole vielä tähän mennessä tarvinnut niitä mihinkään. En niitä tosin koskaan opiskellutkaan tai kirjoittanut yo-kirjoituksissa.