Pahin turbulenssi, jossa olet ollut

[Matias Hurtta 0]

Syksyllä 2006, kun oltiin tulossa kanarialta finskin B757:lla lennettiin Portugalin yläpuolella suihkuvirtauksen halki. Kapteeni ilmoitti tuulen olleen noin 100 kts lähestulkoon suoraan sivulta. Sen verran röykytti, että kahvikupit lenteli pöydiltä ja matkustamomiehistöllä riitti siivottavaa.

 

ps. Laitelkaahan omia tarinoitanne jatkoksi.

[Mikko J Virtanen 0]

**DATA**

BLX XXX

LGSA (CHQ) - EFHK (HEL)

Chania Souda - Helsinki Vantaa

Lähtöaika n. 21 ja saapumisaika joskus 01:n aikaan.

TUIFly Nordic B737-800 SE-DZV

 

N. 45min nousun jälkeen alkoi koneen oikealla puolella kaukaisuudessa välähdellä salamat. Samalla siinä vedin ruokaa lärviin, katselin elokuvaa ja lumoutuneena tuijottelin satunnaisia salamanvälähdyksiä. Jatkettiin vielä alle puolisen tuntia eteenpäin kun alkoi jo kone lentää pilvimössön keskellä ja välillä pompahteli jo. Muutaman kerran välähti salama lähettyvillä niin että valaistui hetkeksi koko koneen ympärillä oleva pilvi ja turbulenssi oli jo melko voimakasta. Kahvitarjoilu hidasteli eikä emo uskaltanut kuin sillointällöin kaataa puoli kuppia kahvia ettei läikkynyt yli. Varmasti vähän jo monella vatsassa käänsi kovan röykytyksen ja juuri nautitun ruoan yhteisvaikutus mutta vessajonot olivat typötyhjät ja itsekin uskaltauduin vain hetkeksi rynnätä vessaan. Ei muuten mutta käytävillä juoksentelu ei ollut miellyttävää ja vessassa ei ole tunnetusti istuinvöitä. Tätä kesti ~1-2h ja yhdessä kohtaa meni istuinvöiden turvavalokin kiinni, joskis siinä kohtaa ei enää pomputtanut erityisemmin. Loppu hyvin kaikki hyvin ja Hesaankin saavuttiin aikataulusta edellä. Olihan se jännää mutta myös jollain tavalla kiehtovaa kun siipi wingletteineen välähteli näkyviin salamoiden ja koneen valojen ansiosta ja näkyi taipuvan hieman joka suuntaan.

 

[Henri Stschukin 0]

Varmaankin Lufthansan lennolla Frankfurtista Helsinkiin. Meinas alkaa vähän jännittämään kun "putte"(737-500) nitisi ja natisi eikä meinannu penkissä kiinni pysyä. Aikamoisessa sivutuulessa tultiin laskuunkin. Mutta kun useasti olen matksutanu 737-800(wingleteillä):lla ja se tuntuu menevän tosi tasaisesti huonommassakin säässä.

[Jani Salo 10]

Lennolla AY782 viime jouluna välillä Rooma - Helsinki.

 

Slovakian vuoriston yllä olimme clear air turbulenssissa noin 15 minuuttia ja ne olivat elämäni pisimmät minuutit. Kaikki sormenkynnetkin söin  Lentokorkeutta oli 36,000 jalkaa ja kone putoili ilmakuoppaan useita kertoja niin että vatsassa tuntui. Istuin moottorien vieressä ja kuulin kun tehot nousivat ja laskivat useaan otteeseen. Nousimme tämän jälkeen lentopinnalle 390 jossa hyökytys kesti vielä jonkin aikaa. Loppu matka Helsinkiin olikin todella tasaista kyytiä. Heti Slovakian vuorien jälkeen clear air turbulence loppui. En ole ennen ollut niin kovassa höykytyksessä kuin silloin vaikka on monesti tullut lennettyä. Koneena siis oli Airbus A319-112.

 

Jani

[Arne Wallen 72]

Itse en tietenkään, vaimon serkku tyttöystävineen oli Australian matkalla muistaakseni -98 Köpiksestä lähtö Thai airwaysilla,hetken matkattuaan kone putosi ja putosi, porukalta lenteli tavarat taskuista,pikkulapsi lensi yli selkänojan jne.

Tuo tyttöystävä on lääkäri ja tilanteen rauhoituttua tarkisti vielä muksun, kukaan ei selitellyt tapahtunutta millään tavalla, perille pääsivät ja takaisinkin, kertoi olleen pahempi paikka kun Egyptin pyramidien läpikulku.Tai vissiin kiertokäynti pyram.

[Mikko Livola 0]

2005, Miami - München, Lufthansan A340-300.

 

Lähtö oli paikallista aikaa illalla, takana oli erittäin kuuma päivä. Nousun jälkeen sain hetken ihailla yöllisen Miami Metropolitain Arean miljoonia valoja, kunnes päästiin meren päälle. Seatbealt valoi paloi edelleen ja alkoi höykytys. Ensin vain vähän, mutta sitten liikerata laajeni pienestä pomputuksesta laajamittaiseen heiluriliikkeeseen. Yhdessä vaiheessa tuntui samalta, kuin Linnanmäen SpaceShot-laitteessa, kone tippui todella pajon ja porukalla kouraisi oikein kunnolla vatsasta. Kuului pelokkaita kiljahduksia, joku oksensi paperipussiin.

 

Ensimmäinen kerta minulla koskaan, kun koneen seatbelt-valo oli päällä takeoff rollista 1½ tuntia putkeen päällä. Saksalaisilla matkustajilla alkoi olla jo pinna kireällä ja kun turbulenssi välillä hellitti, niin jengi nousi kylmän viileästi ja lähti vessaan - emojen estelyistä ja jopa paikalleen työntämisestä huolimatta. Oli siinä samaan aikaan hymyä ja outoa tilannetta kerrakseen. Autothrottlen erittäin levottomasta käyttäytymisestä päättelin, että nyt mentiin jonkun rintaman läpi. Samoin seilattiin jonkun aikaa pilven sisällä - huomioin, että ohjaamosta sytyttivät aika ajoin siipivaloheittimet ja taas sammuttivat ne. Tätäkin jatkui tovin. Kummastelin, miksi valoja vilkauttivat.

 

Itse en ilmailijana turbulenssia pelkää, mutta ei se kivaltakaan pitkäkestoisena tunnu. Luin jostain ilmailulehdestä aikanaan, että vatsalihasten jännittäminen (pakkolaskuasentomaisesti, kuten tekisit vatsoja) auttaa tähän häijyyn tunteeseen koneen vajotessa (negatiivinen G-voima). Kokeilin ja hyvin toimi. En tosin suosittele harjoittelemaan C-172:n ohjaamossa omalla lentovuorolla

[Tero Koivisto 0]

Vuonna 2005 Thaimaa - Frankfurt Lufthansan 747 - 400:sella lähdettiin paikallista aikaa illalla, ekat 2h meni mukavasti ja sen jälkeen osuttiin ilmeisesti johonkin isompaan turbulenssiin jota kesti n.3h, jatkuvasti nostettiin ja laskettiin lentopintaa, tai ainakin siltä tuntui. Eli eipä siinä sitten saanut edes nukutuksi

[Juha Kankkonen 0]

Vuonna 1989 Kanarialta Suomeen takas jollain KarAirin koneella, merkkiä en muista mikä oli kyseessä. Koneen turvavyö valot sytti palamaan ja pientä heilumista oli, kunnes yhtäkkiä kone tipahti alaspäin. Kapteenin kuulutuksen mukaan kone menetti 800 metriä korkeutta, ja tämä kesti vain silmänräpäyksen. Ikää oli tuolloin noin 8 vuotta, joten ei tahdo tästä paremmin muistaa.

[Mikko J Virtanen 0]

Lentokoneessahan on se hauska puoli että siellä tuubissa on hankala luottaa silmiinsä ja kaikenlaiset pudotukset tuntuvat tyyliin kilometriluokkaisilta kun homman tuntee mutta ei näe mitään. En siis väitä etteikö kukaan olisi huimia pomppuja kokenut, mutta saattavat joskus tuntua hurjemmilta kuin mitä ovat

 

Viimeksi huomasin tämän koneessa lähestyessä Helsinki-Vantaata. Kone teki aivan pienen liikkeen (kenties lähti suuntasäteen mukana alaspäin tai muutenvaan laski hieman korkeutta) niin itselleni G-voimat ainakin saivat hetkelliseksi aika psykopaattisen olotilan vaikka tosiaan kone ei tehnyt mitään erityistä liikehdintää.

[Heimo Paakkinen 4]

Taisi olla kesällä -92, kun lensin KC-nousun Blanikilla kehittyvässä cumulonimbuksessa. Oli melkoista röykytystä, eikä voinut sanoa että kone olisi ollut hanskassa koko ajan. Kun korkeus oli jo saavutettu, olivat siivet jäässä ja kabiini umpihuurussa, mutta sitten osui eteen ilmeisesti se varsinainen emänosto, kun jarrut auki ja maksimi syöksynopeudella siivet jäässä mittari näytti ylöspäin menoa kuin olisi ollut vintturissa.

Kohta sen jälkeen kyllä kone putosikin kuin kaivoon, mutta kun pääsin ulos pilven kupeesta, niin kyyti tasoittui täysin.

[Tuomo Seppälä 0]

Kummastelin, miksi valoja vilkauttivat.

 

Vilkutti tietysti vastaantulijoille että täällä on aika huono keli .

 

Oma kokemukseni oli Brysselistä Helsinkiin jolloin Etelä-Suomen yllä oli aika paha ukkosmyräkkä. Matka meni todella mukavasti ja joutuisasti kunnes lähellä Suomea tuli ilmoitus että saatamme olla hieman aikataulusta myöhässä johtuen huonosta säästä. Silloin en ilmailusta paljon tiennyt mutta näin jälkikäteen ymmärsin että lähdimme kiertämään ukkosta tavallaan Turun kautta Keski-Suomeen päin - ehkä lentäjillä taka-ajatuksena divertata Tampereelle jos ei sää selkene. Who knows. Joka tapauksessa olimme selkeästi maan puolella - siis sisämaassa, ja korkeuden puolesta näki hyvin maahan asti.

Jonkun aikaa olimme "sisämaassa" holdissa kunnes lähdimme sitten ulos holdista - jälkeenpäin ymmärrettynä kohti Helsinkiä ja laskeuduimme ukkospilven läpi, noin 10-15 minuuttia. Se oli mukavaa - vaikka kyllä se Mädäriä viskoi ja linkoi kun pesukoneessa kun oli vielä vesikeli ja mustanharmaa pilvikerros. Meno hellitti hieman ennen laskeutumista mutta vettä satoi kyllä runsaasti EFHK:lla kun sinne pääsimme. Ja tämä on siis tapahtunut kokoluokkaa 1996-1998.

 

Sitä rupesin vain ajattelemaan että eikös nuita ukkosia pyritä reitillä välttämään jos siihen on mahdollisuus? A-nettiä selaillessa tulee usein vastaan kuvia säätutkasta ja remarkseissa sanotaan suunnilleen "Going around this massive thunderstorm visible on weather radar", tai muuta vastaavaa. Vai johtuuko röykytys siitä että itse myrskyn silmä kierretään mutta sen vaikutukset epävakaana ilmana ulottuvat laajemmalle? Miten säätutka näkee näitä epävakaita ilmamassoja?

 

-tuomo

[Tuomas Kuosmanen 51]

Vilkutti tietysti vastaantulijoille että täällä on aika huono keli .

 

Saattaa olla että tarkistivat jäätävässä kelissä miten sitä kertyy siipiin...?

 

//T

 

[Guest 0999]

•vuosi 1991 tammikuu

•Aeroflot

•IL-62M

•Mockba-Dubai(-Kuala Lumpur)

 

Noin tunti Moskovasta nousun jälkeen alkoi turbulenssi. Aluksi pientä mutta koveni aikamoiseksi perunapelloksi. Edes Linnanmäen vuoristoradassa ei pelottanut niin paljoa. Istuttiin aivan koneen takana "tärykalvot hajalla" ja ikkunasta vaan katselin kuinka siiven kärjessä välkkyvä strobo heilui ylös alas siiven notkuessa. Paha arvioida kuinka paljon kone aina tipahti alas mutta varmaankin aika paljon kun lentoemokaan ei tuntunut pysyvät mekossaan kun käytävää pitkin käveli ripeästi koneen takaosaan. Jännää tunnelmaa lisäsi se että menossa oli Irakin sota ja lentoreitti meni aika läheltä sota-aluetta(hypoteesi), joten pikkupoikana sitä mietti että milloinkohan tulee ohjus takapuoleen

Päivän valjettua olikin sitten jonoa vessoihin ja sain huvittuneena kuunnella vessasta oksennusääniä vuoronperään. Dubaista Kuala Lumpuriin oli tasaista menoa mutta perillä monien monien tuntien jälkeen tuntui edelleenkin kuin olisi hyppivässä koneessa. Tämä on ollut toistaiseksi rajuin turbulenssikokemukseni.

[Guest Paparazzi]

2006 Pristinasta Tuzlaan, Finnairin B757, oltiin jossain Adrianmeren päällä, emot juomia olivat juuri tarjoilemassa. Pilvessä mentiin ja alko pikkusen täryyttän. Heiluminen voimistu yhtäkkiä, seatbelts valot sytty ja samantien lähettiin alaspäin jota kesti aika vähän mut kuitenki silleesti että kupit ja kaljat lähti pöydältä. Taas heiluttiin oikein kunnolla ja sitten mentiinkin jotain sekunteja alaspäin, varmaan max 4-5 sekkaa. Emot oli sen kärrynsä kanssa käytävällä ja molemmat heittäyty sen päälle, tai ainakin olettaisin että heittäytyivät, pitääkseen putiikkinsa pystyssä ja paikoillaan. Pullahettiin pilvestä ulos ja meno rauhottu siihen. Koko setti ei sinänsä kestänyt kovinkaan montaa minuuttia. Hetken kuluttua kapteeni kuulutti ja pyyteli anteeksi henkilökunnalta ja matkustajilta. Kertoi että näitä yritettään välttää viimeiseen asti. "Tutkalla pilvi ei näyttänyt miltään mutta siinä olikin enemmän potkua", jäi mieleen lopuksi 

 

[Hannu Tiitu 26]

Ei ehkä kuulu tähän ketjuun, mutta on tuossa otsikossa ainakin oikea sana...

 

Jos siis ihmettelit, että miksi ravisteli, mutta et keksinyt selitystä, niin ei hätää. On sitä muutkin yrittäneet miettiä:

 

Kumpula-kollokvio 2007

 

Tiistaina 6.3. klo 16.15: Akatemiaprofessori Antti Kupiainen, matematiikan ja tilastotieteen laitos: Voiko turbulenssia ymmärtää?

 

Physicumin auditorio D101.

 

http://www.helsinki.fi/ml/ajankohtaista/kollokvio2007.shtml

 

[Manu Skyttä 0]

Taisi olla kesällä -92, kun lensin KC-nousun Blanikilla kehittyvässä cumulonimbuksessa.

 

Taisi hyvinkin olla -92. Kiiruhtaessani Vasamalla jo alaspäin hämmästelin vierestä pilveen katoavaa Blanikkia... Muistan hyvin barokäyräsi ballistisen ulkomuodon

[Jaakko Airasmaa 0]

4.7.2005, NYX (Newark)-Knoxville (DElta connectionin pikku CRJ, ehkä 200)

Tämä nyt ei ole kovin turbulenssi, mutta muista en muista sen tarkemmin mitään.

 

Oli myöhä, ja väki lähetteli raketteja itsenäisyyspäivänsä kunniaksi.

Jo kun käännyttiin kiitotielle pelästyin kun näin että heti kentän aidan ulkopuolella jotkut lähettelee raketteja.

Heti kun ylitettiin ne raketteja lähettelevät tyypit alkoi melko kova turbulenssi, koneen perä vuorotellen nousi, ja laski, terävää edestakaista liikettä. Tätä jatkui kunnes päästiin pois NYCin alueelta. Laskukin oli mielenkiintoinen, joskin ei turbulenssin takia. Kone tuli aivan älyttömän lujaa finaaliin spoilerit auki.

Spoilerit sulkivat ehkä 200m korkeudessa. Kenttäalueen tultua näkyviin vauhti oli jo aika hidas. Kiitorata tule näkviin ikkunasta ja näytti että tuleekin pehmeä laskeutuminen... TUMP! Kova kosketus, löin pääni edessä olevaan penkkiin, heti perään kova jarrutus, kuuli kuinka matkalaukku ihan takaa liukui yläsäilytyslokeroissa eteen. CRJssä ei ollut mitenkään eristetty niitä luukkuja toisistaan.

[Pekka Raninen 0]

Vai johtuuko röykytys siitä että itse myrskyn silmä kierretään mutta sen vaikutukset epävakaana ilmana ulottuvat laajemmalle? Miten säätutka näkee näitä epävakaita ilmamassoja?

 

-tuomo

 

Näinhän sen luulisi olevan, vaikkei ilmatieteilijä olekaan. Myrskyn silmähän on perin rauhallinen paikka, jota itse myrsky kiertää (hyvinkin laajalti).

 

Säätutkasta lainaus sivulta http://www.fmi.fi/saa/sadejapi_2.html

 

"Tutkan toiminta perustuu antennilta lähetettäviin mikroaaltopulsseihin. Sadepisaroita kohdatessaan osa pulssitehosta heijastuu takaisin antennille. Tutka mittaa pulssin paluuajan ja -tehon, joiden avulla voidaan laskea sateen etäisyys tutkasta sekä sen voimakkuus. Kaiun vaihe-eron perusteella kyetään lisäksi määrittämään pisaroiden liikenopeus."

[Guest Jone]

Jokunen vuosi takaperin nousu Göteborg-landvetteristä air botnian saab2000:lla.

Katselin rullaillessamme, että onpas muuten lähellä tuollainen mustanpuhuva rintama ja salamatkin siellä välkkyy...

Niin vaan noustiin ja pilveenhän se lähtöreitti vei. Aikamoista höykytystä oli ja nuo salamaniskut tehostivat efektiä vielä lisää.

Päivä oli juuri sellainen purjelentäjän unelma -> hellettä, hellettä ja lopulta ukkoseksihan se muuttuu.

 

Ylempää olikin sitten mukava katsella noita "järkyttävän" korkeita cumuluksia.

[Ilkka Portti 87]

Pahin turbulenssi/ukkosmyrsky, jossa olen ollut tapahtui lennolla Helsingistä Ivaloon. Suunnilleen Oulun korkeudella ukkosrintama ulottui itärajalta länsirajalle, joten rintaman kiertäminen oli mahdotonta. Ei muuta kuin rintaman läpi... Ei mennyt kauaakaan, kun kunnon vaappuminen ja puistattelu alkoi! Kone heilahteli puolelta toiselle ja korkeuskin taisi vähentyä "muutamilla" jaloilla. Ei mennyt kauaa kun alkoi kuulua oksennuspussien rapinaa ympäri konetta. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin...

[Heimo Paakkinen 4]

Muistan hyvin barokäyräsi ballistisen ulkomuodon

 

Kaivelin baroliuskan muistin virkistämiseksi esiin, ja aika epätasainen vuorennyppylä sen huipusta siinä myllerryksessä oli tullut.

 

[ attachment removed ]

 

[Sami Myllymaa 5]

Tämä ei ole voimakkain turbulenssini mutta kenties parhaiten mieleen jäänyt.

 

Maaliskuu -06, lento Tokio-Lontoo BA 747.

Ennen laskeutumista Lontooseen  jouduttiin odottelemaan jonkun aikaa odotuskuviossa Lontoon itäpuolella huonon kelin vuoksi. Lopulta päästiin suuntaamaan kohti Heatrowia ja odottelun syykin tuli näkyviin. Suuntasimme kohti synkkää myrskyrintamaa joka oli juuri mennyt Lontoon yli.  Paikkani oli ikkunapaikalla koneen takaosassa. Alkoi kohtalainen turbulenssi, osaa se isokin kone vaappua, ajattelin mielessäni. Hetken päästä alettiin vajota oikein kunnolla muutama sekunti. Samassa näkyi kirkas valonvälähdys siiven takana ulomman moottorin kohdalla ja kova pamaus, kuin isolla lekalla olisi runkoon kajautettu.

Salamanisku ei aiheuttanut mitään sen kummenpaa, hetken päästä kapteeni kuulutti tilanteen ja ettei ole syytä huoleen.

[Nils Rostedt 13]

Olin matkalennolla Grob 109-moottoripurjekoneella. Keli oli aurinkoinen joskin hieman töyssyinen.

Tuli hieman kovempi ilmakuoppa ja yhtäkkiä huomasin että viereisellä istuimella ollut kamera leijui ilmassa suunnilleen olkapään korkeudella. Onneksi se putosi samantien takaisin suoraan alas penkille. Hieman negatiivista g:tä siis.

 

Sen jälkeen on tällaisella kelillä kameralaukku aina turvavöillä kiinni istuimessa. 

[Timo Lampi 31]

Vuonna '97 Malaysian Airlinesin lennolla Sydney- Kuala Lumpur, B744:llä.. laskeutuminen Kuala Lumpuriin ukkosmyräkän läpi iltapimeällä. On sitä röykkyisessä kyydissä ollut ennenkin, mutta tuo kyllä veti ylivoimaisen voiton muihin verrattuna. Kippari ilmoitti hieman ennen turvavyövalojen syttymistä että voi tulla kuoppainen lasku - ja tulihan siitä. Ei meinannut pysyä tavarat selkänojien sisällä, jos ei olisi ollut vyö kiinni niin ei olisi kyllä pysynyt penkissäkään koko ajan. Pahimmat kuopat loppui kun päästiin pilven alapuolelle. Pahin myräkkä oli hieman kentästä sivussa, että ei nyt ihan sinne keskelle myrskyä sentään tultu. Joidenkin kanssamatkustajien ilmeistä ja naaman valkoisuudesta päätellen ei ollut elämän hienoimpia hetkiä. Vaikka kieltämättä pari isompaa pudotusta hitusen säikäyttikin, niin enemmänkin se tuntui hauskalta.

 

Se mitä muistan silloin katselleeni Changin kentällä (asuin Malesian puolella siihen aikaan, mutta koulussa Singaporessa) varsinkin isojen koneiden laskeutumisia, niin kyllä melkoisen röykkyisiltä näytti aina kun oli jonkinlaista ukkosmyräkkää ilmassa. Kaipa ne on tuolla päin maailmaa tottuneita tuohon.. ???

[Jens Åberg 3]

Ei läheskään pahin, mutta pitkäkestoisin heittely osui omalle kohdalle parisen viikkoa sitten reitillä Mexico City-Frankfurt, koneena LH:n 744. Nousu oli aikamoista vaappumista ja ensimmäiset pari tuntia lennettiin syystä tai toisesta reilussa 6000 metrissä kohtalaisen turbulenssin kanssa. Tasaisempaa kyytiä tuli vasta New Orleansin jälkeen ja sama homma alkoi taas New Yorkin ohitettuamme; kahvia sai vasta aamupalalla puolitoista tuntia ennen laskua sillä kuumia juomia ei voinut tarjota laisinkaan. Kyllä se jumbokin näyttää taipuvan kun oikein puhaltaa