Pahin turbulenssi, jossa olet ollut

[Jaakko Kuusisto 3]

Tää mun pahin kokemukseni on eräältä polttarilennolta.

 

Oli aika raju puuskainen tuuli. Otin piruksi naamioidun polttarisankarin kyytiin. Hänellä oli punaiseksi maalattu iho, vaatteet, häntä, sarvetpäässä ja sellainen atrain kädessä.

 

Lähdimme Porvoon suuntaan kovien röykytysten saattelemana. Kun käännyin kohti Malmia, oli tuuli yltynyt todelliseksi myrskyksi ja koneen ohjaaminen oli työn ja tuskan takana.

Juuri kun sain koneen suoraan, heitti seuraava puuska koneen kyljelleen. Tultiin kuitenkin turvallisesti Malmille laskuun.

Mua rupes naurattamaan ajatus. Jos olisimme "syöksyneet" mäkeen ja paikalle tulleet olisivat löytäneet pirun romujen seasta, olisivat todella kauhistuneet. Koska itse piru oli matkassa,  olisi syykin heti selvinnyt.

 

Heittelee se turbulenssi pieniäkin

 

 

[Jorma Greijus 0]

Paikka Papua Uusi Guinea, Tari gap. Kone C-206 TU. Kolme turistia kyydissä Tarista Mt.Hageniin. Suorin reitti kulki Tari gap'in kautta PNG'n kölivuoristoa pitkin, lentoaikaa 45'. Vaihtoehtona kierto etelän kautta lentoaikaa 1.5h.

 

Tari gap oli auki, mutta reunoilla pyöri pilvenlonkareita ja gap'in takaa pilkotti niin pilviä kuin sinistä taivastakin (mielestäni). Lensin gap'in suulle kun huomasin että sininen taivas ei ollutkaan taivasta vaan tumman-sinisen puhuvaa pilveä. Siispä piti suunnitella pikaista paluuta kohti kiertotietä, mutta helpomin sanottu kuin tehty. Tilan ahtauden vuoksi jouduin lähelle gap'in toista reunaa jossa pilvenlonkare oli kehittynyt paikalliseksi hornankattilaksi. Yht'äkkiä olin pilven ympäröimä ja kone heittelehti niin paljon etten ole koskaan vatkannut ohjaimia niin hartaasti laidasta laitaan pitääkseni kuulan edes osittain keskellä.

 

Jouduin muuttamaan lentoasua hidaslentoon, koskapa päästäkseni ulos tuosta myllerryksestä jouduin nousemaan muutaman sata jalkaa ylöspäin. Niinpä 20 astetta laippoja ja max continuos tehot päälle (+ karvan verran enemmän). Sakkausvaroitin vinkuin omaa konserttiaan ja matkustajat pitelivät penkistä kiinni. HeitäKIN taisi jännittää ???

 

Kone nousi ja muutaman minuutin seikkailu oli turvallisesti ohi. Ei enää koskaan, huomasin ajattelevani. Eikä niin enää sattunutkaan. Raportti Chief pilotille ja taas opittiin lisää.

Paluumatkalla mentiin hiljaa ja matalalla Higigio jokea alas ja Mt.Hageniin päästiin kun noustiin 14000 jalkaan. Perillä matkustajat kiittelivät ihanasta lennosta?!?

[Jaakko Kuusisto 3]

Kyllä se elämä maistuu, kun pääsee maan pinnalle.

 

CB:n alla tyhjäkäynnillä ja maksiminopeudella. Ja variometri vain ylätapissa.

Silloin ei naurata. :'(

[Heimo Paakkinen 4]

 

CB:n alla tyhjäkäynnillä ja maksiminopeudella. Ja variometri vain ylätapissa.

Silloin ei naurata. :'(

 

Keppiä taakse ja jalkaa pohjaan niin kyllä variometri lähtee ylätapista...

[Jaakko Kuusisto 3]

Keppiä taakse ja jalkaa pohjaan niin kyllä variometri lähtee ylätapista...

 

Ei muuten lähde, nousee vain. Kertoo nimierkki: "kokenut"

 

Milläs paat maksiminopeudella sauvan laitaan ja jalan pohjaan, kysyn vaan

[Heimo Paakkinen 4]

Ei muuten lähde, nousee vain. Kertoo nimierkki: "kokenut"

 

Milläs paat maksiminopeudella sauvan laitaan ja jalan pohjaan, kysyn vaan

 

Sanoinkin keppiä taakse...

Purtsikalla ainakin kierteessä tullaan alas sellaista kyytiä, ettei siihen mikään nosto tehoa, cb:nkään

[Juha-Matti Keränen 3]

Sanoinkin keppiä taakse...

Purtsikalla ainakin kierteessä tullaan alas sellaista kyytiä, ettei siihen mikään nosto tehoa, cb:nkään

 

Maksiminopeudella sauva takatoppariin ja jalka pohjaan? Syöksykierrekö tai G-sakkausko se on oikea tapa suhtautua turbulenssiin? Mielenkiintoista ! 

 

Syytä olla laskuvarjo selässä ja vähintään kimppakone alla. Lentokerhossa moista voi koettaa kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Ja jos/kun pääset maahan, lätkämaalivahdin varusteista ei ole haittaa.

[Heimo Paakkinen 4]

Maksiminopeudella sauva takatoppariin ja jalka pohjaan? Syöksykierrekö tai G-sakkausko se on oikea tapa suhtautua turbulenssiin? Mielenkiintoista ! 

 

Älä ota sitä vakavasti, kuten ei savolaisetkaan ota Olvia.

Kysehän oli cb:n imusta. Hallittu syöksykierre ainakin purtsikalla on varma tapa päästä alas, jos pilvi meinaa viedä mennessään. Näistä cessnapipereistä en tiedä, mutta pilveen joutuminen hoitelee kai koneen kierteeseen joka tapauksessa.

[Jaakko Kuusisto 3]

Älä ota sitä vakavasti, kuten ei savolaisetkaan ota Olvia.

Kysehän oli cb:n imusta. Hallittu syöksykierre ainakin purtsikalla on varma tapa päästä alas, jos pilvi meinaa viedä mennessään. Näistä cessnapipereistä en tiedä, mutta pilveen joutuminen hoitelee kai koneen kierteeseen joka tapauksessa.

 

En ota vakavasti. 

 

Vakavasti otan vain ohjeet joita noudattamalla on kusessa.

 

Syöksykierre on hyvä keino korkeuden pudotukseen normaali olosuhteissa.

 

Mutta ajatelkaas tilannetta, kun pilotti on tietämättään / hölmöyksissään ajanut CB:n alle.

Nopeus kasvaa tyjäkäynnilläkin miljoonaan. Revi se siitä sitten kierteeseen. Tätä tarkoitin, ilman herneenpalkoakaan sieraimissani.

 

Siinä se himmeli nousee ylöspäin, vaikka pyrstö edellä.

 

 

[Teemu Karppinen 0]

1.6-91 Pudasjärven nykyinen lentokenttä oli vielä teon alla. Hinattiin riippuliitimiä Kollajan Kääpäsuolla, koska ilmaan oli kova halu. Puolen päivän jälkeen, juuri sopivasti kun olin saanut liitimen kasattua valmiiksi, taivaalle oli kehittynyt suuri pilvi jossa oli jo laaja tasaisen tumma pohja. Jo hinauksessa tunsin että nyt on tosi kovaa nostoa, ja irroituksen jälkeen variometri näyttelikin tasaista 6m/s. Nosto oli tosi laaja ja tasainen ja vei kovaa kyytiä ylöspäin. Harmi vain, kun siihen aikaan minulla oli analogisella näytöllä oleva variometri, jossa näyttö loppui 6 metriin/s. Ja korkeusmittari, jonka asteikko loppui 2500 metriin, eikä siinä ollut muistia.

 

Eipä mennyt kauan, kun olin lähellä pilven pohjaa, joka oli 1100m. Lensin välillä pilven alta auringonpaisteeseen ja etsiskelin sieltä nostoja, mutta eipä siellä ollut kuin kovaa laskevaa. Kelasin uudestaan tumman pilven pohjiin, ja siellä oli korkeampi kohta, ikäänkuin käytävä, josta lähdin lentämään kohti pilven reunaa ja auringonpaistetta. Mutta nosto oli niin kovaa, että vaikka vedin ohjauskolmiosta liitimen syöksyyn, niin nosto vei perä edellä kohti pilveä. Vedin liitimen kierteeseen, mutta mikään ei auttanut, ja niin harmaa massa nielaisi minut. Ajattelin, että eipä hätiä mitiä, lennänpä sata metriä ja putkahdan pilven kyljestä taas kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Mutta erehdyin. Yli puoli tuntia kesti taistelu elämästä ja kuolemasta.

 

Variometri tapitti uskollisesti pohjassa, eikä mennyt kauankaan kun siiven ja minut peitti valkoinen kuura ja jää. Raaputtelin korkeusmittaria enkä meinannut ensin uskoa kun se jo tökötteli tapissa ja näytti jo sitä 2500 metriä. Silmäripset jäätyivät ja niitä piti raaputella yhtenään jotta näki edes jotain. Valehtelematta joka paikka oli senttien paksuisessa kuurassa ja nousu senkun jatkui hirvittävällä nopeudella. Välillä tuli isoja rakeita jotka kimpoilivat joka suuntaan. Ja iso käsi riepotteli minua jatkuvasti joka suuntaan. Ilman mittareita kun tuo IFR lentäminen ei ole riippuliitimelläkään helppoa.Yritin pitää neutraalin lentoasennon ohjaustrapetsiin nähden, jotta lentäisin edes suunnilleen vaakalentoa. Välillä vauhtia oli hirvittävästi, vaijerit vonkuivat ja g-voimat repivät niin ettei tahtonut päätä jaksaa pitää pystyssä. Välillä vauhti hiljeni melkein kokonaan, niin että meinasi pudota siiven päälle kun valjaat menivät löysälle.

 

Jaksoin kuitenkin pitää kolmiosta kiinni tarpeeksi. Tämä aaltoliike jatkui koko ajan, vaikka yritin ennakoida tulevan tilanteen ja ohjata sen mukaan.Röykytys yltyi välillä sellaiseksi että olin jo varma, että tämä on viimeinen lentoni.Tiesin että tämä on kehittyvä ukkospilvi, ja että jossain vaiheessa happi loppuu ja paleltuminen on edessä. Olin juuri muutamaa päivää aikaisemmin lukenut saksalaisesta riippuliitolehdestä jutun, jossa kolme riippuliitäjää joutui ukkospilveen ja he kaikki löytyivät kuolleina eri puolilta maata. Taistelin nyt henkisellä puolella, ja sain voitettua alkavan paniikin. Hyvästelin mielessäni vaimon ja lapset, ja totesin että loppuun saakka yritän pitää liitimen oikein päin. En osaa hahmottaa aikaa, kuinka kauan taistelin tällä tavalla, mutta lopussa löysin välillä laskevaa,  ja ensimmäisen kerran elämässäni yritin nyt pysyä laskevassa. Välillä nosti taas älyttömästi ja laski älyttömästi ja meno oli niinkuin rukkasella. Linnanmäki jäi kirkkaasti kakkoseksi.

 

Lopulta pääsin pysyvästi laskevaan.  Meno ei ollut silläkään puolella yhtään sen tasaisempaa. Lopulta vilahti oikealla yläsektorilla jotain tummaa, ja säikähdin että onko se lentokone, mutta sitten huomasin ilokseni että se on maata! Olin jonkunmoisessa spiraalissa  kun lopulta putkahdin auringonpaisteeseen. Koskaan aikaisemmin ei auringonpaiste ole tuntunut niin mukavalle kuin silloin, vaikka vaatteet kastuivat kun jää ja kuura alkoivat sulaa. Pitkään maisemaa tutkittuani havaitsin että olin n.10 km etelään siitä paikasta jossa menin pilveen. Lähdin lentämään Kuusamontietä kohti ja aina välillä löysin nostojakin. Korkeutta minulla oli pilvestä pois tultuani n.1400 m. 

 

Hetekylän tiehaarassa on paikallinen Juustola jossa on kahvio,  ja kiertelin sen vieressä olevaa suota ja suunnittelin laskua. Näin jo kuvitelmissani itseni juomassa siellä tyytyväisenä kahvia. Mutta löysin sieltä hyvää nostoa ja pian olin taas pilvenpohjissa ja päätin jatkaa matkalentoa. Viinikoskella  se alasimen mallinen pilvi varjosti maisemaa niin  että nostot loppuivat. Laskeuduin pellolle tien viereen. Eihän siitä loppujen lopuksi tullut kuin 28 km lento. Mutta ikinä ei ole maanpinta tuntunut niin rakkaalle kuin silloin kun lähdin kävelemään liitimen luota läheiseen taloon soittamaan hakuporukkaa! Kännykkää kun ei silloin vielä ollut. Ja se iso alasimenmallinen alkoi salamoida ja jyrähdellä ja vettä tuli niinkuin aisaa! Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka korkealla loppujen lopuksi tuli käytyä ja paljonko oli keskinosto! Joka tapauksessa mieliinpainuvin turbulenssilento, vaikka niitä monenlaisia on sattunut kohdalle muitakin!

[Guest Kiwipilot]

Rouvan kanssa tultiin eraana sunnuntaina ylospain NZ:n Etela-Saaren ita-rannikkoa Archer 181:lla. Olin tarkistanut etta tuulet kaantyy vasta kolmen aikaan iltapaivalla lanteen mutta eipa kaantyneetkaan vaan rupesi puhaltmaan Alppien yli juuri kun oltiin sata kilometria Christchurchista etelaan, noin puolenpaivan aikaan. Ensin kerran alas ja ylos; vaimo hieman alkoi puristamaan penkkia ja kyseli josko tata viela pitkaan jatkuisi. Vastasin etta eipa taida. Kuinka vaarassa sita voi ihminen ollakaan... Sitten mentiin ylos, alas ja molemmille sivuille eika oikein pysynyt kuula keskella . Kylla siina itellakin kadet hikosi vaikka mitaan vakavampaa ei ollutkaan. Vaimo tosin luuli etta kuollaan Alas tultiin ihan natisti mutta olihan kyytia... Washing machineksi sita taalla kutsutaan.

 

 

[Jukka Rissanen 0]

Itselleni ehkä pahin röykytys sattui viime vuonna Qantasin 747-400:n kyydissa Bangkokista Sydneyhyn. Noin kaksi tuntia BKK:sta lähdön jälkeen, eli siis luultavasti trooppisella alueella, täysin tasaisen kyydin keskeytti ensin yksi isompi kuoppa tiessä. Emännät tarjoilivat "coffee or tea" ja hups - sitten mentiin. Emännät tippuivat lattialle polvilleen ja omassa lasissani ollu punaviini jätti jäljen kattopaneeliin. "Seatenit" tuli päälle nopeasti ja höykytystä kesti ehkä 5-10 min ja sitten palattiin taas normaaliin rytmiin. Kaverini kanssa totesimme, että se oli varmaan sellainen normaali kengurun loikka?

[Matti Collan 0]

Muinoin 80-luvun lensin BAC 1-11 -koneella Lontoosta joulun aikoihin Aberdeeniin.  Sen muistan, että ruokana ollut lammaspata lensi kattoon ja kahvit tulivat syliin. Koneen laskeuduttua ambulanssihenkilökunta haki paareilla yhden mummelin koneesta. Oli kuulemma reisiluu mennyt poikki.

[Jari K Turunen 2]

Noin -90 luvun puolivälissä olin tulossa tukholmasta SASsin  DC-9:llä, oli sen talven pahin talvimyrsky meneillään. Koko matkan röykytti ihan tosissaan, turvavyö valo paloi koko matkan. Kun laskeuduttiin Helsinkiin niin ikkunasta katsellessa jo ajattelin että kuinkahan tässä käy kun kone heitteli puolelta toiselle ja siivet lähes "lepattivat". Hienosti miehistö sai koneen istumaan radalle, asfalttiin osumista ei juuri huomannut siinä röykytyksessä. Kun tuli koneesta ulostautuminen niin lentoemot jakeli eväät käteen koneen ovella, silloin vasta tajusin että frouvat olivat istuneet itsekin koko matkan turvavöissä. No ei siellä kukaan olisi jaloillaan pysynytkään.

 

Itse lentäessä muutaman kerran on ollut sellaisia turbulensseja että esim. kartan lukeminen ollut lähes mahdotonta ja kaikenlaista tavaraa ollut ilmassa koneen sisällä. Ihan on joutunut konetta ohjaamaankin välillä. Yksi neitonen kiekotti muovikassiin turbulenssin takia, totesi lennon jälkeen ettei enää koskaan tule pienkoneeseen tuulisella säällä.

[Mika Koski 0]

Ei muuten lähde, nousee vain. Kertoo nimierkki: "kokenut"

 

Milläs paat maksiminopeudella sauvan laitaan ja jalan pohjaan, kysyn vaan

 

Eikös ukkospilven alla tulisi noin lähtökohtaisesti lentää sellaista nopeutta, joka sallii suuret ohjainpoikkeutukset? 

 

Mika

 

[Mika Koski 0]

Pahin turbulenssikokemus sattui jokunen vuosi sitten Thailla jossain Singaporesta etelään. Turbulenssi ei sinänä ollut paha ja eikä kestänyt kauan, mutta keskikeittiössä oli viinatrolley laitettu sellaiseen paikkaan, jossa olisi pitänyt olla myös toinen trolley, jotta trolleyt olisivat pysyneet paikalla.

 

Kun fasten valot syttyivät ja henkilökunta istui omilla paikoillaan vöissä, niin trolley lähti liikkeelle. Ensin se moukaroi keittiön kohdalla ollutta varauloskäytävän ovea. Sisäpaneelit meni ihan pa... rikki ja sen jälkeen trolley lähti seilaamaan pitkin käytäviä kohti perää kuin juopunut merimies. Satuin istumaan ensimmäisellä rivillä, joten kun trolley oli ensin jyrännyt varpaat, nilkat ja polvet, se törmäsin tuolini käsinojaan ja kaatoi viinaksia päälleni. Sain korvaukseksi 2 thaisilkkikravaattia.

 

Varsinaisesti pahin turbulenssi, jossa olen ollut, sattui 2-3 v sitten Muncheniä lähestyttäessä. Sen talven pahin talvimyrsky, joka tappoi seuraavan vrk:n aikana n. 50 ihmistä keskieuroopassa, heilutti 320 Airbussia siten, että Allianz Arena (sellainen suuri, valkoinen, kokonaan myös ulkoa valaistu rakennelma) katosi välillä näkyvistä ikkunan alalaidasta, välillä ylälaidasta.

 

Mika

[Otto Nieminen 0]

FB0607 LBWN (VAR) - EFHK (HEL) B737-300

 

Siinä Latvian / Liettuan / etelä-Viron alueilla kiertelimme ja kaartelimme ukkosrintamia, välillä ajetiin pilveen jnejne. Kapteeni renkkasi istuinvyön valoa hyvin reippaasti  Hesassakin hiukan rynkytti ja perusosa kiitotielle 15 ajettiin spoilerit auki 

[Guest ja1571]

Vanhalla kunnon Swissillä Zuerichistä Nykiin ja olitiin jo laskeutumassa kun tutkalle kaputti. Takas ylös ja kierreltiin sitten 45 minuuttia ukkosrintamassa kehää ja nautittiin vuoristoratatunnelmista, välillä kun oli tasaisempaa niin lentoemäntä pisti tulemaan oksennuspusseja taaksepäin - vähän aikaisemmin oli tarjoiltu ateria joka oli paprikasalaattia. En muista koskaan keskittyneeni niin hyvin sanomalehden lukemiseen, kun valtaosa ihmisistä oksenteli ympärillä  :'(.

[Olli Hänninen 14]

Pahin turbulenssi jossa olen ollut sattui viime vuoden joulukuussa Arrecifestä Helsinkiin palatessa, rytkytys alkoi Atlantin päältä ja jatkui Belgian päälle asti ja vasta siellä päästiin aloittamaan ruokailu. Rytkytys johtui voimakkaasta tuuligradientista eri alueilla ja joissain alueilla ja kerroksissa vaihtui myös tuulen suunta, eikä auttanut vaikka pyydettiin korkeammille pinnoille.  

[Petri Koivisto 372]

Pahin oli ehdottomasti lennolla Helsingistä Rodokselle Finnairin viisseiskalla jokunen vuosi sitten. Turkin ilmatilassa ravisteli oikein kunnolla, joku ukkosmyrsky siellä alhaalla.. ei kyllä kestänyt kovin pitkään (5-10min?) mutta ravisteli sitäkin enemmän, jengi kirkui joka puolella...  Kyllä siinä itekkin roikkui penkin kahvassa suht tiukasti.. sen jälkeen ei kyllä ole ne pienimmät tärinät paljoa hetkauttaneet...

[Jari J Sivula 1]

Onkohan tämä offtopic.....

 

Omalla koneella olin menossa laskuun kotirantaan. Tuulen ja aallokon vuoksi päätin laskeutua suojaiseen lahteen

muutaman sadan metrin päätän laiturista, kun siellä aallkokko oli matalampaa. Lähestymisen loppuvaiheessa kone

yhtäkkiä kallistui n. 45 astetta puiden päällä. Oikaisu onnistui ja luhyt tilanteen arviointi antoi tuloksen jatkaa laskeutumista.

Tilanteen aiheutti oma arvioitivirhe.Tuuli kävi yli viereisen niemen ja korkeamman maaston yli tuleva tuuli aiheutti roottorin, joka kallisti koneen. Syytä on siis ajatella myös tuulen sivuvaikutuksia.

[Lasse Kaartinen 0]

Kovin pahaa turbulenssia en ole joutunut kokemaan, mutta pientä kuitenkin.

 

Pahin minkä muistan on kesällä mennessäni ja tullessani Hong Kongista. Molempien lentojen aikana oli turbulenssia joka keskeytti tarjoilun jne. Ei se kovin paha ollut mutta illalla istuessani ravintolassa, luulin edelleen pomppivani lentokoneessa, siltä ainakin tuntui.

 

Kyllä mä siitä lussusta vieläkin tykkään. Ehkä meidän pikku omamme läskimädäri olisi suoriutunut tästäkin tehtävästä silti paremmin.

 

P.S. Eka viesti, jännää!

[Kalle Keihänen 1]

Mulla kanssa pahin turbulenssikokemus ei liity sen rajuuteen vaan kestoon.

 

Tammikuun alussa 1990 olin palaamassa joululomalta Kanariansaarilta, ja LPA-HEL -lennon operoi silloinen Karair ja koneena A300.

 

Turbulenssia oli koko lentomatkan ajan (6h), satunnaisina puuskina.  Kun emot aloittelivat ruokatarjoilua, niin pääsivät ekalla kärryllä koneen perältä pari riviä eteenpäin, kun rupesi ravistelemaan ja piti palata.  Kolmannen yrityksen jälkeen päättivät että ruuat ja juomat kuskataan ilman sitä kärryä, sylissä, käsipelillä niille ketkä nyt mitään keskellä yötä tarjoilua halusivat. 

 

Samoin koska kone ei ollut ihan täynnä, sieltä täältä pyydettiin että matkustajat siirtyisivät niin että aina 3-5 penkkirivin välein olisi yksi käytäväpaikka tyhjänä. Tämä siksi että jos kova puuska iskee, niin liikkeessä oleva emo (ja _ihan_pakko_päästä_vessaan -turisti) saisi itsensä nopeasti vyötettyä penkkiin.  Turvavyön merkkivalo ei muistaakseni sammunut kertaakaan koko lennon aikana.

 

Kun tultiin perille, täällä oli lumimyrsky.  Mulla oli n. 4 tunnin odotus kentällä ennen jatkolentoa Mikkeliin jollain 2-moottorisella turbopropilla (yhtiö ja malli ei muistissa).  Koneen odotellessa omaa lähtövuoroa edellä meni se sama A300, uudella lastilla takaisin LPA muistaakseni. Katselin sivuikkunasta sen lähtökiihdytystä lumimyrskyssä, ja pahalta näytti - tuuli viskoi konetta eestaas sivusuunnassa. Silti se pääsi ilmaan.  Sitten kylmäsi pahasti: jos noin iso kone heittelee tuolla lailla kiitoradalla, niin miten käy tällaiselle pikkukinnerille?

 

Päästiin kuitenkin ilmaan, mutta oli todella niin möykkyistä koko matkan ettei koneen ainoa lentoemokaan irtautunut penkistään koko matkan aikana.  Onneksi sitä ei kestänyt pitkään, ja pääsin pakaaseineni vihdoin viimein suoraan luennolle.   Taisin olla kohtuunormaalivärinen kasvoiltani, kun huomioi sen että rusketusta kompensoi lentojen valkaisema iho.

 

Kaiken kukkuraksi mulla oli lennoilla lukemisena Thomas Blockin "Mayday" joka kertoo matkustajakoneesta, jonka läpi ammutaan vahingossa ohjus.  Kirjan kansilehdessä on vieläpä kuva juuri tuosta ohjuksesta läpäisemässä jumbojettiä.  Eräs Karairin lentoemo oli vilkaissut mitä luen, ja moitti ääneen ohi mennessään: "Taidat olla aika masokisti, tällä lentosäällä luet jotain lento-onnettomuuskirjaa"   

[Ari Aho 62]

Tammikuun alussa 1990 olin palaamassa joululomalta Kanariansaarilta,   Mulla oli n. 4 tunnin odotus kentällä ennen jatkolentoa Mikkeliin jollain 2-moottorisella turbopropilla (yhtiö ja malli ei muistissa). 

 

Se on ollut Finnaviation ja SAAB 340

[Antti Laukkanen 15]

Mulla pahin turbulenssikokemus sattuu osumaan juurikin pikku-Saabiin. En nyt muista oliko se vielä FA vaiko jo Golden Air, joka operoitsi Lappeen-reitillä siihen aikaan. Todennäköisesti jälkimmäinen. Kelihän nyt loppupelissä ei ollut kuin sellainen normaalihko kesäinen 25-asteisena päivä CB-pilvien täyttämällä taivaalla odotettavissa oleva, mutta kyllä se Saabia viskoi. Normaalipäivänähän se olisi ollut vain kivaa, mutta satuin tulemaan jostain luokkamiitingistä hirvittävässä darrassa. Kombinaatio oli sitä tasoa, että kummeksun vieläkin sisuskalujen pitäneen pizzanjämät kurkkutorven alapuolella...

 

-A-