Pahin turbulenssi, jossa olet ollut

[Karoliina Salminen 0]

Pahin röykytys missä itse olen ajanut konetta oli Mojavessa. Taisi olla 37 kts jatkuvaa, puuskat enemmän ja kyllä pompotti ja tietenkin vuorilta tuli hirveän kova

laskeva virtaus. Jos kone ei olisi ollut Cirrus, siinä ei olisi uskaltanut lähteä lentoon. Cirrustakin pompotti aika ilkeästi. Laskukierros meni mukavasti ykköslaipat koko

ajan ulkona, koska laskeva virtaus vuorilta piti huolen siitä että koneen nousugradientti laippojen sisäänvetämisnopeudella oli negatiivinen, ja joutui käyttämään parhaan

nousukulman nopeutta laipat ulkona ja koneen sai hädin tuskin sitten hinatuksi laskukierroskorkeuteen kun tuon megalomaanisen pitkän kiitotien myötätuuliosa oli loppu.

Sitten finaali oli hieman levottoman tuntuinen kun varsin jämäkäksi peliksi muuten osoittautunutta konetta sai polkea kuin ultraa. Pehmeä lasku tuli, on tullut harjoiteltua.

 

Sitten vaihdettiin pilottia, ja kun Kate ajoi Jeppesen-lasit päässä (näkemättä ulos) vuorten yli, kyllä hieman jännitti, koska välillä tuntui että kone ei millään nouse vuorten yli. Toiseen suuntaan

nousi helposti, mutta tähän suuntaan laskeva virtaus oli todella kova. Siinä välillä sakkausvaroitinkin piippaili kun sopiva puuska osui kohdalle. Lennonopettajalla oli kiire, eikä ollut varaa jäädä kiertämään nousukaarrosympyrää, ja siitä sitten painettiin suoralla nousulla niukin naukin vuorista yli. Mojavessa ei saanut IFR-selvitystä ennen kuin oli kone hinattu yli vuoresta.

 

 

[Juha Lampi 270]

Tapahtuipa kolmannella lentotunnillani, jolloin olimme Malmin 27:n kierroksessa. Vasta toista kertaa sorvailin laskuja ja puuskaisuus lisääntyi tasaisen varmasti. Oli myös ruuhkaa sekä uljas Kolmonenkin (Charlie-Hotel) lähti ja tuli siinä rytäkässä. Niinpä jouduttiin tehtailemaan muutama kolmekuuskymppinenkin aikamme ratoksi.

 

Muutaman kerran kone tuntui häviävän takamuksen alta ja välillä perukselle käännettäessä masiina pisti tosissaan kampoihin. "Eihän tästä selvitä niin millään", muistelen fiilistelleeni, minkä perään ajatustenlukijaopettajani henkäisi herätysjuhlien iltahartaudessa vierailevan hippisaarnaajan äänellä:"Rauha, raaauuuuha!"

 

Ota ja pitele! Juuri ennen kosketusta tuuli hellitti otettaan ja - njaukkk - olimme vastoin odotuksiani nätisti maassa. Nyt eikun rullaillaan pois tästä...

 

"...hyvä, ja menoksi sitten taas!"

 

Eio-totta! Mutta sinne vain kivuttiin wild-not-so-blue-yonder. Mikäli olisin uskaltanut vilkaista ohjaussauvan päätä, olisin varmaan nähnyt sen muuttuneen yhtä valkeaksi kuin oletin nenäni olevan kyseisellä hetkellä. Sen verran tositarkoituksella tiesin kuristavani skebaa. Kuulin jonkun isomman koneen kinuavan päästä kierrokseen mukaan, mutta Torni-Hannan tomera ääni kajahti emännän otteella: "Ei nyt tällä säällä tulla kierrokseen mukaan..." Tai jotain sellaista. Joka tapauksessa ehdin jo huokaista helpotuksesta. Varmaan mekin tulisimme nyt kiltisti alas täältä vuoristoradasta.

 

Haaveeni murskautui Hannan hilpeään huikkaukseen: "tuuli...astetta...puuskissa...seeelvä läpi!"

 

Linjalla tuntui olevan kummallista kohinahäiriötä: Kuulokkeissani sykki tasainen pufff-pufff-pufff-ääni. Siinä vaiheessa, kun pidätin finaalissa hengitystäni (juu en sulkenut silmiäni) ymmärsin sen johtuvan puuskuttamisestani mikkiin. Kone tuntui tulevan ihan kylki edellä baanaan. Jaaaaa potku suoraan - maassa! Kiidossa olisimme epäilemättä saaneet tyylipisteitä, jos olisimme olleet catwalkilla ketkuttavia mannekiineja.

 

Kuudes lasku oli lopultakin se kauan kaivattu full stop landing. Asetellessani vatsaani paikalleen klubisohvalla lepäillen aloin taas ajatellakin: ajattelin kiitollisena koneemme hyväluonteista nöyryyttä ja silti nopeaa reagointikykyä vastata ohjausliikkeisiin; ajattelin, ettei Hanna ehkä sittenkään "sallinut pelkästään meidän mestarilentäjien jäädä kierrokseen" - ei vain ollut päästänyt liikaa koneita kierroksen täytteeksi jne...

 

Ai niin, kymmenen koulukeikkaa myöhemmin jouduimme entistäkin kuoppaisempaa kyytiin. Silloin painiskellessani hiki hatussa ohjainten kanssa naureskelimme yhdessä Linnanmäki-keliä

[Tuomo Seppälä 0]

Nyt tulee tämä aihe taas mielenkiintoiseksi kun tuli tuossa lennettyä 50 tuntia Floridan helteessä. Sinällään mitään posketonta turbulenssia en kohdannut, mutta ensikokemukset pienkoneen puikkoissa (PPL-kurrsi PA28:lla) olivat jossain määrin pelottavia. Lievän pelkohermostuneisuuden syynä oli tietysti se että oli tottunut olemaan ilmassa isommilla matkustajakoneilla mutta nyt istuessani pienemmän kaliiberin räpistimessä jokainen pomppu aiheutti aiheettoman ahdistuksen.

 

Vasta joskus 20-25 tunnin jälkeen pääsin eroon suurimmasta hermostuneisuudesta turbulenssissa. Mitään pahaa keliähän ei varsinaisesti tullut koettua sillä ei opettaja minua päästänyt minnekkään ellei ollut melkein CAVOK. Muistan että viimeisen kerran kärsin pomppupelosta kun lensin 150nm cross-country-soolon joskus 40 tunnin kohdalla. Ensimmäinen legi oli kohtuullisen pomppuinen mutta eihän siinä auttanut pelätä kun repsikan penkki ammotti tyhjyyttään. Nyt oltiin soolona ja siinä oli sitten selvittävä niillä taidoilla mitä oli opittu.

 

Tämän kokemuksen jälkeen aloin vasta ottamaan oikeasti rauhallisesti pompuissa. Tarvittiin siis peräti 40 tuntia tiimaa ja soololento että pääsin pomppukammosta kokonaan eroon.

 

-tuomo

[Guest JoukoA]

OT : - kesäisessä CAVOK - kelissä liitelin Simballa jossain Heinolan takana muka matkaa oikein.

Tein jo laskua sähkölinjan päältä rinteeseen - viljapeltoon. Alkaakin allani vilja pyörimään ja siipi myös.

Eihän tuohon voi laskeutua tässä pyörityksessä ainakaan - ei muuta kuin istua ja odottaa mitä tapahtuu.

Päälle 3000 ft QFE Vesikseltä  noste loppui  mutta siellä hiipi mieleen pieni ajatus - riittänee tällä kertaa.

Löysin suuremman kaurapellon joka ei nostanut.

 

Pölypyörre kaiketi sääterminä.

[Olle Sälgmark 2]

Taisi olla pahin kun sakkaussummeri hajos,bensamittarin uimuri irtosi ja tekarit putos lattialle.

 

Onneks ei kontrolli kyselly silloin mitään.

[Laura Ahonen 0]

Taisipa tähän mennessä pahin turbulenssi olleen tuolla MAN-JFK -lennolla lokakuussa. Hyökytystä Pohjois-Atlantin yllä kesti sellaiset puolitoista tuntia. Välillä kuului jopa pauketta ( ??? ), ties mistä sekin oli kotoisin. Kapteeni ilmoitteli asiasta siihen tyyliin, että "tässä on nyt sellainen turbulenssi menossa, että sitä ei voi väistää edes lentokorkeutta muuttamalla, tämä on tällaista kaikille koneille, jotka tästä kohtaa lentää".

 

Niin, yhtiö oli Delta Air Lines, kone Boeing 757-200 ja ruoka hyvää.

 

Tosin yksi toinen pahimmista hyökytyksistä oli keväällä Finnairin Empussa Manchesteriä lähestyessä. Sää oli aivan kamala (paitsi pilvien yläpuolella), heti pilvien sisään mentyä alkoi ihan kamala pomppiminen (käytävän toisella puolella aasialaisperäiseltä matkustajalta tuli välipala ylös pussiin), joka loppui vasta varsin lähellä kiitotiekosketusta. Vettä satoi ja oli kamala tuuli.

[Seppo Pietikainen 0]

Taisi olla pahin kun sakkaussummeri hajos,bensamittarin uimuri irtosi ja tekarit putos lattialle.

 

Onneks ei kontrolli kyselly silloin mitään.

 

Toivottavasti vaan ei ollut sama tapaus kuin näin Helsingin asematunnelin portailla vuosia sitten: 

 

Kaveri oli aika tuiskeessa ja istui portaiden alapäässä nyyhkytellen oksennuksen keskellä.

Kysyin häneltä huolestuneena kanssakansalaisena tietenkin, että mikä oli hänen ongelmansa.

 

"No, no nokun olen kadottanut tekohampaani, enkä tule toimeen ilman nii-nii-niitä"

 

Tuossahan nuo näyttävät lojuvan keskellä oksennustasi? sanoin.

 

"Ei noo mun, kokeilin jo"

 

Hyvää Uutta vuotta vaan kaikillen! (Vaikka menikin ihan pikkasen Off topicsi! ja pitäkää huoli tekohampaistanne).

 

 

 

[Olle Sälgmark 2]

 

Hyvää Uutta vuotta vaan kaikillen! (Vaikka menikin ihan pikkasen Off topicsi! ja pitäkää huoli tekohampaistanne).

 

 

 

 

Samoin.

 

Mulla on nykyään hätävarusteissa iso kumilenkki,suu auki ja lenkki pään yli niin pysyy kalusto paikallaan,turbulenssissä.

 

Jatkamatta off topicia voin sanoa että ne voi pudottaa myös muunkin "toiminnan" aikana........

 

 

 

 

[Guest Teppana]

Oma pahin turbulenssi, jossa olen ollut, oli Kymin lentonäytöksessä 1984.

Samassa näytöksessä muistaakseni rikkoutui Gauntletista jarru ja kone meni kentän reunan ojaan pyrstö taivasta kohden.

Tarkoitukseni oli kovasta tuulesta johtuen esitellä laitetta vain maassa rullaamalla, mutta tuulella sillä konetyypillä joutui helposti matkustajaksi... Siis kaasu auki ja taivaalle!

Koneena Rotec Rally  OH-U011

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

[Oskari Nykänen 0]

No pahin oli kieltämättä viimekesäinen Jenkki reissu kun lähettiin Chicagosta 4h ukkosmyrskyn jälkeen nousuun. Välillä ei tiennyt että tullaanko laskuun johonkin järveen vai ollaanko vielä nousussa. Mutta näin asian sivuun: Hauskin turbulenssi oli tossa yli 10v sitten ku tultiin Lanzarotelta Md-11 kanssa ja olin sieltä takavessassa ku turbulenssi yllätti, no lähin sitten menemään turistin ihan ekalle riville. Oli aika mielenkiintoista kävellä yksikin pappa sanoi siinä matkalla, että sun ei poika kannata juoda enään mitään tällä reissulla 

[Peter Lord 185]

Uuden vuoden aatto Oulussa oli .. hmmm ... mielenkiintoinen elämys.  Tulin Senecalla Vaasasta ja tullessani alle 3000 jalan korkeuteen SE alkoi...  Laskussa oli sivutuulikomponentti noin 30 KT ja ajoittain piti  keskittyä ihan tosimielellä, että kone laskeutuisi tarkoin kiitotien keskilinjalle.  Johon se toki myös laskeutui.. 

 

Onneksi kitkat olivat 80-80-80 ja rataa PALJON edessä, niin pystyin pitämään hiukan extra nopeutta.  Ja kuten valistunut lukija tietänee, 2-moottorikoneella on yksi ässä hihassa 1-moottoriseen nähden kovissa sivutuulissa.

 

Peter

[Guest ozone]

Pahin on ollut v.2006 Finnairilla Shanghaihin, vähän ennen määränpäätä. Normaalia ravistusta ja muutaman kerran pudotus, joka tuntui mahassa vapaalta pudotukselta ja sai herkimmät huutamaan. Lentoemännät olivat nelin kontin käytävällä ja ainakaan tarjoiluista ei tullut vähään aikaan mitään.

 

Ei mitään dramaattista, mutta melko epämiellyttävän tuntuista. Pudotus ei varmaan todellisuudessa ollut niin suuri, kuin miltä se tuntui.

[Guest Aleksi.T]

2005, Barcelona - Helsinki Finnair 757 (kait ???)

 

Noustiin Barcelonan El Pratin lentokentältä. Sitten, ehkä siinä lennon keskivaiheilla kone tärisi aika mojovasti ja " seat belt " merkkisytty palamaan. noh ei sitäkää kestäny kuin joku 5 minuuttia, mutta KUNNES kone alko tärisemään niin h**vetisti sen 5-10 sekuntia, kunnes koko kone lensi johonki ilmakuoppaan ja menetti lentokorkeutta n. 3-600 metriä. Juomia oli ennen tapahtumaa tarjoiltu ja niitä sitten alko tipahdella. Myöhemmin kapteeni ilmoitti, että kyseessä oli jotain pilviä, joita ei huomata tutkassa en muista minkä nimisii ne oli, mutta kuiteski. Laskeutuminen Helsinkii onnistui hienosti 

 

 

- Aleksi Tuominen

[Matias Hurtta 0]

Mutta näin asian sivuun: Hauskin turbulenssi oli tossa yli 10v sitten ku tultiin Lanzarotelta Md-11 kanssa ja olin sieltä takavessassa ku turbulenssi yllätti, no lähin sitten menemään turistin ihan ekalle riville. Oli aika mielenkiintoista kävellä yksikin pappa sanoi siinä matkalla, että sun ei poika kannata juoda enään mitään tällä reissulla 

 

Mä olin kerran kanssa bussin takaWC:ssä, kun alkoi kohtalainen heittelehdintä. Oli kova tähtääminen ja piti ottaa katosta tukea.

[Guest axunator]

Mun pahin kokema turbulenssi oli kun oltiin menossa Alicanteen AirBerlinin a320:llä. Laskeutuessa oli hurjia ilmakuoppia. kaikki kiljuivat Pelotti se muaki

[Mikko Tuomi 416]

kunnes koko kone lensi johonki ilmakuoppaan ja menetti lentokorkeutta n. 3-600 metriä.

 

 

Se voi tuntua siltä, mutta todellisuudessa korkeutta on tippunut ehkä 10-20 metriä.

 

[Heikki O Salonen 0]

Helmikuinen ilta, trooppinen myrsky. Salamat lyövät! Sataa, tuulee ja on aivan pimeää. Iberworldin A320-200 matkustajakone on laskeutumassa Tenerifan lentoasemalle. Alkaa järkyttävä pudotus, kapteeni laittaa turvavyövalot päälle ja pyytää kaikki palaamaan välittömästi paikoilleen, koska luvassa on kovaa menoa. Ensimmäinen kuoppa, huh, se ei ollut kovinkaan kova, mutta sitten... kone heiluu kuin sitä olisi ravisteltu, kaikki huutavat, itkevät tai sitten ovat vain järkytyksestä lamaantuneita. Itsekin pelkäsin, oli niin kovaa menoa.

Kapteeni sai koneen laskuun, mutta mitä sitten? Moottorit ulisevat ja kone nousee uudelleen ilmaan, syyksi tulee se että osuimme kiitotien keskiosaan pituussuunnassa jos olisimme laskeutuneet se olisi voinut olla kohtalokasta. Olemme takaisin ilmassa, kapteeni kuuluttaa: yritämme nyt viimeisen kerran, jos nyt ei onnistu niin lähdemme jonnekin muualle. Olemme taas finaalissa, tuntuu kuin kone repeäisi. Skiirts! Renkaat koskettavat maata, huokaan helpotuksesta.

 

Tällanen 

[Miko Verno 50]

Oltiin Air Pacificilla tulossa Aucklandista Nadille. Kun olin vessassa pesemässä käsiä ihmettelin, miksi vesi osuu vuoroin vasempaan ja oikeaan reunaan? Sitten palasin paikalleni ja muistan sen, kun jokaisen ihmisen pää heiluu samaan tahtiin. Aloin vähän ihmettelemään, että mitä? Sitten katsoin ylös ja huomasin, että turvavyövalo on päällä. Katsoin ikkunasta ulos ja näin, että meidän 737:an wingletit heiluvat aika paljon. Yritin nukkua, mutta en saanut unta. Katsoin aina välillä kun vieressä oleva nainen itkeskeli ja tunsi pahoinvointia Sitten alettiin laskeutua ja olipahan möykkyinen lasku

[Aki Salmela 0]

Taitaa mennä vuoden 2007 helmikuulle ja Hong Kong Airlinesin lennolle Guilin - Hongkong, koneena uuden raikkaalta tuoksuva, vain muutamaa päivää aiemmin käyttöön otettu Boeingin 737-800. Oli myöhäinen ilta ja pimeää. Jonkin aikaa nousun jälkeen kone tippui muistaakseni 5 kertaa äkillisesti joitain metrejä. Minähän yläasteikäisenä olin innoissani kun oli niin jännää enkä ollut vastaavaa ennen kokenut, mutta ne kiinalaiset.... Sitä kiljumisen määrää  Sitten lähestymisvaiheessa ei tarvinnutkaan kummoinen ilmakuoppa olla kun ääntä taas riitti 

[Vesa Laine 0]

Vuonna 1974 olimme menossa Norjan Moss:n vastaanottamaan uutta laivaa. Matkaa tehtiin Super Caravellella. Yht´äkkiä lähti astiat kattoon ja ihmiset olivat kevytkenkäisiä. Hetken kuluttua Kapteeni ilmoitti että olimme joutuneet turbulenssiin joka laski meitä n. 600 jalkaa nopeasti alas mutta nyt tilanne on hallussa ja nousemme takaisin omalle korkeudelle. Sitten lähestyessämme silloista Oslon kenttää, ulkona oli aika myrsky ja näimme vaahtoavan meren ihan hiukan ennenkuin laskeuduimme. Oli aika jännät paikat ja meidän lentopelkoinen sorvarimme totesi kentällä että tästälähtien hän kulkee Nesteen piikkiin taksilla.

[Jaakko Kuusisto 3]

vein mopolla eräänä vuonna yhtä polttarisankaria lennolle. Hänet oli maalattu punaiseksi ja maskeerattu pirun näköiseksi, sauvaa myöten

Lentoonlähdön jälkeen huomasin, että onpas tosi röykkyinen keli. Sain ohjata hartiavoimin, että sain edes vaakalennon pidettyä.

Tuota röykytystä on vaikea kuvailla millään asteikolla, mutta oli pahin keli missä olen ikinä lentänyt, meinas usko jo loppua..

Lennon aikana nousi suupieleen hymyn poikanen.

Mitä olisi onnettomuuspaikalle eksynyt mahtanut ajatella onnettomuuden jälkeen, koska mulla oli piru mukana. Siinä olisi ollut selvä syy onnettomuuteen

[Kalle Reunanen 0]

Uuden vuoden aatto Oulussa oli .. hmmm ... mielenkiintoinen elämys.  Tulin Senecalla Vaasasta ja tullessani alle 3000 jalan korkeuteen SE alkoi...  Laskussa oli sivutuulikomponentti noin 30 KT ja ajoittain piti  keskittyä ihan tosimielellä, että kone laskeutuisi tarkoin kiitotien keskilinjalle.  Johon se toki myös laskeutui.. 

 

Onneksi kitkat olivat 80-80-80 ja rataa PALJON edessä, niin pystyin pitämään hiukan extra nopeutta.  Ja kuten valistunut lukija tietänee, 2-moottorikoneella on yksi ässä hihassa 1-moottoriseen nähden kovissa sivutuulissa.

 

Peter

 

Mikä on  Senecan max sivutuulikomponentti kun tämä valistumaton lukija ei sitä tiedä?

[Guest Nicket]

Joskus vuosia sitten JFK-HEL -lennolla MD11:n kyydissa tuli koettua melko hirvittavaa vuoristorataa. Taisi olla joku suurempaa tuhoa aiheuttanut koko ita-rannikkoa ravistellut myrsky kyseessa, joten sita oli vaikea kiertaa. Kyseinen lento on jaanyt siitakin mieleen, etta matkustajia oli reilusti alle 100. Tuon lennon jalkeen en muista koskaan kokeneeni edes keskitason turbulenssia.

[Peter Lord 185]

Mikä on  Senecan max sivutuulikomponentti kun tämä valistumaton lukija ei sitä tiedä?

 

Se on hyvin vähän, itse asiassa 17 KTS.

"Max" tarkoittaa "max demonstrated". Komponentti riippuu sivuvakaajan "tehosta" laskeutumisnopeudella, ts millaisen momentin peräsin tuottaa, jolla voidaan pitää nokka radan suunnassa vaikka sivusta tuulee.

 

EDIT: Toki kaikkia muitakin mielipiteitä asiasta löytyy ja kukin olkoon omassa uskossaan täysin varma.  http://www.pprune.org/archive/index.php/t-255993.html

 

Mutta kuten sanottu, keinojahan  kyllä löytyy.

 

Peter

 

EDIT 2: Se mikä kunkin koneen max demonstratred sivutuulikomponentti on, on usein sattuman satoa, ts mikä siivutuuli nyt sattui vallitsemaan kun koneella lennettiin tyyppihyväksynnän edellyttämät koelennot.

[Olle Sälgmark 2]

Se on hyvin vähän, itse asiassa 17 KTS.

"Max" tarkoittaa "max demonstrated". Komponentti riippuu sivuvakaajan "tehosta" laskeutumisnopeudella, ts millaisen momentin peräsin tuottaa, jolla voidaan pitää nokka radan suunnassa vaikka sivusta tuulee.

 

Mutta kuten sanottu, keinojahan tämän probleeman kiertämiseen kyllä löytyy.

 

Peter

 

Senacassa voit käyttää eri tehoa moottoreissa ja avittaa näiden yksimoottiin sopivien konstien lisäksi.Voit siis laskeutua läs 40 solmun sivutuuleen.

 

Mitäs sänoo muuten määräykset siellä moisesta kiertämisestä,hätätilanteet/poikeustilanteet poislukien...