Kannattaako halville järkkäreille ostaa kalliita objektiiveja?

[Olli Vainio 3]

Ne ovat liian siloiteltuja ja karkkimaiseksi ehostettuja. Se nyt on tietenkin liiallisen kuvankäsittelyn tulosta, eikä liity kalustoon tai kuvaamiseen.

Kyllä se liittyy siinä mielessä että aika monessa kuvassa on semmoinen fiilis kuin on suotimien käytön takia, pyöröpola ja puoliharmaat suotimet tekee jänniä juttuja, tuolla on varsinkin puoliharmaita käytetty ahkerasti.

[Esa Lehtismäki 0]

Kyllä se liittyy siinä mielessä että aika monessa kuvassa on semmoinen fiilis kuin on suotimien käytön takia, pyöröpola ja puoliharmaat suotimet tekee jänniä juttuja, tuolla on varsinkin puoliharmaita käytetty ahkerasti.

 

Polarisointifiltterillä tulee kyllä satutaivaita ja läpinäkyviä vesiä ja puoliharmailla saa myös epätodellista tunnelmaa, kun taivaan ja maan saa samaan kirkkausasteeseen, mutta ne ovat ihan ok. Eniten minua noissa häiritsee liioitellut värit. Mainoskuvissa tuo on vaivannut jo pitkään, mutta nykyään sitä näkee liikaa myös taidekuvissa. Oma tyylilajinsa sekin on tietysti ja jotkut tykkää, mutta minä pidän pääsääntöisesti enemmän sellaisista maisemista, joita oikeasti on olemassa.

[Guest JH2005]

 

No anyway, olen molempia kokeillut ja itse päädyin Canoniin. Voisin jopa päätyä Sonyyn jos joku vain varmistaa, että Bigma (50-500 ) wörkkii siinä...?

 

En ole ihan varma mitä tarkoitit wörkkimisellä. Oletan nyt, että olit aikoinaan tyytyväinen Bigman kuvanlaatuun ja haluat näytöksissä käsivaralta kuvanvakaajalla sillä kuvata.

 

Kyllä se kuvanvakaaja parantaa onnistumisprosenttia, mutta kun Sony/Pentax versiossa ei ole USM/HSM mahdollisuutta, on Bigma huomattavasti hitaampi tarkentamaan. Jos tarkennus irtoaa, on peli suihkareille menetetty. Eikä sillon ole merkitystä onko pärinän vaimenninta vai ei. Joten jotain etua saa, jotain häviää.

 

Minoltassani on huonompi tarkennus, kun kopiokoneessasi oli, Sonyn tarkennus on edelleen sama kun itsellä.

 

Bigman saa tällä hetkellä oikeastaan kaikkiin runko merkkeihin, hinnaltaan järkevin runkovaimenteinen on Pentax K100D Bigman komentoperäksi, tosin vaan 6MP.  Mutta ei se kuvanlaatu aluella 350-500mm oikeastaan enempää kaipaakkaan.

 

Tällaisia ajatuksia mulla, ei tosin vastaa kysymykseesi ihan, kun ei ole Sonyä Bigmaan tullut sovitettua.

 

 

[Tuomas Kuosmanen 51]

Onko kenelläkään laittaa esim. kahta samasta paikasta, samoilla kameran asetuksilla, samaan aikaan otettuja jne. kuvia, joissa on käytetty sitten eri objektiivejä? Ja olisi varmaan myös tärkeää, että kuvat olisivat muokkaamattomia.  Jos noista kuvista sitten saisi jonkinlaisen vastauksen tähän ongelmaanne.

 

Onko sillä jotain isompaa merkitystä? Isommalla rahalla yleensä saa paremman objektiivin, ja yleensä hankitaan sellainen mihin rahat riittää. Keskityn ainakin itse kuvaamaan sillä kalustolla mitä käytettävissä on, koska totta hitossa joku parin tonnin kakkula tekee parempaa jälkeä, tarviiko sitä nyt erikseen vielä kokeilla? Ei ne mun kuvat siitä parane jos pohdin miten terävää jälkeä saisin jos vain olisi....

 

Molemmilla saa ihan yhtä tylsiä valokuvia toki, siksi yritän kehittyä siinä kuvan tekemisessä enkä jaksa nysvätä tekniikan kanssa enempää kuin on tarpeellista.

 

//Tuomas

 

[Guest OldCrow]

En ole ihan varma mitä tarkoitit wörkkimisellä. Oletan nyt, että olit aikoinaan tyytyväinen Bigman kuvanlaatuun ja haluat näytöksissä käsivaralta kuvanvakaajalla sillä kuvata.

 

Kyllä se kuvanvakaaja parantaa onnistumisprosenttia, mutta kun Sony/Pentax versiossa ei ole USM/HSM mahdollisuutta, on Bigma huomattavasti hitaampi tarkentamaan. Jos tarkennus irtoaa, on peli suihkareille menetetty. Eikä sillon ole merkitystä onko pärinän vaimenninta vai ei. Joten jotain etua saa, jotain häviää.

 

Minoltassani on huonompi tarkennus, kun kopiokoneessasi oli, Sonyn tarkennus on edelleen sama kun itsellä.

 

Bigman saa tällä hetkellä oikeastaan kaikkiin runko merkkeihin, hinnaltaan järkevin runkovaimenteinen on Pentax K100D Bigman komentoperäksi, tosin vaan 6MP.  Mutta ei se kuvanlaatu aluella 350-500mm oikeastaan enempää kaipaakkaan.

 

Tällaisia ajatuksia mulla, ei tosin vastaa kysymykseesi ihan, kun ei ole Sonyä Bigmaan tullut sovitettua.

 

 

 

Bigma oli jonkun aikaa Canon 350D:ssä kiinni. Tarkennus oli hidas ja lähti herkästi "sahaamaan", kun Tanagrassa 2005 yritin ikuistaa suihkareitten ilmataisteluharjoitusta. Tuttu juttu näiltä osin. Mutta kun tarkennus osui nappiin, niin kyllä putki myös palkitsi.

 

Monella ulkolaisella kentällä  kaipaisi lisää zoomausvaraa. Nykyinen 300mm ei tahdo aina riittää. Joutuu croppaamaan ja kuvan laatu kärsii. Canonin 100-400 L IS on vieläkin aika kallis investointi, varsinkin jos f4 malli kolkuttelee jo ovia.... Sigmallahan on toisaalta se 80-400 IS. Vakaajaa tarttisin lähinnä potkurikoneita kuvatessani Duxfordin & La Ferte Alaisin kaltaisissa maastoissa.

 

Tällä foorumilla on paljon koneiden kuvaajia, mutta enpä ole vielä lukenut "testiä" Bigmasta Sonyn tai uuden Pentaxin kera....Tiedän sen, että Minoltaan sen sai sovitettua kiinni, mutta en ollut varma siitä, että löytyykö Bigmaa jo Sonyn/Pentaxin sovitteilla.... Mutta vastauksestasi päätellen nitä jo löytyypi. Itseäni kiinnostaisi lähinnä kuulla kommenteja tuosta Sonyn ja Bigman avioliitosta.

 

Tosin omat rungot ovat Canonin 20D & 400D tällä hetkellä, mutta, mutta...jos vielä sittenkin vaihtais toisen.... Sonyn vakaajallinen runko + Bigman 50-500 & Canon 400D + 17-55 IS = 17-500 .

 

Löytyyhän noita:

 

http://www.dyxum.com/reviews/lenses/reviews.asp?IDLens=140

[Esa Lehtismäki 0]

Onko sillä jotain isompaa merkitystä? Isommalla rahalla yleensä saa paremman objektiivin, ja yleensä hankitaan sellainen mihin rahat riittää. Keskityn ainakin itse kuvaamaan sillä kalustolla mitä käytettävissä on, koska totta hitossa joku parin tonnin kakkula tekee parempaa jälkeä, tarviiko sitä nyt erikseen vielä kokeilla? Ei ne mun kuvat siitä parane jos pohdin miten terävää jälkeä saisin jos vain olisi....

 

Molemmilla saa ihan yhtä tylsiä valokuvia toki, siksi yritän kehittyä siinä kuvan tekemisessä enkä jaksa nysvätä tekniikan kanssa enempää kuin on tarpeellista.

 

Niin, hyvä kuvaaja tuntee kalustonsa rajoitukset ja osaa kiertää ne tai jopa käyttää niitä hyväkseen. Ei siis ole niinkään kyse siitä, kuinka hyviä kuvia jollain kakkulalla saa, vaan millaisissa tilanteissa ko. kakkulan rajat tulevat vastaan. Suuri osa optiikan virheistä esimerkiksi vaimenee huomattavasti aukkoa pienentäessä. Niinpä samasta paikasta kahdella putkella kirkkaassa päivänvalossa otetut kuvat voivat näyttää ihan samalta, vaikka toinen on paljon parempi. Sillä paremmalla vaan saa samasta paikasta hyvän kuvan iltahämärässäkin. Tai vastavaloon, kun halpaputken kuvan pilaavat sisäiset heijastukset. Ja osa eroista tulee esiin vasta kun putken pudottaa ensimmäisen kerran; halvempi putki hajoaa helpommin. Tai kymmenen käyttövuoden jälkeen se halpaputki ei enää tarkenna, zoomi valuu ja kyljessä on teipatuja murtumia. Ei siis voida yhtä valokuvaa katsomalla päätellä paljonkaan putken laadusta.

 

Kannattaa miettiä, kuinka iso raha kaksi tonnia on, ennenkuin ostaa sillä teleputken. Tosin se kyllä säilyttää arvonsa hyvin, kunhan sitä ei kolhi, naarmuta tai kastele. Toisin kuin vaikka järjestelmärunko, jonka arvosta putoaa puolet heti kun kassakone kilahtaa.

[Janne Saarijärvi 0]

kun Sony/Pentax versiossa ei ole USM/HSM mahdollisuutta, on Bigma huomattavasti hitaampi tarkentamaan. Jos tarkennus irtoaa, on peli suihkareille menetetty. Eikä sillon ole merkitystä onko pärinän vaimenninta vai ei.

 

Toisaalta, lentäviä suihkareita harvemmin kuvataan metrien päästä, tai edes muutaman kymmenen, joten kuka pakottaa käyttämään AF:ää? Tarkennusalue on kuitenkin isolla aukolla joko ääretön, tai karvaa vajaa ääretön, pienillä aukoilla vain ääretön... Ja tarkennus on silloin äärettömän nopea, ja aina oikeassa.

 

EDIT:

Laitetaas myös pari loistavaa kuvaa, kun tuolla aiemmin oli se upea vedenpäällä hyppy:

1) Miehet menevät eteenpäin kohti helv****ä hävitäkseen lopullisesti äideiltään, lapsiltaan, vaimoiltaan, .... kuin usvaksi pikkuhiljaa haihtuen...

http://www.skylighters.org/photos/photo1.jpg

 

2) Kuva kuvastaa hyvin sitä sekasortoa, epätoivoa, tuskaa ja kaaosta joka ympärillä vallitsi:

http://www.skylighters.org/photos/photo2.jpg

 

Ja tuosta isosta kuvasarjasta säästyi jälkipolville vain 11 kuvaa kun kehityksessä ryssivät ne... Capa oli VALOKUVAAJA, ja loppuun saakka...

 

 

Janne

[Antti Takkunen 0]

Halvalle järkkärille kannattaa ostaa _hyviä_ laseja.

 

Valitettavasti hyvät myös usein maksavat huonoja enemmän, mutta toisaalta esimerkiksi käytettynä löytyy hyviä optiikoita kelpo kunnossa kohtuullisen edullisestikin. Usein ne ovat myös toimiviksi edellisen omistajan käytössä todettuja..

 

Itse suhtaudun asiaan niin, että optiikka on täydellisessä avainroolissa kuvan teknistä laatua ajatellen. Pyrin siis hankkimaan niin hyvät lasit kuin mitä omilla resursseillani pystyn. Resurssien puutteesta johtuen hankinnat ovat tosin harvinaisia ja usein tarkoin harkittuja. Lisäksi kannattaa muistaa, että jos runko optiikan takana joskus vaihtuu parempaan, niin hyvää lasia ei tarvitse lähteä vaihtamaan. Katson tämän säästöksi.

 

Olen myös sitä mieltä, että kaluston arvo ei useinkaan korreloi kuvan laatuun tai kuvaajan kykyihin. Hyvä kuva syntyy mielestäni kohteen ehdoilla ihan siitä napinpainallushetkestä, rajauksesta, valotuksesta, ynnä muista elementeistä. Pointti on kuitenkin siinä, että yleensä kalliimpi kalusto tuottaa tasaisemmin teknisesti hyvää laatua, jolloin muutenkin loistokas otos on myös teknisesti hyvä ja käyttökelpoinen.

 

Lentokonekuvaus on mielestäni ihan extreme-laji tekniikan osalta. Etäisyydet kohteisiin ovat usein pitkiä, tilanteet tulevat nopsaan, valoa on vähän - ja jos muuten asiat olisivatkin hyvin, niin aurinko ainakin paistaa suoraan linssiin kohteen takaa. Lisäksi täällä foorumilla perustaso on kova; työ teette tosi priimaa jälkeä.. 

 

Itse kuvailen lähinnä tuntemattomia rokkibändejä (kirjaimellisesti) hämärissä paikoissa, joten en tee milleillä ja kuvanvakaimilla ja salamoilla oikeastaan mitään. Mä tarviin valovoimaa ja mieltymyksistäni johtuen en suostu nykyisin käyttämään muita kuin kiinteitä laseja. Mistä kävikin mieleeni, että jos joku haluaisi myydä käytetyn 24mm/1.4L:n tai 50mm/1.4USM:n, niin saapi ottaa yhteyttä.. Ostoslistalla olis myös käytetty 350D tai joku muu edullinen EF-runko.

[Guest JH2005]

Toisaalta, lentäviä suihkareita harvemmin kuvataan metrien päästä, tai edes muutaman kymmenen, joten kuka pakottaa käyttämään AF:ää? Tarkennusalue on kuitenkin isolla aukolla joko ääretön, tai karvaa vajaa ääretön, pienillä aukoilla vain ääretön... Ja tarkennus on silloin äärettömän nopea, ja aina oikeassa.

 

Mä kerroin Bigman= Sigma 50-500mm negatiivisesta puolesta. Kannattaa Janne tutustua ko. linssin rakenteeseen, ennen kun alkaa neuvomaan.

 

Varifokaleillahan toi tarkennus muuttuu zuumatessa, ja esitarkentaminen toimii vaan jos ei koske zuumiin kuvatessa, eli yhdellä polttovälillä. Bigmastahan sanotaankin leikkisästi, että siinä on kaksi tarkennusrengasta, karkee ja hienompi.

 

Olen kuitenkin kuvannut 29v 9kk käsitarkenteisilla järkkäreillä, sekä 17v autofokuksilla siinä rinnalla. Ja uskon kyllä osaavani  kohdentaa jonkun lasi ja runko yhdistelmän heikouden, kun kerran moiset omistan

[Janne Saarijärvi 0]

Mä kerroin Bigman= Sigma 50-500mm negatiivisesta puolesta. Kannattaa Janne tutustua ko. linssin rakenteeseen, ennen kun alkaa neuvomaan.

 

Ei tartte ottaa henkilökohtaisesti,eikä polttaa hihoja, kerroin vaan ihan yleisellä tasolla koska moni tuntuu unohtavan kokonaan MF:n käyttökelpoisuuden. Itsekin tuohon syyllistyn ihan liian usein, tekniikka kun tuntuu tekevän laiskaksi oman päänsäkin käyttäjäksi...

 

Järkkäriin verrattuna älyttömän hitaalla kompaktilla kun jonkun vuoden kentällä kuvasin, opin käyttämään MF:ta, konekuvauksessa se oli C-2100UZ:n kanssa käytännön pakko. Perstuntumalla nykyisin oma Sigman 80-400 on tilanteissa, joissa AF:n nopeudella olisi erityisen painavaa merkitystä, siis lentäviä koneita kuvatessa ehkäpä 90% on polttoväli kohdassa 400mm, ja silti laiskuuksissani käytän käytännössä aina AF:aa. Jos taas olen lähestymislinjalla tms missä pääsee erityisen lähelle, onkin edessä joko 50mm tai 85mm prime, jälkimmäinen vieläpä sellainen että siinä ei edes koko AF:ta ole, saksalaiset kun eivät sitä vielä 30-luvulla saaneet aikaiseksi.

 

Eka järkkäri -87, eka AF-järkkäri joskus -90-91. Eka oma kamera jotain 1980 tjsp: http://licm.org.uk/scans/Ektra.gif

 

 

Janne

[Guest JH2005]

No, jos yleisellä tasolla... Ehkä kannattaa kuitenkin ilmaista asia sitten niin.

Sinänsä on hyvä että asioista kuten hyperfocal distance, depth of field, trapfocus,prefocus,ym. välillä mainitaan, joku saattaa asiaan perehtyäkin.

 

Olisi kiva kuitenkin nähdä, kun zoomaat 400-200-400mm ja käsin tarkennat samanaikaisesti 600km/h lentävään Folland Gnattiin sillä 80-400mm Sigmalla.